Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä lapsen nirsoilu ruuan suhteen voi johtua?

Vierailija
01.06.2012 |

Tähän alkuun kerrottakoon, että ymmärrän kyllä hyvin, että toiset lapset vain ovat hyvin valikoivia ruuan suhteen - onhan meitä erilaisia maistajia. Tämä kyseinen lapsi on kuitenkin ollut pienempänä hyvin ennakkoluuloton syöjä. N. 4-vuotiaana alkoi kuitenkin nirsoilu.



Kysymykseni siis kuuluukin: millaiset asiat yleensä vaikuttavat lapseen niin, että hänestä tulee erittäin valikoiva ruuan suhteen?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että monista pienistä hyvin syövistä taaperoista kasvaa ennen eskari-ikää nirsoilijoita. Monen kohdalla olen huomannut tämän. Mistä sitten johtuu, en tiedä? Onko normaaliin kasvuun liittyvä vaihe vai mitä?

Vierailija
2/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsille tulee ja menee. Älä turhaa huoli, menee ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuullut, että on ihan tavallista, että 3-v aloittaa nirsoilun. Pikku lapsi on ihan apina ja haluaa maistaa kaikkea mitä muutkin syö. Sitten kun alkaa tuo muukin tahtominen niin rupeaa valikoivaksi ja epäluuloiseksi ruoan suhteen. Tämä ei tietenkään koske niitä, jotka ovat valikoivia jo syntyessään. Näillä voi olla kyse myös allergiasta eikä puhtaasta nirsoilusta. Mullakin yksi muksuista söi sinne 3v asti ihan kaikkea. Sitten alkoi se älytön nirsoilu. Nyt 6v:nä alkaa taas olla avoin uusille mauille.

Vierailija
4/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on nyt 8, joten nelisen vuotta on kestänyt tuo vaihe, ja mielestäni pahentunut. Vanhemmat ovat ihan kelpo kasvattajia, en tässä siis hae mitään haukkuja heille! Joskus vaan huolettaa, kun lapsi on niin tavattoman pieniruokainen, tuntuu, että hänelle ei maistu oikein mikään. Joka kerta ruuasta pitää vääntää.



Ap

Vierailija
5/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset oppii esimerkistä, ei sanomalla. En nyt sano, että näin olisi teidän kohdalla, mutta se vaihtoehto on olemassa. Joten kannatta kiinnitää huomiota omaan syömiskäyttäytymiseen.



Itselle vaan tuli totaalinen repeäminen, kun ystävättereni puhui samasta asiasta. Hän on todella nirso ruuan suhteen ja lastekee jokaisen suupalansa.



Ei kovin hyvä esimerkki lapselle.

Vierailija
6/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On laiha kuin mikä, urheilee paljon. Onneksi kasvu on ollut ok, vaikka nirsoilu on jatkunut jo ainakin 5 vuotta.

On yritetty hyvällä ja pahalla. Tosi vaikea tietää, mikä on oikea tapa toimia, ettei aiheuta lapselle ihan kieroutunutta suhdetta ruokaan ja anoreksiaa isompana.

Eri kausiin tietysti liittyy kaiken maailman uhmia, jolloin lapset uhmaavat myös syömisasioissa, mutta kun tätä on jatkunut myös näiden toisiaan seuraavien uhmakausien välissä, niin olen jo alkanut uskoa, että lasta ihan oikeasti jotkut ruuan maut ja tuntu allöttää ihan oksennukseen asti.

Välillä hankaloittaa sosiaalista elämää ja kyläilyjä, kun aina pitää selitellä, kun lapsi ei syö.

Lapsi on nyt 8, joten nelisen vuotta on kestänyt tuo vaihe, ja mielestäni pahentunut. Vanhemmat ovat ihan kelpo kasvattajia, en tässä siis hae mitään haukkuja heille! Joskus vaan huolettaa, kun lapsi on niin tavattoman pieniruokainen, tuntuu, että hänelle ei maistu oikein mikään. Joka kerta ruuasta pitää vääntää.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On laiha kuin mikä, urheilee paljon. Onneksi kasvu on ollut ok, vaikka nirsoilu on jatkunut jo ainakin 5 vuotta.

On yritetty hyvällä ja pahalla. Tosi vaikea tietää, mikä on oikea tapa toimia, ettei aiheuta lapselle ihan kieroutunutta suhdetta ruokaan ja anoreksiaa isompana.

Eri kausiin tietysti liittyy kaiken maailman uhmia, jolloin lapset uhmaavat myös syömisasioissa, mutta kun tätä on jatkunut myös näiden toisiaan seuraavien uhmakausien välissä, niin olen jo alkanut uskoa, että lasta ihan oikeasti jotkut ruuan maut ja tuntu allöttää ihan oksennukseen asti.

Välillä hankaloittaa sosiaalista elämää ja kyläilyjä, kun aina pitää selitellä, kun lapsi ei syö.

Lapsi on nyt 8, joten nelisen vuotta on kestänyt tuo vaihe, ja mielestäni pahentunut. Vanhemmat ovat ihan kelpo kasvattajia, en tässä siis hae mitään haukkuja heille! Joskus vaan huolettaa, kun lapsi on niin tavattoman pieniruokainen, tuntuu, että hänelle ei maistu oikein mikään. Joka kerta ruuasta pitää vääntää.

Ap

miksi olen ajatellut tämän olevan enemmän psyykkinen kuin fyysinen juttu on se, että lapsi saattaa toisinaan syödä jotain sellaista, mitä on aiemmin yökännyt - tämä siis vanhempien kertomaa. Ja noita yököttäviä ruokia tulee koko ajan lisää.

Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, joten tietenkin saattaa liittyä siihen.

Ap

Vierailija
8/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syöminenhän on aluksi vuorovaikutusta lapsen ja aikuisen välillä ja ongelmia alkaa syntyä, kun se muuttuu itsenäiseksi.



Eikä enää laihuusihannteet ja korkeat vaatimustasot, tiettyihin urheilulajeihin kuuluvat voimakkaat itsekontrollit ole nuorten ongelmia, vaan alle kouluikäinenkin saatta jo laihduttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
01.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki pojillakin voi olla suömishäiriöitä, mutta ainakin se on paljon harvinaisempaa.



Ap