Nuorena lapsia ja vanhempanakin saaneet oletteko vielä riippuvaisia vanhemmistanne.

Lähinnä tarkoitan tällä sitä, että noudatatteko omien/puolison vanhempien sanelemia ohjeita lastenhoidossa/kasvatuksessa.



Itsestäni on ainakin hieman huvittavaa, että 10 vuotta mua nuorempi sisarukseni, joka sai vuosi sitten lapsen noudattaa äitimme ohjeita mm. lasta ei saa pitää lattialla ollenkaan, ei saa juottaa maitoa pullosta yhteenmenoon vaan pitää pitää välillä taukoa, lapsi ei saa yhtää itkeä (oli asia mikä hyvänsä) pitää heti hyssytellä hiljaseksi ja jos ei auta niin suunnata mielenkiinto muuhun...



Ehkä tämän takia kun sisarukseni tekee niin kuin äitimme " määrää" on hän perheineen vanhemmilleni läheisempi, koska siellä aina oleskelevat jos vaan mahdollista. Minä taas käyn ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa kahden lapseni kanssa siellä. Ja huom äitini ei enää ole työelämässä joten hänen luonaan voisi käydä vaikka päivittäin koska kotona olen minäkin vielä lasten kanssa. Mut voipa sanoa, et ei kauheesti huvita.



Itse olen taas aina vähän huvittuneena kuunnellut näitä äitimme ohjeita ja aikoinaan kun esikoisemme syntyi annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki ohjeet. Itse olin kyllä 30 v. kun esikoisemme syntyi. Ehkä olin jo enimmäisen lapsen saatuani jo irtaantunut vanhemmistani. Enpä siellä paljoa käynyt silloinkaan kun ei lapsia ollut.



Mielestäni oman järjenkäyttö on sallittua ja suotavaakin kasvatusasioissa. En halua hoitaa/kasvattaa lapsiani niin kuin mummo sanelee.