Kuinka paljon ihminen voi ite vaikuttaa kroppansa

toimintaan pelkästään psyykkaamalla itseään?

Ollaan miehen kanssa aloittamassa jälleen hormonihoidot. Kyseessä on siis jo toinen hoitojakso jolla yritetään saada kolmatta lasta meille aikaiseksi. Vaikka toivon uutta raskautta ihan hullunlailla, niin silti olen kuitenkin jo melkein kuin luovuttanut ennen kuin koko hoidot edes alkaa?! En vaan jaksa niitä keskenmenoja ja riskiraskauksia ja muita ikävyyksiä. =( Haluaisin niin kokea iloa ja toivoa tässä hoitojakson alussa edes. Terve järkikin sanoo etten voi tulla raskaaksi jos mieli on maassa ja tuntuu toivottoman turhalle edes yrittää.



Kertokaa mulle jotain vinkkejä miten saisin itselleni toivoa?



Kiitos.