Lue keskustelun säännöt.
yksinäinen vappu
30.04.2012 |
nyt hiukan avautumista luvassa...
Olen vastikään eronnut yhden pienen lapsen äiti. Viettettiin jo lapsen kanssa kahdestaan viikonloppu, ja nyt jatketaan vappuaatto ja vappupäivä samalla tavalla. Ei ole ketään sukulaisia joita voitaisiin tavata, ja kaikki ystäväni viettävät vappua tietenkin omien perheidensä kanssa. olo on surullinen ja iloton. Ja yksinäinen. No voisihan asiat olla vielä huonomminkin, mutta piti vaan saada avautua jonnekin...
kiitos ja anteeksi!
Kommentit (18)
yh:na en ainakaan minä saa kutsuja pariskuntien illanviettoihin. Aina jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaan takana jo 8 yksinäistä vappua, ja joulua, ja pääsiäistä jne joten tottumusta jo löytyy. Mutta kyllä silti pieni haikeus iskee kun ajattelen ihmisiä jotka iloisesti juhlissaan juttelevat sukulaisten ja kaverien kanssa, ja minä istun taas kämpässäni yksin, ja yritän lapsille esittää iloista ja pirteää etten masenna heitäkin.
Kai teilläpäin joku paikka on, jonne ihmiset kokoontuvat. Otatte viltin ja lämmintä kaakaota mukaan, munkkeja ja muuta mistä pidätte. Ja vaikka jalkapallo mukaan, voitte sen kanssa leikkiä.
Onhan siellä muita, joten ehkäpä juttuseuraa löytyy.
Mulla vaan takana jo 8 yksinäistä vappua, ja joulua, ja pääsiäistä jne joten tottumusta jo löytyy. Mutta kyllä silti pieni haikeus iskee kun ajattelen ihmisiä jotka iloisesti juhlissaan juttelevat sukulaisten ja kaverien kanssa, ja minä istun taas kämpässäni yksin, ja yritän lapsille esittää iloista ja pirteää etten masenna heitäkin.
Toivoisin, että yksinhuoltajille olisi tarjolla jotain järjestettyä toimintaa, jossa voisi tavata kohtalotovereita, mut ainakaan täällä meidän kotipaikkakunnalla ei ole aktiivista toimintaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai teilläpäin joku paikka on, jonne ihmiset kokoontuvat. Otatte viltin ja lämmintä kaakaota mukaan, munkkeja ja muuta mistä pidätte. Ja vaikka jalkapallo mukaan, voitte sen kanssa leikkiä.
Onhan siellä muita, joten ehkäpä juttuseuraa löytyy.
pitäisi lähteä reippaasti ulos, mutta tuntuu että joka paikka on täynnä onnellisia perheitä. Ja se on hiukan masentavaa kun itse on just eronnut, mut ei auta valittaminen, pitänee lähteä huomenna kaupungille pyörimään. Harmi kun tuo lapsi on vielä just hiukan liian nuori pallotteluun, puistoiluun yms. No kohta on vappu ohi ja arki taas, onneksi!
Kiitos ystävällisistä vastauksista!
ap
Ainakin Helsingissä on jotain, ja muissakin isommissa kaupungeissa.
Yrittäkää keksiä omia vappuperinteitä, tai keksikää jotain muuta mukavaa (ihan sama onko jotain mitä teette usein tai harvoin, kunhan olisi mukavaa): käykää uimahallissa, ulkoilkaa, menkää piknikille (huonolla säällä voi pikniköidä vaikka kotona lattialla, lapsista on hauskaa sekin, tiedän kokemuksesta :), leipokaa jne.
Ja varaa itsellesi jotain mieluisaa tekemistä illaksi kun lapsi nukkuu, jotain herkkua, kivaa lukemista tai leffoja tai muuta sellaista.
Kannattaa unohtaa ne päivämäärät ja se mitä silloin "pitää" tehdä "kun kaikki muutkin". Syökää jouluna tortilloja ja vappuna suklaamunia! Yrittäkää nähdä niitä tuttuja pyhien jälkeen/ennen älkääkä välittäkö siitä että päivänä X muka kuuluu kaikkien tehdä asiat Y hekilöiden Z ja Q kanssa.
t. yh:n lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei huvita, niin älä mene, ei ihan pieni lapsi ainakaan sellaista kaipaa, hänelle riittäävät varmaan serpentiinit ja tippaleivät kotonakin :)
Kai teilläpäin joku paikka on, jonne ihmiset kokoontuvat. Otatte viltin ja lämmintä kaakaota mukaan, munkkeja ja muuta mistä pidätte. Ja vaikka jalkapallo mukaan, voitte sen kanssa leikkiä.
Onhan siellä muita, joten ehkäpä juttuseuraa löytyy.
pitäisi lähteä reippaasti ulos, mutta tuntuu että joka paikka on täynnä onnellisia perheitä. Ja se on hiukan masentavaa kun itse on just eronnut, mut ei auta valittaminen, pitänee lähteä huomenna kaupungille pyörimään. Harmi kun tuo lapsi on vielä just hiukan liian nuori pallotteluun, puistoiluun yms. No kohta on vappu ohi ja arki taas, onneksi!
Kiitos ystävällisistä vastauksista!
ap
Mulla vaan takana jo 8 yksinäistä vappua, ja joulua, ja pääsiäistä jne joten tottumusta jo löytyy. Mutta kyllä silti pieni haikeus iskee kun ajattelen ihmisiä jotka iloisesti juhlissaan juttelevat sukulaisten ja kaverien kanssa, ja minä istun taas kämpässäni yksin, ja yritän lapsille esittää iloista ja pirteää etten masenna heitäkin.
Toivoisin, että yksinhuoltajille olisi tarjolla jotain järjestettyä toimintaa, jossa voisi tavata kohtalotovereita, mut ainakaan täällä meidän kotipaikkakunnalla ei ole aktiivista toimintaa...
Kyllä minulla ainakin on naapureita tänään illalla pihajuhlissa enkä ole ikinä ajatellut että yksinhuoltajuus estäisi jonkun kanssa juttelemisen. Mitä ihmeen kohtalotovereita? Siis masentuneita? Muuttakaa nyt herranjumala vaikka sosiaalisempaan ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me (helsinkiläiset kerrostaloasujat) ainakin vietämme vappuaattoa oman talon pihalla naapureiden kanssa grillaillen, lapset juoksevat siinä sivussa ja aikuiset seurustelevat. Joukossa on ydinperheitä, uusioperheitä ja yksinhuoltajiakin, jo eläkeiässä olevia ja nuoria perheitä. Lapsettomat nuoret parit eivät jostain syystä taida jäädä tähän omaan pihaan;) Täällä on ainakin melko yhteisöllinen meininki, ehkä sinäkin voisit viritellä jotain vastaavaa omien naapuriesi kanssa. Ehkä siellä on muitakin joita ei ole kutsuttu kyläilemään tai eivät lähde kaupungille?
katso joku hyvä leffa, syö suklaata/munkkeja tai muuta hyvää ja rentoudu.
Ja vaikka kavereilla olisi perheet, niin ainahan voit joltain kaveriperheeltä kysäistä, lähtisivätkö piknikille huomenna. Me on usein menty johonkin lapsille kivaan paikkaan, joku leikkipaikka luonnonhelmassa, lapset leikkii ja aikuisista on seuraa toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...pitäisi lähteä reippaasti ulos, mutta tuntuu että joka paikka on täynnä onnellisia perheitä...
... ehkä ne jotkut onnellisen näköiset ihmiset eivät ole välttämättä niin onnellisia.
Käsi kädessä hymyillen kävelevät pariskunnat yrittävät todennäköisesti vain tehdä toisiinsa epävarmaa vaikutusta, eivät viitsi vielä näyttää todellista puoltaan... kunnes jonain päivänä - jos sinne asti kävelevät yhdessä - piereskelevät naama rutussa sohvalla ja valittavat tylsyyttä...
Joillain on perhe, mutta ei välttämättä onnellinen. Ehkä hekin tappelevat vapun kunniaksi, vaikkeivat ulkopuoliset näe ja kuule sitä. :D
Monikohan mamma jää kuitenkin yksin miehestä huolimatta, jos mies päättää viettää vapun ja kaikki muutkin muka-perheelle-pyhitettävät-päivät kavereiden kanssa olettaen, että kai sillä vaimolla on muutakin seuraa kuin oma mies.
Mikä ihme meitä naisia oikein vaivaa, että me mökötetään aina marttyyrinä yksin kotona miestä odottaen tai entistä haikaillen, kun voisimme panostaa parisuhteen lisäksi myös kaverisuhteisiin? Ei ihme, että suurin osa naisista valittaa yksinäisyyttä, kun naisia kiinnostaa panostaa pelkästään parisuhteeseen ja kaverit heitetään syrjään...
Vaan on se parisuhde niin rankkaa duunia, ettei kavereita uskalla tavata, ettei mies juokse jonkun muun perään, jos nainen ei ole aina saatavilla. Monikohan onnellisesti parisuhteessa oleva pettää kumppaniaan tänäkin päivänä, monenko naisen sydän särkyy... Hauskaa vappua!
- Nimimerkillä "ei kannata kadehtia onnellisen näköisiä ihmisiä, koska et tiedä, mitä heidän elämä on oikeasti"
kiitos niistä!
Ehkä se on vaan tää kun on eka vuosi eron jälkeen. Mm. ensimmäinen vappu yksin ja ilman vanhoja perinteitä. Sitä sitten kärvistelee ja muistelee niitä onnellisempia aikoja...
Ja sitte kun tuo lapsikin on vielä niin pieni että ei oo kauheesti vaihtoehtoja mitä sen kanssa vois tehdä...
olis tosiaan hyvä panostaa ystävyyssuhteisiin mutkun kaikki ne ystävät ovat nyt perheidensä kanssa, eikä kukaan oo pyytäny tmua mukaan. En kehtaa tuputtautuakaan. Jos ois niitä kohtalotovereita tiedossa niin niiden kanssa voitais nyt jotain keksiä. Mut en tunne yhtäkään toista eronnutta jolla olis pieniä lapsia... Naapureinakin on lapsiperheitä, mutta ovat kaikonneet jonnekin vapunviettoon nekin...
no jokatapauksessa auttaa jo paljon kun saan avautua täällä, ja olen vielä saanut pelkästään positiivisia ja kannustavia vastauksia :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa tuosta jutusta mieleen, että nyt olisi hyvä hetki lähteä kaupunginosakävelýlle vaunujen kanssa etsimään yhteisöllisiä kaupunginosia/taloyhtiöitä, joissa vietetään pihajuhlia yhdessä ja joihin voisi muuttaa. Tosin saman tiedon saisi varmaankin googlettamalla - joskus Helsingissä muistaakseni jaettiin joitakin "yhteisöllisin taloyhtiö" -titteleitä. Itse asun Hgin keskustan lähellä, mutta meidän taloyhtiössä ei ole valitettavasti toimintaa kuin kerran 100:ssa vuodessa :), oli nimittäin hiljattain satavuotisjuhlat. Mielelläni muuttaisin johonkin yhteisöllisempään taloyhtiöön, jossa olisi sinkkuja, perheellisiä lapsellisia tai lapsettomia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, jotka juhlisivat yhdessä säännöllisesti. Sellaiseen minä totuin lapsena ja toivoisin tulevaisuudelta! Olen kuullut, että Munkkiniemessä ja eliittialueilla tälläinen on yleisempää. Todennäköisesti Espoossakin.
yh + lapsi voi olla tekemisissä vain toisen yh+ lapsi parin kanssa. Tai että ydin perhe voi kutsua kylään vain toisen ydinperheen ja pariskunta voi mennä ulos vain toisen pariskunnan kanssa...
Kyllä sä voit kysyä kylään/piknikille/ulkoilemaan muitakin kuin kohtalotovereita.
Mä en ole koskaan tajunnut tota ajatusta, että yh + lapsi voi olla tekemisissä vain toisen yh+ lapsi parin kanssa. Tai että ydin perhe voi kutsua kylään vain toisen ydinperheen ja pariskunta voi mennä ulos vain toisen pariskunnan kanssa...
Kyllä sä voit kysyä kylään/piknikille/ulkoilemaan muitakin kuin kohtalotovereita.
... noin se usein menee valitettavasti. Esim. perheelliset odottavat ystävyyssuhteilta erilaista hyötyä kuin perheettömät. Perheellisten kaveeratessa muiden perheellisten kanssa lapsille toivotaan sitä kautta kavereita. Helposti sekä perheelliset että perheettömät syrjivät toisiaan. Tosin minä en ymmärrä sitä, että ihmiset määrittelevät itsensä ja toisensa sen kautta, millaisia ihmissuhteita näillä on ympärillään.
- Nro 13, yhden vauvan äiti, joka ei ole vielä ymmärtänyt, että nyt minunkin pitäisi elää tietyn perhe-elämän roolin mukaisesti...
Mä en ole koskaan tajunnut tota ajatusta, että yh + lapsi voi olla tekemisissä vain toisen yh+ lapsi parin kanssa. Tai että ydin perhe voi kutsua kylään vain toisen ydinperheen ja pariskunta voi mennä ulos vain toisen pariskunnan kanssa...
Kyllä sä voit kysyä kylään/piknikille/ulkoilemaan muitakin kuin kohtalotovereita.
... noin se usein menee valitettavasti. Esim. perheelliset odottavat ystävyyssuhteilta erilaista hyötyä kuin perheettömät. Perheellisten kaveeratessa muiden perheellisten kanssa lapsille toivotaan sitä kautta kavereita. Helposti sekä perheelliset että perheettömät syrjivät toisiaan. Tosin minä en ymmärrä sitä, että ihmiset määrittelevät itsensä ja toisensa sen kautta, millaisia ihmissuhteita näillä on ympärillään.
- Nro 13, yhden vauvan äiti, joka ei ole vielä ymmärtänyt, että nyt minunkin pitäisi elää tietyn perhe-elämän roolin mukaisesti...
En tajua minäkään. Lapset hankkii kaverinsa ihan itse tarhasta ja koulusta, ei siihen mitään mamman ystäviä ja näiden lapsia _tarvita_. Mullekin kersana oli lähinnä kiusallista, kun hullu äiti luetteli keiden lasten kanssa olisi hyvä ystävystyä. :D
Up