Musta on ihan käsittämättömän itsekästä kieltää lasten kavereita vierailemasta

pitäs saada välipalaa, kohdella kaikkia tavaroita kuin omiaan ja mennä ja tulla miten sattuu. Ei jaksa, kun kattoo samoja vittupäitä ensin töissä kahdeksan tuntia.

miksi lasten pitäisi tulla sisälle juuri silloin kun äidillä on vaikka töitä kesken! Meille saa tulla usein, pääasiassa siis saa, mutta juuri parhaillaan ja lähipäivät on sisäleikeille kielto, koska ulkona voi olla ihan hyvin, sinne myös olen tarjoillut omille ja vieraille syömistä ja juomista.

miksi lasten pitäisi tulla sisälle juuri silloin kun äidillä on vaikka töitä kesken! Meille saa tulla usein, pääasiassa siis saa, mutta juuri parhaillaan ja lähipäivät on sisäleikeille kielto, koska ulkona voi olla ihan hyvin, sinne myös olen tarjoillut omille ja vieraille syömistä ja juomista.

Vaikka lapsesi eivät kavereineen siellä saisikaan pyöriä.

Meillä lapsen hyvät kaverit tietää säännöt, ei pelkoa että kukaan ruinais ruokaa (usein tarjoan jotain muttei kukaan kerjää), kävis kaapeilla omin luvin tai rikkois jotain.

...oli yksi perhe, johon lasten kaverit eivät saanet tulla. Siis koskaan! Oli kyllä muitakin ongelmia perheessä, mutta ei esim. alkoholiongelmaa. Lapsista 2 kolmesta sortui huumeisiin.

Kai sekin nyt kertoo jotain, ettei täysijärkisenä ja -kasvuisena itseään pitävä aikuinen voi sen vertaa itseään omien lastensa tähden tsempata, että kestäisi pari tuntia vähän vauhdikkaampaakin menoa.

lasten tarpeet ja haluamiset menevät AINA vanhempien tarpeiden ohi!

Kun pikkuprinsessalla on tylsää, niin hänen on heti saatava kaveri leikkimään vaikka keskellä pääsiäispäivää...tai jos kaveria ei irtoa niin vanhempien on organisoitava omasta takaa vähintään sirkuskulkue viihdyttämään prinsessaa.

Vedoten vaikka siihen, että on työstressiä, ei jaksa pitää kämppää siistinä, tulee melua ja sotkua...

Ettekö te jumankauta ymmärrä kavereiden merkitystä lasten kehitystehtävien toteuttajana? Miksi vanhemman tarpeet menevät näissä tilanteissa aina lapsen tarpeiden edelle? Miksi olette niin egoisteja, että oletatte lapsenne kaverin kiinnostuvan äidin paskaisista hiuksista tai tiskeistä altaassa?

Ymmärrän, että ovet eivät ole aina auki (vaikka meillä ne käytännössä aina ovatkin), mutta täyskielto on ihan uskomattoman julma ja lapselle hallaa tekevä juttu. Kun kotiin voi aina tulla kavereidenkin kanssa, ei sitten vanhempana heiluta ostarilla pullot kourassa ainakaan samalla frekvenssillä.

Meillä on miehen kanssa 2 kk vuodesta aikaa, jolloin teemme kumpikin 10-12 h pitkiä työpäiviä (onneksi olemme tähän asti onnistyuneet limittämään ne niin että lapsen koulu+ip-hoitopäivät pysyvät normaalipituisina). Silloin ei yksinkertaisesti jaksa mitään kaverikyläilyjä, mutta tämän ajan ulkopuolella kaverit ovat kyllä tervetulleita meillekin.



Ymmärrän myös jos perheessä ei jakseta kaverikyläilyjä jos joku on vakavasti sairas.

Ymmärrän myös jos perheessä ei jakseta kaverikyläilyjä jos joku on vakavasti sairas.

kyllä lapsen pitäisi saada olla lapsi silti. Ei siis mitenkään tarttuvasti kipeälle tietenkään enkä päästäisikään, ja toki ymmärrän infektioriskin vaikutuksen, mutta eipä se sen lapsen tarpeita poista, jos perheessä on sairautta.

Olen itse kipeä jatkuvasti, siis on perussairaus, mutta sitähän ei kaverit perheineen tiedä. Olen joskus miettinytkin, että mitähän ne ajattelee kun lapsensa käy kysymässä tai soittaa et saako tulla ja useimmiten ei saa.



Kun mulla on hyvä päivä niin saa kyllä tulla.



Meillä ei kuitenkaan saa pelata pelikoneella kuin perjantaisin niin eivät ne meillä tunnu viihtyvän.



Isompi saa kavereillaan pelata, joten lähteävät sinne melkein aina. Tai ovat ulkona.



Siis 11v:llä ei meillä ole pelirajoitusta varsinaisesti, siksi saa mennä kaverille pelaamaan, mutta kun pelikielto on 6v ja 7v pikkuveljillä niin ei olisi reilua jos 11v naputtelisi kaverinsa kanssa meillä mielinmäärin.

voi viedä ulos yhtä helposti kuin lasten leikkejä...

lasten tarpeet ja haluamiset menevät AINA vanhempien tarpeiden ohi!

Kun pikkuprinsessalla on tylsää, niin hänen on heti saatava kaveri leikkimään vaikka keskellä pääsiäispäivää...tai jos kaveria ei irtoa niin vanhempien on organisoitava omasta takaa vähintään sirkuskulkue viihdyttämään prinsessaa.

Aikuinen on toivottavasti omat kehitystehtävänsä lapsuuden ja nuoruuden osalta jo toteuttanut, kun on lapsen maailmaan pukannut ja sitoutunut huolehtimaan tämän tarpeista, joiden kyllä PITÄISI aina mennä aikuisen tarpeiden edelle.

En mä sanonut, että aina täytyisi päästää kaverit leikkimään, ei saisi olla sääntöjä, lapselle pitäisi tuoda kaikki valmiina eteen, en missään tapauksessa. Mä en nimenomaan ole mikään ohjelmatoimisto, vaan lapset keskenään miettivät mitä tehdään. Toki aikuinen tarkkailee ja kieltää esim. turhan vaaralliset leikit, mutta kyllä mun omat muksuni ovat mulle enemmän "riesaksi", jos omistaan voi ikinä näin sanoa, kun heillä on seuraa versus he ovat minun jaloissani tylsistyneenä.

jso kaverikyläilyjä kielletään? Tarkoittaako se automaattisesti, ettei ikinä leiki vai mitä?



Meillä veljekset leikkivät pienenä muutenkin eniten kolmistaan/kaksistaan (meillä siis 3 poikaa).



Arkena päiväkotipäivän jälkeen ei kukaan meistä jaksanut muuta.



Nyt kun lapset ovat kouluiässä kaikki olen minä sairastunut. Ja lapset on edelleen lapsia. Mies vie jalkkis- ja jääkiekkoharrastuksiin 2-3x/viikossa, perheenä käymme uimassa kerran viikossa.



Perheenä myös leikimme ja pelaamme paljon (minä vointini mukaan).

Lapset siis leikkivät ja pelaavat JA tapaavat kavereitaan joko kavereilla tai ulkona.



Vienkö siis heidän lapsuutensa jotenkin??



11

mutta esim. syöpäsairas ei välttämättä jaksa kyläilyjä. Ja ainakin itse kyllä ymmärtäisin, jos lapsen kaverin perhe ilmottaisi että valitettavasti vaikka juuri syövän takia emme jaksa kyläilyjä, mutta olisimme kiitollisia jos lapsi saisi silti käydä meillä vaikka vastavuoroisuus ei toimikaan. Eli että kyläilyt hoidettaisiin yksipuolisesti muualla (=meillä).

Ymmärrän myös jos perheessä ei jakseta kaverikyläilyjä jos joku on vakavasti sairas.

kyllä lapsen pitäisi saada olla lapsi silti. Ei siis mitenkään tarttuvasti kipeälle tietenkään enkä päästäisikään, ja toki ymmärrän infektioriskin vaikutuksen, mutta eipä se sen lapsen tarpeita poista, jos perheessä on sairautta.

Ensisijaisesti leikit on ulkona, jos sää sallii. Muuten sitten vuorotellaan kavereiden kesken jokaisen kotona.

Ei tartte olla koko ajan yhden kotia valloittamassa.

Ensisijaisesti leikit on ulkona, jos sää sallii. Muuten sitten vuorotellaan kavereiden kesken jokaisen kotona.

Ei tartte olla koko ajan yhden kotia valloittamassa.

Kertoo siitä, että meillä on kiva koti, hyvät tarjoilut ja mukavat vanhemmat :)

Jos ensin olisivat meillä sisällä, sitten kaverin A kotona sisällä ja sitten B:n kotona sisällä, eihän ne olis ulkona ollenkaan!



Ja taloyhtiöllä on kivat leikkipihat ja omilla pihoilla ihmisillä vaikka mitä kivoja juttuja, lapsilla on pyörät ja potkulaudat jne. eli jo pelkästään liikunnan takia ulkoilu näillä säillä on paikallaan!

enkä pelkää poistaa kodistani niitä, jotka eivät toimi sääntöjen mukaan. Jääkaapista ei oteta ruokaa, juomaksi saa ottaa vain vettä, muihin huoneisiin kuin arkihuone, keittiö ja eteinen ei saa mennä (eteisestä pääsee vessaan), kengät jätetään eteiseen, lakki päässä ei olla sisällä ja sisällä ei pelata pallopelejä.



Kaikille tämä ei käy, joten ei kiitos tervetuloa meille.

mieluummin että kaverit tulevat meille ja menee muille vaan silloin, jos on vähän kuin pakko...

perheitä. Meillä saa tulla melkein ihan miten vain, yksi teinipoika löytyy. Huomennakin on tulossa lössi poikia katsomaan leffoja ja mässäämään herkkuja :D