Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä nyt tämän vihan yli?
13.05.2012 |
Tänään oli minun ihana ensimmäinen oma äitienpäiväni. Mitään kummempaa en odottanut, toivon, että kukkia saisin ja pusun poskelle. Aamulla ukko tuli puol 7 aikaan ja hetti kaks kuivaa ruisleipää yöpöydälle, toivotti hyvää äitienpäivää ja lähti katsomaan televisiota. Oli tosi kova pudotus siitä miten ajattelin, että aamu olisi mennyt... hieman itkeä tihrustin kun tuli paha mieli ja sanoin miehelle kuinka pahalta tuntui, johon hän sitten sanoi, että haluaa eron jos olen kerran näin vaikeasti miellytettävä.... lähdin sitten pojan kanssa äitini luokse, jossa vietin suurimman osan päivästä. Kun tulin kotiin sanoi mies, että meidän pitää sopia ja korosti että kummatkin toimimme väärin. En vain tiedä miten nyt saisin tämän vihani laantumaan. Tätä muistoa ensimmäisestä äitienpäivästä ei mikään muuta. olen niin vihainen ja surullinen.....
Kommentit (9)
siitä vihasta yli pääsee, pääasia että saat miehen ymmärtämään mikä tuossa meni pahasti pieleen ja sama kuvio ei toistu ensi vuonna. Ensimmäistä äitienpäivää et enää saa mieleiseksesi mutta varmista nyt että seuraavista tulisi mukavia! Kerro siis selkeästi mitä toivoisit, älä kuvittele mielessäsi ja lataa suuria odotuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko miehellä joku syy käytökseensä, suuttunut tms.? Tuollainen kovien kannikoiden heitteleminen on pahempi kuin ei mitään...
Oma mieheni kassa käyttää tota että joka pelkästään minä tai molemmat on tehnyt jotain väärää eikä nää koskaan sitä että pelkästään hän olisi toiminnut väärin.. En osaa oikeen lohduttuu sinua vaikka haluisin itse käännän katseeni lapseeni ja mietin että hän kallein aarteeni ja sivuutan tollon mieheni sillä;)
Tosiaan, jos haluat toisenlaisen äitienpäivän, kerro miehellesi, millainen sen tulee olla. Mielellään useampaan kertaan. Muista, ei miehet useinkaan katsele sellaisia telkkariohjelmia ja elokuvia, joita naiset katselevat ja joista vähitellen muodostuu mielikuva 'oikeasta' äitienpäivästä. Sitä tietoa ei miehellä välttämättä ole ollenkaan, joten tarvii neuvoa!
Mullakin mies pilasi ensimmäisen äitienpäivän nukkumalla krapulassa. Oli kyllä järjestänyt kaikkea, tehnyt vauvan kanssa hienot askartelut ja nähnyt vaivaa, mutta herätys meni pilalle ja loppupäivä sen takia riitaisissa ja apeissa tunnelmissa.
Täältä palstalta sain yllä olevan tyyppisen neuvon, jota noudatin tänä vuonna, eli kerroin miehelle ajoissa, ja melko yksityiskohtaisesti, mitä odotan. Kerroin myös, kuinka viime vuodesta jäi ikuiset muistot ja kuinka pahalta tuntuu, jos sama toistuu. No, se ihan eka meni pilalle, mutta tänä vuonna meni niin nappiin! Varmaan osansa silläkin, etten tänä vuonna ladannut päivään ihan niin suuria odotuksia, ja valmistauduin etukäteen olemaan pettymättä vaikkei niin napppiin menisikään. Ihanaa äitienpäivää sinulle ensi vuonna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait aamiaisen vuoteeseen, mutta se oli joko tahallaan tai taitamattomuutta huonosti tehty. Asiaa pahensi, että olit salaa toivonut kukkia, joita mies ei tuonut. Sinä petyit, mies otti nokkiinsa, ja pusukin jäi sitten saamatta. Ei valitettavasti taida olla kovin harvinainen episodi, kun yhteen aamuun tiivistetään kaikki parisuhteen odotukset. Miten ihmeessä kaikki on näin vaikeeta?
jonkin opitun tai luetun kaavan mukaan, jota mies sitten saa täyttää ja toteuttaa? Miksi se miehen muistaminen ei voi olla hänen näköistään?
Meneekö elämä pilalle, jos naista muistetaan jollakin omalla ja originaalilla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait aamiaisen vuoteeseen, mutta se oli joko tahallaan tai taitamattomuutta huonosti tehty. Asiaa pahensi, että olit salaa toivonut kukkia, joita mies ei tuonut. Sinä petyit, mies otti nokkiinsa, ja pusukin jäi sitten saamatta. Ei valitettavasti taida olla kovin harvinainen episodi, kun yhteen aamuun tiivistetään kaikki parisuhteen odotukset. Miten ihmeessä kaikki on näin vaikeeta?
Helvetti mitä touhua.
Muistinpas myöhään tämän aloittamani ketjun. Asia loukkasi jokseenkin niin kovasti sen vuoksi, että olin todellakin kertonut miehelle kuinka paljon odotan ensimmäistä äitienpäivää ja jotenkin ajattelin niin kovin naiivisti, että kun minä itse näin oikeasti aivan hirvittävän vaivan, jotta miehen ensimmäinen isänpäivä olisi ikimuistoinen, niin kuvittelin, että hänkin olisi edes jollain tapaa osoittanut, että olen ollut hyvä äiti hänen lapselleen.. tottakai saa muistaa omalla tavallaan, mutta en minä kyllä tuota miksikään "muistamiseksi" laskenut että leivällä nakataan ja sitte mennään jatkamaan omia juttuja. :( no asia on nyt jo sovittu, mutta kyllä tuosta nyt hetkeksi karvas muisto jäi... ehkä joskus vielä tuolle nauretaan...