Auuuu.. miten sitä oppii kestämään oman lapsen sydänsuruja :(

Pidä yllä sitä olemalla edelleen tuollainen ihana äiti. Poikasi on sen ikäinen, että näitä asioita harjoitellaan. Onneksi ei tässä tapauksessa liian nopeasti edeten.

Palstamamman tyttö on isänsä hemmottelema prinsessa, joka on kaiken keskipiste. Osaa pompottaa poikia siinä sivussa kun kuluttaa aikaa jalat levällään peilin edessä nyppimässä pilluaan kalkkunaksi siisteyden takia.



Ja johan sinä olet ymmärtänyt tulevana pojan äitinä, että olet kasvattanut poikasi väärin ja nyt kun koet surua pojan pahasta mielestä, et ole katkaissut napanuoraasi poikaasi vaan pilaat hänen tulevaisuuden. Se, että tyttö ei lähtenyt jätskille, johtuu sinusta paskasta anopista.



Ja lopuksi, olethan ymmärtänyt opettaa pojallesi, että pojan pitää muistaa kosia yllätyksenä ja maksaa tytölle isot prinsessahäät ja isompi timantti kuin kavereilla. Pillua saa siihen asti, että saadaan lapsi alulle. Sen jälkeen miestä ei tarvita muuhun kuin tekemään pitkää päivää ja maksamaan rouvan kotona löhöily monta vuotta.



Tämän jälkeen rouva kärsii varhaiskeski-iän kriisistä ja alkaa tiirailla naapurin Penaa ja lopulta ottaa lapset ja muuttaa Penan luo kun Pena meni niin ihon alle ja vie matkassaan puolet omaisuudesta ja ei annan sinun anopin enää nähdä lapsia.



Sano pojallesi, että siihen herkkuun ehtii kyllä vielä vanhempanakin. Ei ole todellakaan mitään kiirettä.

Poikasi uskalsi näyttää tunteensa ja ottaa ratkaisevan askeleen eli oikeasti pyytää sitä ihastuksen kohdetta treffeille. Tosi moni ei vielä tuon ikäisenä todellakaan pääse noin pitkälle, monet jahkailevat vielä aikuisina miehinäkin onnensa ohitse.



Vaikka 13-vuotiaana pakit kyllä kaatavat maailman niin luulen itse, että tämä kasvattaa poikaasi erittäin positiivisella tavalla.

Poikasi uskalsi näyttää tunteensa ja ottaa ratkaisevan askeleen eli oikeasti pyytää sitä ihastuksen kohdetta treffeille. Tosi moni ei vielä tuon ikäisenä todellakaan pääse noin pitkälle, monet jahkailevat vielä aikuisina miehinäkin onnensa ohitse.

Vaikka 13-vuotiaana pakit kyllä kaatavat maailman niin luulen itse, että tämä kasvattaa poikaasi erittäin positiivisella tavalla.

sitä se nuoruus on..kokemuksena tämä pitkän päälle varmasti vahvistaa vaikka tuntuukin pahalta.

vanhempana on tärkeä olla menemättä liikaa mukaan lapsen suruun. Empaattinen saa olla mutta liika eläytyminen ei tunnu lapsesta turvalliselta.

Sydämeen sattuu. En varmasti ikinä opi ole menemättä mukaan suruun. Koitan kyllä olla liikaa puuttumatta vaikka tekisi mieli käydä nirhaamassa surun aiheuttajat.

sydänsurut sattuvat myös omaan sydämeen. Vaikka pahalta tuntuu, niin jossain vaiheessa nekin tunteet pitää jokaisen käydä läpi. Eipä siinä voi kuin lohduttaa ja sanoa, että ajan myötä helpottaa. Niin kuin helpottikin.

Kun saan joko vainun tai tiedon, kerron jotain, mitä mulle tapahtui samassa iässä. Tai kummille tai iskälle, pääasia, että viesti tulee selväks: Kaikesta selviää, aika parantaa.



Lisäksi yritän saada perille tätä totuutta, että mikään rakastuminen ei saa täyttää koko elämää. Iso ja ihana asia ensirakkaus ja seurustelun on tietenkin, mutta yhdenkään nuorukaisen en halua ajavan autoaan rekkaa päin särkyneen sydämen takia :-(