Miten rumaksi teidän eroprosessi meni??

Itse päätin eron tullessa että vaikka kuinka sattui ja ahdisti ja surin, niin lasten takia pidin "pelin" siistinä koko ajan. Ex yritti alkuunsa jotain ihme juttuja mutta käsitti myös pian että pelaa vaan itse itsensä pussiin eli onneksi meillä järki säilyi koko ajan ja on saatu lapsista näin ollen hyvinkin tasapainoisia ja iloisen reippaita lapsia :)

Lapsethan kärsii kaikesta eniten, oli se sitten mitä tahansa.

ja kaikki sujuu loistavasti. Olen asunut tammikuusta omillani, tällä hetkellä talo ja mökki on myynnissä. Onneksi mies päätti olla jäämättä taloon, koska päästään näin paljon riidattomammin osituksesta kun ei tarvitse talon arvosta ruveta vääntämään.

pidät pään kylmänä etkä lähde ex-miehen provoiluihin ja haukkumisiin yms. mukaan vaan hoidat kaikki asiat asiallisesti etkä varsinkaan rupee itkemään ja anelemaan siltä mitään. Mahdollisimman vähän oot tekemisissä sen kanssa ja hoidat kaikki asiat lastenvalvojan kautta. Jos kerran mies lähtee tuolle linjalle. Jos muuttaa mielensä ja käyttäytyy asiallisesti niin sitten toki voit sopia hänen kanssaan suoraan asioista ennenkuin ne kirjataan lastenvalvojan papereihin. eli tapaamis yms. asiat. Ei teistä kumpikaan saa yksinhuoltajuutta ilman painavia perusteita ja kun hoidat itsellesi tasaisen elämäntilanteen, asunto ja pysyvyyttä lapsille, saat heidät itsesi luokse asumaan ja miehelle tapaamiset.

meni aivan liian helposti ja kivuttomasti, kumpikin pidettiin se mikä oli omaa, sain lapsen yksinhuoltajuuden,no problem. ongelmat alkoivat vasta vuosien päästä, kun isän nyxä alkoi vaatia tapaamisia lapselle, silloin meni rumaks. sain kutsuja soststoon neuvotteluihin milloin mistäkin aiheesta, lopulta haastemies toi haasteen oikeuteen. silloin se oli jo Likaista peliä, ja siinnä meni puhevälit totaalisesti. ex on kuollut minulle, vaikka kuin on lapseni isä...jossakin se menee omakin raja, ja pitää olla armollinen itselleen.