Miten oppisi olemaan itsekäs? Tää kiltteys on pyllystä.

En tarkoita, että kiltteys olisi mikään paha asia. Elämä on vain vienyt siihen, että olen kaikkien lastenhoitaja kun on vaikeata ja olen aikuistenkin hoitaja.



Olen eronnut muutama vuosi sitten. Tykkään olla lasten kanssa ja lapset tykkäävät tulla meille. Minulla ei ole kuitenkaan enää mahdollisuutta edes etsiä "sitä oikeaa" kun kaikki viikonloput menee kaitsiessa muiden lapsia.



Yleensä olen pitänyt kiinni siitä, että kun omat lapseni ovat poissa, ei tule muitakaan lapsia. Se ei ikävä kyllä ole pitänyt paikkaansa varmasti kuin sen ensimmäisen eron jälkeisen vuoteni.



Meille saa aina tulla niin lapset kuin aikuisetkin, päihtyneet aikuiset kyllä käännytän nopeasti pois.



Minulle on tullut kaipuu, miehen tarve. Kaikki lapset kuitenkin ovat tottuneet siihen, että tulevat meille ja heidän vanhempansa ovat tottuneet siihen, että meille saa tulla. Mun sydän itkee jo senkin takia. En minä voisi kieltää tulemasta. Miten löytäisin miehen, joka haluaisi tulla tämmöiseen kuvioon ilman, että mun pitäisi sanoa se ei, koska siihen minusta ei ole luulen niin.