Lue keskustelun säännöt.
Onko epänormaalia jos 13v poika on liian kiltti?
30.04.2012 |
Pojan kaverin äiti sanoi, että ei ole enää normaalia jos on ns. liian kiltti.
Poika ollut aina todella kiltti ja rauhallinen.
Jo ihana pienenä uskoi lähes aina heti ensimmäisestä käskystä, jos teki jotain kiellettyä. Nyt viimeisen 1,5vuoden aikana kyllä ruvennut pistämään ja jankkaamaan mulle välillä vastaan, mutta tottelee kuitenkin edelleen hyvin ja on kiltti. Isälleen ei kyllä ikinä pistä mistään asiasta vastaan. Pojalla on pari hyvää kaveria, ja myös nämä ovat ns kilttejä ja rauhallisia.
Pikkuveljensä sitten taas ihan isoveljensä vastakohta, hänellä parasta aikaa kunnon uhmaikä päällä.
Eilen sit tää poikani toisen kaverin äiti avautui,että oottakaas vaan kyllä se kohta käytös muuttuu teidänkin pojallanne ja on epänormaali ja pitäis olla huolissaan kun on niin kiltti.
Itsellään saman ikäinen poika, jota kohtelee kuin vauvaa. Poika ei voi ikinä olla 3 tuntia pidempään yksin kotona ja jo nyt stressaa ensi kesää ja kesälomaa. Mun pojan oli tarkoitus mennä mummolle alkukesästä viikoksi, mutta yrittää nyt suostutella meitä että menis vasta myöhemmin, ettei poikansa tarvitse viettää viikkoa yksin kotona päivisin.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luuhais ja ryypppäis kaupungilla, sellaisiakin on paljon jo noinkin nuorissa.
kuten ei sekään että ei ole kiltti. Kun poika on ollut kerran aina kiltti ja rauhallinen niin kyseessä lienee hänen luontainen temperamenttinsa. Toki murrosiässä tulee usein kuohuja näillekin -tosin ei aina - mutta perusluonne yleensä pysyy niin että vaikka saman perheen jo lapsena känkkäränkkä on vaikeampi tuossakin iässä ja lapsena kiltti helpompi.
Että olen liian kiltti.
Pienenä sitä sanoivat vanhemmat, kun en koskaan oikein kuulemma "koetellut rajojani", teinivuosina sitä valitteli tyttöystävät, koulussa opettajat kehuivat (harvoja kertoja, kun se oli ok), töissä samaa on sanonut erinäiset esimiehet.
En koskaan ole ymmärtänyt miksei saisi olla kiltti? Ei siitä koskaan mitään haittaakaan ole ollut, minulle ainakaan.
Työssä olen edennyt mukavasti, vaimon kanssa (kiltti hänkin) en riitele ikinä, lapseni ovat kilttejä (toinen tosin vähän vähemmän kuin toinen =), ihania ystäviä on paljon ja tulen melkein kaikkien kanssa toimeen.
En tietenkään sano, että pitäisi olla kuin tiskirätti, sinisilmäinen, tai muutoin vaan muiden vietävissä, mutta kai sitä hitto saa kiltti olla, jos on sen luontoinen.
Lisäksi mulla huono itsetunto ja mietin aina mitä muut musta ajattelevat. Nytkin oon sit eilisestä saakka kelannut tän naisen sanomisia.
Lisäks monet kerrat valitettut kun hänen poikansa aina kertoo kotona esim että nyt se "niko" sai taas niin ja niin kalliita vaatteita, pelejä ym.
ja hän haluaa myös, tää äiti sitä mieltä että ei niin usein pitäis ostaa just esim niitä pelejä tai leffoja, kun hänen poikansa sitten kitisee kun ei itse saa. Eilen menivät tää äiti, poikansa ja meidän poika leffaan niin jo tää äiti ihmetteli kovaan ääneen että miks meidän muksu nyt lähtee lefaan siisteissä farkuissa ja uudessa takissa ja uusissa kengissä. Kengät DC:t ja nyt sit hänenkin poikansa kinuaa samanlaisia, mutta ei hän kyllä kasvavalle muksulle rupee ostaan 80 euron kenkiä ja vali vali. Rupee vituttamaan koko akka pikku hiljaa.
on näitä, joiden mielestä nuorena täytyy rellestää vaikka vasten tahtoaankin, muuten putoaa kelkasta tai myöhemmin harmittaa. Yksikin tuttu kerran sanoi, että kaikkihan tupakkaa ovat kokeilleet. No en kyllä ole enkä koe, että mistään olisin jäänyt paitsi. Olin itse tosi kiltti nuori, mutta olisin kaivannut kipeästi jotain harrastusta tai muuta porukkaa, johon tuntea kuuluvansa. Kyllä niitä porukoita voi olla muitakin kuin örvellyssellaisia.