Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa 2v. 9kk poikaani?
21.05.2012 |
Syntymästään asti hän on ollut äreä ja vaativa. Tuntuu että hullummaksi vaan menee.
Tässä tyypillinen päivämme: poika herää itkuisena, tai sitten juoksee makkariimme ja pamauttaa oven auki huutaen. Alkaa vaativa mankuminen "maitoo, lastenohjelmia, syliin, leipää..."
Kun sanon että mennään ensin potalle ja vaihdetaan vaippa, niin poika heittäytyy selälleen, huutaa eitä ja tappelee kaikinkeinoin vastaan. Pissaista vaippaakaan ei saa pois ilman karjumista. Muutenkaan poikaa ei saa potalle, vaan tekee kaiken vaippaan tai lattialle.
No, teen aamupalan. Poika lähtee pois pöydästä ja vaatii saada jotain muuta syötävää. Tappelun kanssa tulee istumaan pöytään, muttei syö enää mitään. Sanomme kiitos ja lopetamme aamiaisen. Tarjoan leikkejä, mutta hän leikkii ehkä viitisen minuuttia. Poika tulee viereeni, katselee lastenohjelmia ja saattaa yhtäkkiä lyödä tai läpsäistä mua. Kun vien pojan huoneeseensa kieltojen jälkeen jäähylle, hän nauraa ja lopulta huutaa.
Ulkona poika ei leiki muiden kanssa, vaan yksin. Komentaa mua hakemaan ulkona ja sisällä hänelle mieleisiään leluja ja rupeaa keksimään tihutöitä kun kehotan hakemaan itse. Hän komentelee kun istuu sylissäni: "kävele", "leiki", "ota toi", "tee näin". Ja taas tihutöitä jos en hypi pillin mukaan. Leikkiä pitää olla jatkuvasti ohjaamassa, muuten alkaa pahanteko.
Illat metsästän poikaa hammaspesulle (kiemurtelee ja huutaa), pukemaan yöpuvun, iltapalalle. Kaikki huudon ja karkailun kera. Poika ei puhu normaalisti lähestulkoon koskaan. Kaikki sanomiset esitetään itkien, mankuen tai huutaen. Joka kerta sanon, että pyydä nätisti, ja sitten poika muistaa sen kerran.
Olen pyrkinyt olemaan jämäkkä ja johdonmukainen, muuten tämä olisi vielä kamalampi fiasko, vaikka sitä se on kyllä jo nytkin.. Muut lapseni ovat ihan normaalisti käyttäytyviä. Poika on tällainen vain mulle. Muualla käyttäytyy ihan kivasti. Pelkään kauhulla seuraavaa päivää, aamua ja iltaa. Suoraan sanottuna pelkään tuota lasta, ja alan olla hermoraunio.
Kommentit (10)
Tosiaan myös ihan syntymästään asti vaativa, valtavasti huomiota vaativa, levoton, tyytymätön. Ihan päinvastainen luonne kuin aina aurinkoinen pikkuveljensä.
Itse ajattelen kyseessä olevan ihan vaan luontaisen temperamentin. Eli en pidä sinänsä ongelmana vaan olen pyrkinyt keksimään vaan keinoja millä juuri tämänkaltaista lasta voisi parhaiten ohjata kasvamaan mahdollisimman hyvinvoivaksi ja muiden maailmaan sopeutuvaksi.
Alkuun yritin valitettavasti aivan väärää keinoa, kuria ja vaatimuksia. Niistä ei koskaan tyttären kanssa ollut mitään apua vaan tilanne sen kun kiihtyi kun lapsi huomasi että kyseessä on tahtojen taistelu jota hän ei aio hävitä. Muistan järkyttyneeni kun kolmen vanhana, pitkän hampaiden pesua koskevan taistelun jälkeen tytär julisti, kun sanoin että ON PAKKO, että minun ei ole pakko kuin kuolla, eikä ole mitään keinoa jolla pystyt minut pakottamaan, ei edes kipu auta. Ja minä näin hänen silmistään että hän ihan oikeasti oli vakavissaan ja tätä menoa suhteemme menee lopullisesti pilalle, pelkäksi valtataisteluksi.
Siinä vaiheessa aloin miettiä vaihtoehtoisia lähestymistapoja. En enää pakottanut, vaan perustelin ja palkitsin. Erityisesti toimivat kehut siitä miten hyvin hän itse osaa. Annoin myös hänen joskus jättää tekemättä "pakollisia" asioita sillä hän testasi onko tosiaan niin että nyt häntä ei enää yritetä väkisin pakottaa vaikkei aina tekisi vapaaehtoisesti. Suhtauduin tyynesti siihen jos hän vaikka ilmoitti ettei halua pesulle. Sanoin että ok, mutta älä kovin montaa päivää näin tee koska tulee likaiseksi ja kipeäksi eikä sitten ole mukava olla. Seuraavana päivänä suostui taas.
Nyt tytär on jo 10-vuotias, ja oikein hyvin pärjäillyt. On hän vieläkin hyvin vahvatahtoinen eikä pidä komentelemisesta, mutta koulukin on ihan hyvin sujunut. Mietin usein, mitä tuosta älykkäästä, vakavamielisestä ja vahvatahtoisesta lapsesta tuleekaan isona. Mutta enää en mieti sitä kauhulla, vaikka luulenkin että hänen kaltaisensa voi helposti ajautua myös väärille teille, vaan toivolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kurinpito tuttu sana? Ja mitä hemmettiä, 3 vuotias ja vielä vaipat? Sheelvä.
Onko kurinpito tuttu sana? Ja mitä hemmettiä, 3 vuotias ja vielä vaipat? Sheelvä.
Onko kurinpito tuttu sana? Ja mitä hemmettiä, 3 vuotias ja vielä vaipat? Sheelvä.
Tosi rakentavaa...
Tsemppiä ap, kakkosen ja kolmosen neuvot hyviä.
kuin ap:lla ja on ollut vaativa lapsi 3 vkosesta saakka!Oli koliikkia,itki ekat 3 kk aamusta iltaan..nyt on ollut paha uhmaikä jo . puolen vuoden ajan..Kaikki asiat tehdään taistelulla..On vielä useimmin vaipoissa,koska ei halua potalle eikä pytylle,pienentäjän kanssa mennä,vaan vaatii itselleen vaipan.No sitä vaippaa on lähes mahdoton välillä saada vaihdettua,varsinkin jos siellä on kakat=o!Ihmettelen usein täällä,mistä tämä johtuu..Olen yrittänyt olla pitkäpinnainen,mutta kun itse olen melko lyhytpinnaista sorttia ja suutahdan helposti,on täällä välillä kauhea kaaos päällä..Lisäksi minulla itsellä jo ikää sen verran,ettei tuolle pojalle sisaruksia ole tulossa helpottamaan tilannetta,vaan tällä tilanteella mennään..On välistä raskasta,kun ei oikein tiedä,mitä tekisi,kun kaikkea vastaan taistellaan,uhmataan..Olen yrittänyt antaa huomiota,välistä liiankin kanssa,mut siitä ei aina ole saatu hyvää lopputulosta.Vaan tässä on periaatteessa kohta 3 v. eletty tuon lapsen mielialojen mukaisesti.
Toivon että joskus helpottaa..Olen ollut kotona tähän saakka.Syksyllä/talvella pitäisi palata työhön..katsotaan sitten,kuinka tuo pärjää päiväkodissa,jossa säännöt on kaikille samat!
Tsemppiä ap!Josko aika tuo helpotusta tai muuttuvat elämäntilanteet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele yhtään, jos olet hermoraunio.
Hyvä kuulla että poika ei ole ainoa laatuaan. Voi kun menisi joskus ohi tämä jatkuva taistelu. Sain teiltä kyllä hyviä vinkkejäkin. Kiitos paljon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta on ihan tavallista, että leikkiä pitää tuossa iässä vielä ohjata. Ja jos saa huomiota helposti tihutöillä, niin sehän on tehokasta lapsen kannalta.
tässä "kulunut" vinkki, mutta mummoni sen minulle selitti, kun esikoista odotin. Että lasten kanssa kannattaa valita taistelut ja voittaa ne aina. sillä tavalla homma sujuu ja kumpikin tuntee olevansa "voittaja" :D . Ei siis kaikista asioista kannata taistella, mutta jos taisteluun ryhtyy, se pitää voittaa..
Ehkä aamulla voisitkin napata äkäisen pojan syliin ja "hassutella ja lässytellä" vähän.. Meillä lapset ovat olleet aamuisin hyvin nälkäisiä, joten maito- tai vesilasillinen on yleensä annettu heti, vaikka puuro olisikin jo kiehumassa.
sitten pitää olla johdonmukainen. jos aikuinen koko ajan kulkee perässä ja yrittää vuoronperään miellyttää tai kieltää ja uhkailla, niin lapsi oppii pian, että siinähän se pöpöttää eikä tartte yhtään välittää. Heittäytyminen dramaattisesti lattialle taitaa kuulua useamman lapsen repertuaariin. siinähän heittäytyy.. kun mitään ei tapahdu, niin ei kovin usein viitsi.. tai voi ruveta kutittelukilpailuun.. tai hassusti kurkkia jalkojen välistä..
tärkeää on pitää kaikki uhkailut. tässä esimerkki viime viikolta, kun oltiin lomalla lämpimässä. Lapsi (juuri 3v) ei halunnut pitää kellukkeita uima-altaassa, vaikka oli syvää, vaan koko ajan niitä repi kädestä. Uhkasin, että mennään sitten pois, jos ei voi pitää kellukkeita. eipäs uskonut ja sitten tietenkin lähdettiin pois. Heti, kun olin kääntymässä portaisiin päin, lapsi huusi, että äiti olen jo kiltisti, laitan kellukkeet, äiti olen ihan kiltisti jo.
Silti lähdettiin pois, vaihdettiin vaatteet ja tehtiin ihan muuta. Olisi ollut ihanaa olla altaalla, lämpöä oli yli +30 astetta.. muina päivinä sujui jo sitten helpommin. ja siis minä pidän aina uhkaukset, mutta silti niitä pitää säännöllisesti lapsen "testata".
Jäähyllä meillä eivät ole ikinä lapset istuneet, sen sijaan vaikka mitkä lelut ja tavarat ovat joutuneet jäähylle, kärryt, kun tahallaan törmätään seiniin, telkkari, kun suostuta lopettamaan sen katsomista, wii jne..
Äidillehän tietenkin kiukutellaan eniten, mutta lapsi kyllä huomaa että saa sinut hermoraunioksi. Kannattaa keksiä keinot, jolla se ei onnistu. Ehkä muita lapsi ei saa pomppimaan pillinsä mukaan, joten ei viitsi?
Mankumista en voi sietää yhtään. niinpä en "kuule" mitään, joka tulee mankumalla. Saatan huomauttaa, että kuuntelen sitten kun puhut tavallisella äänellä, ja joskus että "jäikö häntä oven väliin, kun pitää vinkua". usein lapset hämmästyvät ja puhuvatkin normaalisti.
jos on selvästi havaittavissa, että kykyä käydä potalla löytyisi, mutta motivaatiota ei ole, niin kannattaa hankkia "huonoja" vaippoja. Ei mitään mukavia ja joustavia housuvaippoja, vaan sellasia isoja ja "vauvamaisia".
Kun vastakkain ovat hauskat, "ison lapsen" alushousut lempihahmon kuvilla tai vauvamaiset, hankalat vaipat, niin usein lapsi nopeasti huomaa mikä etu on potalla käymisessä. Ei tepsi lapsiin, jotka eivät oikeasti vielä osaa..
Jos lapsi menee "salaa" eri huoneeseen kakkaamaan tai pyytää vaippaa, niin hädän tunnistushan on silloin ihan ok.
Meillä ei kauheasti ollut ongelmana saada likaista vaippaa pois, mutta tilalle oli välillä vaikea saada, kun alastihan on hauskointa olla.. juuh..
Meillä kuopus on ollut pari päivää äreä ja vaativa poiketen tavallisesta. Korviin oli kertynyt vaikkua ja ne painoi ja se näkyi heti lapsen käytöksessä (kuten usein ennenkin kun tällä lapsella vaikku ei tule pois ilman öljyämistä).
Esikoinenkin on ollut vaativa ja äreä tänään mutta se taas on johtunut sopimattomasta ruuasta jota hän söi tänään. Hänelle allergiaa aiheuttavat ruuat eivät tee muuta oireita kuin käytöshäiriöitä.
Meillä on kaikilla lapsilla ollut ärtyisyyttä ym. tuossa iässä jos lapsi ei ole syönyt riittävästi ja riittävän usein. Meillä kaikille on pitänyt antaa kahden tunnin välein ruokaa tai muuten lapset ovat kiukkuisia tuholaisia. Kun syövät riittävän usein (n. 2-3 tunnin välein tuossa iässä)elämä sujuu toisin mukavasti.
Kannattaa miettiä voisiko lapsen käytöksen takana olla joku fyysinen vaiva ja sen helpottaminen parantaisi lapsen käytöstä (kyllä minäkin kiukuttelen ja olen äreä jos esim. hammas on kipeä).
Jaksamista.