Olen erityisluokalla (1&2 luokka) töissä ja valitettavasti

kumpikaan toimi noin. Tiedän kyllä, että moni luokkatoveri on kuvailemasi kaltainen. Mutta muista, että on myös tällaisia perheitä joissa lapset ja vanhemmat ovat illat yhdessä ja lapsista ollaan oikeasti kiinnostuneita.

nämä lapset ovat juuri niitä lapsia jotka itsekseen tai laumassa huitelevat kaukanana pihapiiristään ilman vanhempiaan, iltamyöhään saakka. Liikkuvat itseään paljon vanhempien seurassa. Imevät KAIKKI huonot esimerkit itseenä.

Kumpa näiden lasten vahemmat olisivatkin olleet näitä "ylisuojelevia" vanhempia..Tai rupeaisivat olemaan. Se voisi pelastaa vielä jonkun.

Helppo mamman kirjoitella täällä ja paheksua toisia vanhempia, kun todellisuudessa ei tiedä koulu- saati lastenmaailmasta yhtään mitään!

Se ei todellakaan lasta pilaa tai tee hänestä "nynnyä" jos vanhemmat katsovat perään!

Kuten aiempikin vastaaja, myös meillä on tarkat rajat erityistä tukea tarvitsevalle lapsellemme ja häntä rakastavat vanhemmat.



Noita kuvailemiasi lapsia löytyy muuten myös riittävästi ihan normiluokiltakin.



Jos työsi erityisluokalla on noin vastenmielistä ja asenteesi lapsia kohtaan noin negatiivisia, vois olla paras kaikille osapuolille, että vaihtaisit työpaikkaa. Lapset ansaitsevat parempaa.



terveisin eräs ope, jolla erityislapsi pienluokalla

max. 10: stä oppilaasta?

En tiedä mikä olet ammatiltasi (avustajako?), mutta suosittelisin hankkimaan kokemusta eri kouluista, erilaisilta asuinalueilta ja ehkä jopa eri kaupungeista.

laiminlyönnillä ja papomisella on aika iso ero

ja todellakin katsomme perään. Olemme kaikin puolin huolehtivia ja vastuullisia vanhempia, aktiivisia lapsen tukemisessa ja avun hakemisessa jne.



Tämän erityisen lisäksi meillä on kaksi ns. normaalia lasta.

konahdan.



Pah!

tottakai vanhempien välinpitämättömyys altistaa käytöshäiriöille ja ongelmille. Ei se tarkoita että kaikkien erityisluokalla olevien lasten vanhemmat olisivat sellaisia, ap vain esitti havaitsemansa ilmiön. huohhh

pihalla on just näitä ap kuvailemia erityislapsia, joiden vanhempia ei pätkääkään kiinnosta mitä ne siellä pihalla touhuaaa...itse olen jo kolme kertaa lyhyen ajan sisällä joutunut puuttumaan tilanteisiin, joista olisi voinut tulla vahinkoa kaikille asukkaille mutta lasten vanhemmat ovat illat pitkät jossain ihan muualla...

Kehitysvammaiset erikseen, mutta suurin osa ns. neurologista häiriöistä kuten ADHD on ainakin puoliksi vanhempien vika. Nykyäänhän se myönnetään, että ADHD on yhdistelmä taipumusta ja kasvatusta. Toisilla taipumus on niin jyrkkä, ettei kasvatuksella pärjää mitenkään ja joillain taas kasvatus laukaisee lievänkin taipumuksen. Perinnöllisyys siis iskee joka suunnasta: genetiikasta ja ADHD-vanhemman omasta toiminnasta.



Tyttöni on ekalla ja luokassa on 3-4 hankalaa tapausta. Suomennettuna: häiriköitä. Nämä kaikki ovat huonojen perheiden lapsia. Rikkinäiset kodit, äidillä oma elämä ja miehet tärkeämpiä kuin lapset. Lapsia komennetaan täysin vaihtelevasti ja hyvää käytöstä ei noteerata. Epäloogisesti välillä meuhkataan ja välillä ei tehdä mitään. Lapset on ulkona päivät pitkät ja illalla saa ajaa kyläpaikasta pois. Ei tarvi ongelmien sylttytehdasta kaukaa hakea...

Kehitysvammaiset erikseen, mutta suurin osa ns. neurologista häiriöistä kuten ADHD on ainakin puoliksi vanhempien vika. Nykyäänhän se myönnetään, että ADHD on yhdistelmä taipumusta ja kasvatusta. Toisilla taipumus on niin jyrkkä, ettei kasvatuksella pärjää mitenkään ja joillain taas kasvatus laukaisee lievänkin taipumuksen. Perinnöllisyys siis iskee joka suunnasta: genetiikasta ja ADHD-vanhemman omasta toiminnasta.

Tyttöni on ekalla ja luokassa on 3-4 hankalaa tapausta. Suomennettuna: häiriköitä. Nämä kaikki ovat huonojen perheiden lapsia. Rikkinäiset kodit, äidillä oma elämä ja miehet tärkeämpiä kuin lapset. Lapsia komennetaan täysin vaihtelevasti ja hyvää käytöstä ei noteerata. Epäloogisesti välillä meuhkataan ja välillä ei tehdä mitään. Lapset on ulkona päivät pitkät ja illalla saa ajaa kyläpaikasta pois. Ei tarvi ongelmien sylttytehdasta kaukaa hakea...

Voisit vaikka perustaa jonkin harrastusryhmän, jossa voisit osallistua kyseisten lasten arkeen ja hyvinvointiin. Se on niin helppo huudella sivusta, vaikka aina voi itse vaikuttaa asioihin.

Mun lapsi on erityislapsi ja tasan tarkkaan tiedän aina missä liikkuu vaikka onkin yhdysluokalla (1-2). Kulkee taksilla koulumatkat ja tapaa ystäviään vain vanhempien kautta.

Ap:n ja kympin asiantuntemattomuudella ja mielipidepohjalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä on meidän kaikkien lasten ympärillä. Vanhempiahan se ei sinänsä haittaa, mitä heistä(meistä) ajatellaan, mutta lapset kärsivät kun tämmöiset ihmiset toimivat heidän kanssaan - ihan väärin, mutta sokeasti kuvitellen olevansas oikeassa ja voivansa tuomita niin lapset kuin vanhemmatkin.



Edes opettajat pitäisi kouluttaa paremmin näissä asioissa.

Vau. Sittenhän tuo lääkityskin on turha, me vanhemmathan aiheutamme kaiken!



Tai sitten ei.

Lisäksi muita mahdollisia aiheuttajia on useita.

Toki lapselle saadaan kasvatuksella käytöshäiriö, mutta käytöshäiriö ei tarkoita samaa kuin adhd.



Täällä taas tosi "asiantuntijat" jakavat näitä sairaita asenteitaan.

No just. ADHD ei kasvatukseen liity (varsinkaan puolet ja puolet-periaatteella).. On aivojen välittäjäaineiden ja ympäristön osatekijöiden summa. Toki selkeät ja johdonmukaiset kasvatusmetodit helpottavat lasta/nuorta. Mutta lääkevaste on melko hyvä. Hankalimmassa tilanteessa ovat ne, joilla on näitä piirteitä mutta ne eivät riitä diagnoosiin.



Olen itse erityisluokanopettaja ja voin sanoa, että ihan kaikenlaisia vanhempia tulee vastaan. Ei voida vetää mitään yleistyksiä. Ihaninta on se, että lapsilla on välittävät vanhemmat, koska silloin myös haasteiden ratkominen on helpompaa - kuten ihan yleisopetuksessakin!

vanhempia siitä että lapsi on erityislapsi.

Kuule olen minäkin ollut erityisluokalla töissä ja voin sanoa, että ei voi leimata.

Tosin sä et voi tietää missä lapset liikkuu ja mihin aikaan.

Ihan kunnon lapsia löytyy erityiskouluistakin.

Mun ekaluokkalainen sanoo huidellensa vaikka kuinka kaukana jo 4v.

Tosin jutut on laveat ja totuus toisenlainen.

Veljeni on tällainen ns. häirikkölapsi. Hänet tahdottiin erityisluokalle, mutta vanhempani vastustivat. Niin veljeni kuin minäkin olemme kokeneet kotona ihan taaperosta asti perheväkivaltaa ja olleet vastuunkantajina vanhempien juomisesta. Kotona sai aina pelätä ja se purkautui sitten koulussa ja harrastustoimissa levottomuutena. Varsinaisesti pahaa ei veljeni koskaan kenellekään tarkoittanut, mutta hän ei vain tiennyt mitään "normielämästä", säännöistä jne. Koululta soitettaessa äiti pyysi minut aina vastaamaan ja selvittämään asioita, mutsilla oli muka aina jotain menoa just sillä hetkellä.



Joskus uhkasin soittaa poliisit tai lastensuojeluun, tai erehdyin kertomaan isovanhemmille. Tuloksena hiuksista repimistä ja paiskomista seinää vasten. Emme uskaltaneet kertoa kenellekään.



En tiedä mitä keinoja koululla on puuttua lapsen kotioloihin tai onko jotain velvollisuutta ottaa yhteyttä lastensuojeluun tai vastaavaan. Monissa tapauksissa nuo käytöshäiriöt ovat sieltä kotoa johtuvia. Veljeni kävi kaiken maailman adhd tutkimukset sun muut, joissa hänet todettiin fiksuksi ja reippaaksi pojaksi. Syy oli ja on vanhemmissamme.



Sitten on ne lapset, joilla on synnynnäisiä "vaivoja". Heille onkin ensisijaisen tärkeää se rauhallinen kotiympäristö, minkä useimmat erikoislasten vanhemmat antavat :) Hatun nosto kaikille niille vanhemmmille jotka jaksavat kärsivällisesti pitää huolta lapsestaan ja kasvattaa häntä. :)

ei edes omalla pihalla, vaikka on 10v

kukaan erityisopettaja ei tulisi tänne vanhempia siitä että lapsi on erityislapsi.

Valitettavasti siinäkin joukossa on toiset on pätevämpiä kuin toiset. Mulla on erityislapsi, joka oli hetken erityisluokalla ja se erityisluokanope haukkuimulle niiden toisten erityisluokkalaisten vanhempia. Se oli verhottu just tähän "teidän kanssa on niin hyvä tehdä töitä kun välitätte" -mantraan, mut rehellisesti sanottuna ei siitä kovin luottavainen olo tullut.