Laitoin lapsille päivähoitohakemukset vetämään, hui!

Nuorempi on 2.5-vuotias ja vanhempi aloittaa elokuussa eskarin. Kuopus on ollut tähän asti kotihoidossa, vanhempi oli 1-2-vuotiaana perhepäivähoidossa jonkin aikaa. Päiväkotipaikkaa hain molemmille. Tai tulevalla eskarilla jo onkin ilmainen esiopetuspaikka, mutta nyt hain varalta kokopäiväpaikkaa, koska tarkoitukseni on työllistyä monen vuoden kotonaolon jälkeen.



Olen tehnyt kyllä viikonlopputöitä, mutta lapset ovat saaneet olla silti kotihoidossa.



Onhan tämä jännä tunne, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan? :) En hirveästi ainakaan vielä tunne haikeutta, mutta yhden aikakauden päätös tämä on. Onneksi nuorimmainenkaan ei ole enää mikään vauveli.



Olen ajatellut ottaa mahdollisen työn oheen opiskeluja.



Miltä teistä on tuntunut, kun lapset on tehty ja edessä on uuden työn etsiminen ja lasten laittaminen päivähoitoon?