Harrastitko mitään lapsena?

balettia, viulunsoittoa, kuoroa, orkesteria, kuvista.. Yleensä koulupäivän jälkeen oli aina joku harrastus.

a) se ei maksa mitään

b) sinne piti kulkea itse



Käsin sitten koululla tyttökerhossa ja paikallisessa yleisurheiluseurassa.



Vähän isompana minut laitettiin sähköurkkutunneille ja vihasin sitä koska en ole yhtään musiikillisesti lahjakas. 2 vuotta kävin väkisin.

kuorolaulua, ratsastusta ja yleisurheilua.

oottaa selville ja viedä minua harrastukseen, johon olisin halunnut (enkä itse ujona lapsena sitä osannut tehdä, sitä paitsi se oli aikaa ennen nettiä, en olisi edes tiennyt, mistä ottaa selville ko. urheiluseuroista).



Mutta muuten liikuin paljon, pidin yleisurheilusta, hiitämisestä, olisin tykännyt pelata vaikka mitä, ei vaan ollut pelikavereita. Luin myös paljon.



Teini-ikäiäsenä aloin pelata jalkapalloa, ja sitä teinkin sitten monta vuotta melko aktiivisesti. Laskettelun aloitin myös teininä, siinä en tosin kovin aktiivinen ollut, raha ja pitkät matkat laskettelurinteeseen oli esteenä.

Väkisin vietiin 5-vuotiaana ensin balettiin. Olin kömpelö kuin tikku ja inhosin sitä. Lopetin kovan taistelun kanssa vuoden päästä. Sitten pakotettiin urheilukerhoon mikä oli helvettiä koska olen kömpelö ja epäliikunnallinen ja pieni rääpäle - minulle naurettiin siellä ja kiusattiin. Seuraavaksi piti soittaa viulua ja sitten pianoa. Olen epämusikaalinen ja inhosin noita. Ratsastuskurssiakin yritettiin mutta pelkäsin niitä hevosia enkä uskaltautunut ikinä ratsastamaan ilman taluttajaa.



Vasta 13 vanhana sain rauhan ja äiti uskoi että minä *en halua* harrastaa, eikä minun tarvitse. Lopulta sain rauhan olla kotona lukemassa tai näpräämässä tietokonetta, mitä olin aina halunnutkin tehdä.



Nyt omassa perheessä lapset ovat kuin minä nuorena, he eivät harrasta mitään ohjattua. Ja saavat oikein mieluusti olla rauhassa.

Mainitaan nyt nämä pitkäaikaisimmat: rytminen kilpavoimistelu (joka ei ollut yhtään mun laji). Ratsastus & hevosten hoito, joka oli tosi tärkeä ja rakas harrastus pitkään.



Tennistä olisin halunnut pelata, mutta en saanut.

sempä takia inhosin liikuntaa aikuisena ja se sipsipussi oli tärkeempi kun liikkuminen,koululiikunta oli pakko pullaa...



Olisimpa saanut harrastaa,vasta aikuisiässä kiinnostuin liikunnasta,inhoan vanhempiani sen takia en saanut harrastaa mitää mitä nyt koululiikunnat jotka oli pakko pullaa. Olisin halunnut soittaa pienoa,käydä kuorossa jne,mutta en saanut..

Mutta en halunnut harrastaa. Liikunta on aina mielestäni ollut henkisesti köyhä harrastus, joten pelasin videopelejä koko lapsuuteni ja vieläkin jatkuu.

Kerhoon mut roudattiin 3 vuotiaasta eteenpäin.

Satujumpassa kävin n. 3-5 vuotiaana (naisten jumppa, missä äitini kävi oli saman päivänä ja lasten jumppa oli kyläkoulun yläkerrassa ja aikuisten sitten alhaalla).

"Tyttöjen jumpassa" kävin about 10-12 vuotiaana, oli toisessa koulussa ja äidilläni oli samassa rakennuksessa samana päivänä joku opiston käsityö juttu.

Tanhun aloitin 8-9 vuotiaana, kaverin äiti kysyi, että lähtisinkö ja siitä se sitten lähti. Kaveri jaksoi vuoden ja itslläni tulee syksyllä 22 vuosi täyteen. Tämän kevään olen kyllä ollut käymättä harkoissa polven takia. Ekan vuoden kaverin vanhemmat kuskasi, sitten äitini alkoi kuskaamaan (matkaa n. 20 minsaa ja navetta hommat täytyi suplia tuona iltana isäni kanssa).

4H:n tyttö(???) kerhossa kävin 11-12 vuotiaana, oli naapuri koululla (alueella kaksi pientä kyläkoulua, joista tämä toinen lakkautettiin, kun olin viidellä ja sen oppilaat tuli sitten meille).

IP kerhossa olin 4-6 luokilla.

Lisäksi luin paljon (suunnilleen 6-7 lirjaa VIIKOSSA), kirjekamuja mulla oli yhteen vaiheeseen 200 eri puolilta maailmaa ja kirjoitin viikossa 15-30 kirjettä (yleensä 20).



Olisin halunnu yläasteella koulun kuoroon, mutta olin niin ujo ja seiskan syksyllä ollut laulukoe (jossa opettaja tavallaan etsi myös uusia laulajia kuoroon) meni persiilleen. Koska en tykkää siitä, että mua kytätään. Lukiossa olisin voinut yrittää uudestaan (mutta sitten meni taas pupu pöksyyn).