Tämä palsta kaipaa enemmän miehiä kertomaan miesnäkökulmaa.

Olisi hyvä kun pysyisivät poissa tältä palstalta. Minusta tämä on naisia varten. Miehet jotka käyvät tällä palstalla ovat varmasti naismaisia hiirulaisia.

Kannustakaa kaikki av-mmammat miehenne tänne kommentoimaan ja mielipiteitä kertomaan. Hyvä ajatus. Suomi 24-osasto olkoon omansa.



Tänne kaikki fiksut av-mammojen miehet ja muutkin toki:)

Kuuluhan perhe, mukaan lukien vauvat ja lapset myös miesten elämään? Eikös?



Tervetuloa vaan! Onhan täällä jo joitakin ollutkin.

suomi24-palstan suhteet-osastolta. Erityisesti ihannenainen-palsta kertoo, kuin miesten mielestä suomalaiset naiset ovat kananpersetukkaisia, persjalkaisia, omenavartaloisia pirttihirmuja.



Mamu-miehiä vihataan, mutta yllättäin kaikki naispuoliset thaikut, venakot ja virolaiset ovat mannaa ja voittavat mennen tullen suomalaiset lehmät.



Siinä sitä miesnäkökulmaa.

palstalla sopii hame päälle, tunnen muutaman!

Isät ovat muilla foorumeilla. He ovat vaatineet tasa-arvoista kohtelua ja saaneet aikaan myös muutoksia.



Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen tiedoite.



Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen

17.02.2011



- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.



Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.



Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.

- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.



Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.



- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.



Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.



Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.

-----------

Mamu-miehiä vihataan, mutta yllättäin kaikki naispuoliset thaikut, venakot ja virolaiset ovat mannaa ja voittavat mennen tullen suomalaiset lehmät.

Siinä sitä miesnäkökulmaa.

Mä en todellakaan kaipaa tätä tänne tippaakaan.

tykkään siitä, että tämä on selkeästi naisten palsta. naiset pääsevät muutenkin ääneen niin huonosti, että on oikein hyvä, että tämä on naisten ja erityisesti äitien foorumi ja sellaisena pysyköökin!

Varatuomari Anja Hannuniemen kriittinen kannaotto asianajaja Markku Salon käsitykseen iseistä.

Salo on auttanut satoja äitejä huoltajuusriidoissa ikävin seurauksin iseille ja lapsille.



Keskisuomalainen Mielipide 17.2.2009.



Väärä kuva isistä



7.12.2009 19:42 (Päivitetty 7.12.2009 19:42) Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.



Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.



Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.



Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.



Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.



Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?



Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.



Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa.

Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.



ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula

-----------

Savon Sanomat 8.11.2008.



Ilkka Kuosmanen



8.11.2009 9:00 (Päivitetty 6.2.2012 10:33)

Vesan ja Minnan romanssi alkaa seurakuntanuorten Lapin-retkeltä. Reissulle bussikuskiksi värvätty Vesa ihastuu iloisen Minnan valloittavaan hymyyn. Vaikka suuri ikäero hieman arveluttaa, Vesa alkaa seurustella ikäistään huomattavasti kypsemmältä vaikuttavan nuoren naisen kanssa.



Pariskunta muuttaa yhteen isommalle paikkakunnalle, avioituu ja saa lapsen. Vesa jää kotiin, jotta Minna voi suorittaa opintonsa loppuun. Poika kiintyy tänä aikana niin tiukasti isäänsä, että ei suostu enää äitinsä nukutettavaksi.



Vesa palaa töihin, mutta joutuu selkänsä vuoksi pian sairauslomalle. Rahasta on jatkuvasti puutetta, mutta Minna ei halua muuttaa uudesta vuokrakämpästä pienempään asuntoon. Sanomista alkaa tulla yhä useammin.



Tilanne räjähtää käsiin erään hiihtoloman aikana, kun pariskunta on kyläilemässä Minnan vanhempien luona. Massiivisen riidan seurauksena Vesa ilmoittaa palaavansa kotiin. Minna ei suostu lähtemään.



Kun Vesa myöhemmin soittaa vaimolleen, tämä kertoo ottavansa eron. Jonkin ajan kuluttua Vesa saa kuulla vaimonsa hakeutuneen turvakotiin, vaikka Vesa ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Pahoinpitelysyytökset eivät mene oikeudessa läpi, mutta kohta Vesa huomaa olevansa epäiltynä insestistä. Lastaan hän ei saa tavata enää juuri lainkaan.



Isäliike puuttuu

Vesa ja Minna ovat keksittyä nimiä, mutta tapaus on todellinen. Se tulee tutuksi Ari Jousmäen ja Liisa Kososen kirjasta Syytettynä isä (Teos). Vesan ja Minnan ohella kirjaan on poimittu neljä vastaavankaltaista tapausta, joissa isältä on viety lastensa tapaamisoikeudet avioeron jälkeen hyvin huterin perustein.



Jousmäen aloitteesta syntynyt kirja osoittaa, että lasten huoltajuudesta päätettäessä isä on lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisvaltainen sosiaalitoimi asettuu helposti naisen puolelle, oikeuslaitos taas suhtautuu huoltajuusriitoihin usein ylimalkaisesti tai suorastaan välinpitämättömästi.



"Normipäätös" on se, että äiti saa lapset ja isä elatusmaksut sekä rajoitetun tapaamisoikeuden. Siihen saatetaan päätyä, vaikka äiti olisi diagnosoitu henkisesti sairaaksi.



Eronneiden isien ankeat kohtalot ovat tulleet Jousmäelle tutuksi vapaaehtoistoiminnassa. Tarinoita isien kokemasta mielivallasta tupsahteli Jousmäen vetämiin miesten tukiryhmiin siihen malliin, että hän päätti koostaa niistä kirjan.



- Tarkoitus ei ole syyllistää naisia vaan herättää asiasta keskustelua. Tuntuu, että Suomesta puuttuu sellainen liike, joka ajaisi aktiivisesti isien asioita, nykyisin Lahti Aquan verkostopäällikkönä työskentelevä Jousmäki sanoo.



Usko oikeuteen meni

Törkeimmissä tapauksissa äiti käyttää lasta häikäilemättä hyväksi tekaistujen syytöksien todistajana, sillä ani harva lapsi uskaltaa puhua omaa äitiään vastaan.



Jutun alussa mainitun Vesan poikaa tutkittiin niin kauan, kunnes sairaalasta saatiin äitiä miellyttävä lausunto "todennäköisestä insestistä". Päätös peruttiin myöhemmin. Lääkäri sai asiasta huomautuksen, mutta hänen tekemäänsä lausuntoa ei voitu mitätöidä.



- En edelleenkään ole saanut tavata lastani ja lääkäri saa jatkaa toimintaansa, Vesa kertoo kirjassa.



Täysin uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt Vesa sanoo jo luovuttaneensa taistelun lapsestaan. Kipu lapsen menetyksestä ei kuitenkaan ota helpottaakseen.



- Ainut asia, mitä isyydestäni on jäljellä ja mikä minulta kelpaa, on raha, Vesa summaa katkerana.



Ari Jousmäki & Liisa Kosonen: Syytettynä isä. Teos 2009, 250 s.

-----------

Savon Sanomat 8.11.2008.



Ilkka Kuosmanen



8.11.2009 9:00 (Päivitetty 6.2.2012 10:33)

Vesan ja Minnan romanssi alkaa seurakuntanuorten Lapin-retkeltä. Reissulle bussikuskiksi värvätty Vesa ihastuu iloisen Minnan valloittavaan hymyyn. Vaikka suuri ikäero hieman arveluttaa, Vesa alkaa seurustella ikäistään huomattavasti kypsemmältä vaikuttavan nuoren naisen kanssa.



Pariskunta muuttaa yhteen isommalle paikkakunnalle, avioituu ja saa lapsen. Vesa jää kotiin, jotta Minna voi suorittaa opintonsa loppuun. Poika kiintyy tänä aikana niin tiukasti isäänsä, että ei suostu enää äitinsä nukutettavaksi.



Vesa palaa töihin, mutta joutuu selkänsä vuoksi pian sairauslomalle. Rahasta on jatkuvasti puutetta, mutta Minna ei halua muuttaa uudesta vuokrakämpästä pienempään asuntoon. Sanomista alkaa tulla yhä useammin.



Tilanne räjähtää käsiin erään hiihtoloman aikana, kun pariskunta on kyläilemässä Minnan vanhempien luona. Massiivisen riidan seurauksena Vesa ilmoittaa palaavansa kotiin. Minna ei suostu lähtemään.



Kun Vesa myöhemmin soittaa vaimolleen, tämä kertoo ottavansa eron. Jonkin ajan kuluttua Vesa saa kuulla vaimonsa hakeutuneen turvakotiin, vaikka Vesa ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Pahoinpitelysyytökset eivät mene oikeudessa läpi, mutta kohta Vesa huomaa olevansa epäiltynä insestistä. Lastaan hän ei saa tavata enää juuri lainkaan.



Isäliike puuttuu

Vesa ja Minna ovat keksittyä nimiä, mutta tapaus on todellinen. Se tulee tutuksi Ari Jousmäen ja Liisa Kososen kirjasta Syytettynä isä (Teos). Vesan ja Minnan ohella kirjaan on poimittu neljä vastaavankaltaista tapausta, joissa isältä on viety lastensa tapaamisoikeudet avioeron jälkeen hyvin huterin perustein.



Jousmäen aloitteesta syntynyt kirja osoittaa, että lasten huoltajuudesta päätettäessä isä on lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisvaltainen sosiaalitoimi asettuu helposti naisen puolelle, oikeuslaitos taas suhtautuu huoltajuusriitoihin usein ylimalkaisesti tai suorastaan välinpitämättömästi.



"Normipäätös" on se, että äiti saa lapset ja isä elatusmaksut sekä rajoitetun tapaamisoikeuden. Siihen saatetaan päätyä, vaikka äiti olisi diagnosoitu henkisesti sairaaksi.



Eronneiden isien ankeat kohtalot ovat tulleet Jousmäelle tutuksi vapaaehtoistoiminnassa. Tarinoita isien kokemasta mielivallasta tupsahteli Jousmäen vetämiin miesten tukiryhmiin siihen malliin, että hän päätti koostaa niistä kirjan.



- Tarkoitus ei ole syyllistää naisia vaan herättää asiasta keskustelua. Tuntuu, että Suomesta puuttuu sellainen liike, joka ajaisi aktiivisesti isien asioita, nykyisin Lahti Aquan verkostopäällikkönä työskentelevä Jousmäki sanoo.



Usko oikeuteen meni

Törkeimmissä tapauksissa äiti käyttää lasta häikäilemättä hyväksi tekaistujen syytöksien todistajana, sillä ani harva lapsi uskaltaa puhua omaa äitiään vastaan.



Jutun alussa mainitun Vesan poikaa tutkittiin niin kauan, kunnes sairaalasta saatiin äitiä miellyttävä lausunto "todennäköisestä insestistä". Päätös peruttiin myöhemmin. Lääkäri sai asiasta huomautuksen, mutta hänen tekemäänsä lausuntoa ei voitu mitätöidä.



- En edelleenkään ole saanut tavata lastani ja lääkäri saa jatkaa toimintaansa, Vesa kertoo kirjassa.



Täysin uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt Vesa sanoo jo luovuttaneensa taistelun lapsestaan. Kipu lapsen menetyksestä ei kuitenkaan ota helpottaakseen.



- Ainut asia, mitä isyydestäni on jäljellä ja mikä minulta kelpaa, on raha, Vesa summaa katkerana.



Ari Jousmäki & Liisa Kosonen: Syytettynä isä. Teos 2009, 250 s.

-----------

Mulla on miesnäkökulmaa kotona ihan riittävästi. Tulen tänne lepuuttamaan hermojani naisseuraan.

Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.

Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa

Lapsi koston välineenä avioerossa



Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.



Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.



Sisältö



Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?

Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta

Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi

Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?

Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?

Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.



Aika ja paikka

26.10.2011 klo 9.00 - 16.00

Kesäyliopisto, Lappeenranta.



Luennoitsijat

Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija

Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja



Hinta

195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin



Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä



Ilmoittautuminen on sitova. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Koulutusvahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen koulutusta.

---

Helsingin uutiset 22.2.2012.



Suomeen on perustettu uusi isäjärjestö, jonka tavoitteena on on edistää lapsen oikeutta molempiin vanhempiin eron jälkeen, sekä vanhempien yhdenmukaista kohtelua viranomaismenettelyssä ja tuomioistuimessa.

Omat kokemukset isän heikosta asemasta avio- tai avoeron jälkeen toi kymmenet isät yhteen.



Isät lasten asialla -yhdistys pyrkii poistamaan sen epäkohdan, että lapset määrätään tai pakkosovitaan asumaan äitinsä luo sellaisissakin tilanteissa, joissa lapsen etu olisi asua isänsä kanssa tai vuorotellen vanhempiensa luona. Yhdistys haluaa kitkeä pois tilanteet, joissa toinen vanhempi, yleensä lapsen äiti, pyrkii – usein viranomaisten ja tuomioistuimen tuella – vieraannuttamaan lapsen isästään.



Isät lasten asialla aikoo vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön tavoitteidensa toteuttamiseksi. Lisäksi yhdistys järjestää eronneiden isien matalan kynnyksen tukitoimintaa.



Yhdistys valitsi ensimmäisen hallituksensa puheenjohtajaksi helsinkiläisen Jari Pulkkisen.

-------

särähtää korvaan toi että naisia syytetään siitä(kin) että kaikki sossut on järjestään naisia. Mikä estää miehiä ryhtymässtä sossuiksi?

suomalaiset naiset ovat kananpersetukkaisia, persjalkaisia, omenavartaloisia pirttihirmuja.

Mamu-miehiä vihataan, mutta yllättäin kaikki naispuoliset thaikut, venakot ja virolaiset ovat mannaa ja voittavat mennen tullen suomalaiset lehmät.

Siinä sitä miesnäkökulmaa.

Kun tarkemmin ajatellaan; Näinhän se onkin! =)

särähtää korvaan toi että naisia syytetään siitä(kin) että kaikki sossut on järjestään naisia. Mikä estää miehiä ryhtymässtä sossuiksi?

Joten miehet, ei muuta kuin kouluttautumaan sossuksi niin ei tarvitse vinkua.

Noin 80 prosentissa kriisiytyneissä huoltajuuskiistoissa äiti vieraannuttaa lapsia isästä.



Vauva lehti 17.1.2011.

Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lähivanhempi mustamaalaa etävanhempaa lapsille ja muille ihmisille.



”Vihakampanja toteutetaan isän oikeiden ongelmien liioittelun, panettelun ja suoranaisen valehtelun avulla. Äiti myös järjestää asioitaan niin, ettei isä pääse tapaamaan lapsia. Tyypillinen vieraannuttamiskeino on muuttaa toiselle puolelle Suomea”, vieraannuttamisesta väitöskirjaa tekevä oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Anja Hannuniemi kertoo.



Kun vieraannuttamista jatkuu, lapsille voi kehittyä vieraannuttamisoireyhtymä eli PAS.



”PAS on useissa maissa mielenterveyden ammattilaisten hyväksymä kliininen psykiatrinen diagnoosi. Siitä ollaan vähitellen tekemässä myös virallista, mielenterveyden tautiluokituksiin sisältyvää diagnoosia”, Hannuniemi kertoo.



Pääsääntöisesti vieraannuttaja on äiti. Tämä johtuu Hannuniemen mukaan siitä, että lähivanhemmuus jää valtaosin äideille.



”Sitä mukaa kuin isien osuus lähivanhemmista mahdollisesti kasvaa, isien määrä vieraannuttajinakin voi lisääntyä. Vieraannuttajista tällä hetkellä 5–10 prosenttia on miehiä”, Hannuniemi kertoo.





Narsismia ja persoonallisuushäiriöitä



Vieraannuttamisen taustalla on vanhemman mielenterveysongelmia, jotka vieraannuttaja siirtää lapseen.



”Yleensä miesvieraannuttajat ovat puhtaasti narsisteja. Äideillä on tyypillisesti ulospäin suuntautunut sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa on narsistisia piirteitä”, Hannuniemi kertoo.



Kaikilla vieraannuttajilla ei ole diagnoosia, eikä kaikki vieraannuttajat kärsi yhtä vakavista mielenterveysongelmista.



”Äideille tyypillisiä oireita ovat riippuvuus muista ja kykenemättömyys nähdä omia virheitä. Prosessien kestäessä vieraannuttajien mielenterveyden taso yleensä laskee, ja aiemmin ilman diagnoosia selvinneille voidaan kirjoittaa diagnoosi. Oikeudenkäyntistressi voi johtaa myös psykoottisiin periodeihin, jotka ovat tyypillisiä rajatilatasoisesti häiriintyneille stressin yhteydessä”, Hannuniemi kuvaa.





Todellisuus vääristyy



Kovilla ampuva vieraannuttaja saattaa esimerkiksi syyttää isää lastan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivaltaisuudesta.



”Asiaan kuuluu, että myös lapselle valehdellaan ja häntä rasitetaan esimerkiksi väitteillä elatusavuista, joiden maksamattomuus estää lapsia saamasta ruokaa äidin luona. Aikuisten raha-, seksi-, tai muista yksityisistä asioista hyvin tietoinen lapsi kärsii usein vieraannuttamisoireyhtymästä”, Hannuniemi kertoo.



Hannuniemi neuvoo oikaisemaan väärät syytteet.



”Lapsen kertomat, lähivanhemman syöttämät perättömyydet tulee oikaista, muuten lapsen todellisuudentaju vääristyy. Lähivanhemman ei pidä ryhtyä vastavuoroisesti mustamaalaamaan toista vanhempaa lapselle”, Hannuniemi kertoo.



Hannuniemi tietää tapauksia, joissa vieraannuttaja on saanut esimerkiksi psykologin puolelleen.



”Psykologit ja sairaalat saattavat mennä mukaan vieraannuttajan juoneen ja tehdä esimerkiksi väärän insestidiagnoosin. On erittäin tuhoisaa, jos lapsille annetaan hoitoa asiasta, jota ei ole koskaan tapahtunut”, Hannuniemi sanoo.





Pitkät oikeusjutut kuriin



Missä tapauksissa pitäisi epäillä, että oikeudenkäynnissä on kyse toiselle kostamisesta?



”Huoltokiistan käsittely hovioikeudessa kertoo siitä, että ainakin toisella vanhemmista on mielenterveyshäiriö. Sen vuoksi huoltoasian mennessä hovioikeuteen molemmille vanhemmille pitäisi tehdä laajat persoonallisuuden kartoitustestit psykologilla. Lapsi tulisi antaa vanhemmista terveemmän lähihuoltoon”, Hannuniemi sanoo.



Pitkä oikeudenkäynti ei takaa lapsen kannalta suotuisaa ratkaisua. Hannuniemen mukaan vanhemmuus menee yleensä väärälle henkilölle.



”Arvomaailmamme on nurin päin. Oikeudessa aggressiivinen ja lapsille haitallinen vanhempi koetaan usein tehokkaan asianajon vuoksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Pitäisi ottaa huomioon, että vähemmän itsestään meteliä pitävä on usein huomattavasti parempi vanhempi lasten kannalta”, Hannuniemi pohtii.



Toisinaan käy niin, että molemmat vanhemmat kärsivät lasten kannalta yhtä tuhoisasta persoonallisuushäiriöstä.



”Lasta saatetaan heitellä toiselta toiselle. Jos tämä nähtäisiin jo alkuvaiheessa, voisi lasten elämän pelastaa ottamalla heidät aikaisin huostaan”, Hannuniemi summaa.



Teksti: Jarkko Uro



---

Varatuomari Anaja Hannuniemen väitöstutkimus.

Porilainen lehti.



Osa 1.

Varatuomari Anja Hannuniemen pian valmistuva väitöskirja nostaa esille eroperheiden lapsia sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän. Suurimmassa osassa tapauksista vieraannuttaja on äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä. Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamiseen liittyviä vaaran merkkejä.





Katkerien lapsenhuoltokiistojen määrät ovat viime vuosina kasvaneet ja niissä käytettävät keinot koventuneet. Samaan aikaan lasten pahoinvointi on erilaisilla mittareilla mitattuna jatkuvasti lisääntynyt. Huostaanotot lisääntyvät 5–7 prosentin vuosivauhdilla, lasten- ja nuorisopsykiatristen potilaiden määrät ovat kasvussa ja nuorten miesten syrjäytyminen on jo vakava kansantaloudellinen ja sosiaalinen omgelma.

Näillä kaikilla asioilla on selkeä kytkös toisiinsa, vieraannuttamisoireyhtymä (Parental Alienation Syndrome, PAS). Väitöskirjaa vieraannuttamisoireryhtymästä tekevän varatuomarin Anja Hannuniemen mukaan kyse on erittäin vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka kielii siitä, että järjestelmät lasten suojelemiseksi ja heidän asioidensa ratkaisemiseksi eivät toimi.



Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että katkerissa huoltajuuskiistoissa jompikumpi vanhemmista tietoisesti mustamaalaa toista vanhempaa niin, että lapsi ei halua olla tekemisissä tämän kanssa.

– Vieraannuttaja puhuu pahaa lapselle toisesta vanhemmasta sekä sabotoi tapaamisia ja lapsen varusteita. Lapsi oppii pidemmän päälle kaksinaamaiseksi, valehtelemaan, vakoilemaan ja varastamaan, Hannuniemi listaa.

Vieraannuttajat sairastavat usein myös persoonallisuushäiriöitä. Ja kun viranomaiset eivät tilannetta tunnista, lapsi jätetään häiriintyneen vanhemman kynsiin.



Vanhempien eron jälkeen lapset joutuvat 85–90-prosentin todennäköisyydellä äideillä, vaikka isät ovat Hannuniemen mukaan huomattavasti aktivoituneet, kun taas naisten alkoholin käyttö ja tunnistettu väkivaltaisuus ovat huomattavasti lisääntyneet. Useimmissa tapauksista vieraannuttaja onkin siis äiti.

– Tämä tarkoittaa, että lapsia pidetään kasvavassa määrin väkisin äideillä, joilla ei ole mitään edellytyksiä vanhemmiksi. Ja isiä vastaavasti syrjitään. Tosin sitä mukaa kun isät pääsevät lähihuoltajiksi, heidän määränsä myös vieraannuttajina saattaa kasvaa.



Vieraannuttaminen tapahtuu Hannuniemen mukaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä aktiivivaiheessa lähivanhempi keksii erilaisia kieroja tapoja pitää lapsi erossa etävanhemmasta.

– Vedotaan lapsen harrastuksiin, naapurin lapsen syntymäpäiviin tai milloin mihinkin, ettei toinen voi tavata lasta. Se on kuitenkin laitonta, vanhemman tapaaminen on aina tärkeämpää kuin mikään harrastus. Joustamattomuus kuuluu tähän kaavaan ja itse asiassa usein näitä harrastuksia ja menoja buukataan tarkoituksella juuri tapaamisajankohtiin, Hannuniemi valottaa.



Lapselta voidaan myös takavarikoida etävanhemman antama kännykkä ja lasta voidaan kuulustella kuin rikollista etävanhemman asioista ja tämän uusista kumppaneista. Lapsi saatetaan eristää toisen puolen isovanhemmista ja suvusta. Pahimmissa tapauksissa lapset tulevat pahoinpidellyiksi, jos lapsi osoittaa merkkejä siitä, että etävanhemman luona on ollut hauskaa.

– Lapsi käännytetään samaan tapaan kuin uskonnolliseen lahkoon. Kun aktiivinen käännytys lähivanhemman erinomaisuuden uskontoon on tehty, toisessa vaiheessa lapsi osallistuu itse vieraannuttamiseen. Lapsen on pakko valita puolensa, koska hän ei jaksa kauaa repivää tilannetta.

– Ja koska lapsi on luontaisesti lojaali lähivanhemman manipulaatiolle, lapsi hylkää etävanhemman. Lähivanhempi voi näennäisesti sanoa, että kannustaa tapaamiseen, vaikka on jo tehnyt työn vieraannuttaakseen lapsen etävanhemmasta.



Vieraannuttajat pelaavat lapsilla paikoin jopa niin kovaa, että vääriä insestisyytöksiä on Hannuniemen mukaan mennyt läpi Suomen oikeusistuimissakin.



– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan erojen yhteydessä vähintään puolet hyväksikäyttöväitteistä on vääriä. Vieraannuttamistapauksissa tämä "valttiässä" vedetään hihasta silloin, kun lähivanhempi on riittävän kauan yrittänyt vieraannuttaa etävanhemmasta muilla keinoin, jotka eivät ole tehonneet, Hannuniemi kuvaa raakaa todellisuutta.



Anne Nikka

--------

Porilainen lehti Varatuomari Anja Hannuniemi.



Tuomioistuimet suosivat häiriintyneitä äitejä



Suomalainen oikeuslaitos tekee paljon vääriä huoltajuuspäätöksiä, koska tuomarit ja sosiaaliviranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamisoireyhtymää, toteaa tutkija, varatuomari Anja Hannuniemi.



Pohjoismaissa ja eritoten Suomessa vieraannuttamista ei ole varatuomari Anja Hannuniemen mukaan vieläkään ymmärretty ottaa vakavasti, vaikka Suomen käräjäoikeuksissa käsitellään yhä useammin huoltoriitoja, joissa toista vanhemmista syytetään lapsen manipuloinnista eron jälkeen.



Saksassa, Kanadassa, Israelissa, Australiassa ja USA:ssa tuomioistuimet ovat hyväksyneet vieraannuttamisoireyhtymän (PAS) jo viralliseksi diagnoosiksi. Samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myöntänyt ilmiön olemassaolon.



– Kun Suomen valtio on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tämä tulisi ottaa huomioon suomalaisessa lainkäytössä.



Hannuniemi suomii väitöskirjassaan kovin sanankääntein suomalaista oikeusjärjestelmää sekä ihmettelee poliittisen järjestelmän silmien ummistusta näin vakavan ongelman edessä.



Tuomioistuimet ovat Hannuniemen mukaan jo vuosia suosineet häiriintyneitä äitejä lähihuoltajiksi. Syykin on tutkijan mielestä helposti löydettävissä: Tuomioistuimet antavat periksi vieraannuttajille, jotka ovat hyvässä asemassa ja kulissit kunnossa, koska luonnehäiriöiset narsistit osaavat selittää asiat niin hyvin.



– Hyvin paljon lapsia menee väärille ihmisille, koska tuomioistuimet ovat ihan sekaisin. Siellä ei ole riittävää psykiatrista osaamista, eikä vieläkään tajuta, että äiditkin voivat olla väkivaltaisia ja tehdä pahaa lapsille.



– Isien pitäisi olla aivan täydellisiä, että he kelpaisivat vanhemmiksi. Äidit voivat olla juoppoja ja he saavat silti lapsen huoltajuuden. Järjestelmässä on selvä vinoutuma, Hannuniemi huomauttaa.



Ongelmaan olisi kuitenkin löydettävissä ratkaisu, jos tuomarit ja sosiaalityöntekijät koulutettaisiin tunnistamaan vieraannuttaminen. Nyt lasten puheista tehdään Hannuniemen mukaan jatkuvasti vääriä tulkintoja, kun lapsia on ehditty käännyttää lähivanhemman paremmuuden uskoon.



Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan olemassa menettelytapaa, jolla katkerissa huoltajuuskiistoissa vieraannuttajan persoonallisuushäiriöitä voisi kartoittaa.



Hannuniemi onkin esittänyt, että vaikeissa huoltajuusriidoissa tehtäisiin pakollinen mielitilatutkimus vanhemmille.



– On huonon yhteiskuntapolitiikan merkki, että syrjäytymisvirtahepo on keskellä hyvinvointiyhteiskunnan olohuonetta, eikä kukaan halua nähdä sitä, saatikka tutkia ja saada tutkimustuloksia. Sehän pakottaisi tekemään uudenlaista politiikkaa, joka tuottaisi lisää kustannuksia. Mutta asiaan paneutuminen maksaisi itsensä takaisin nopeasti, sillä yhden syrjäytyneen nuoren arvioidaan maksavan yhteiskunnalle eläkeikään mennessä miljoona euroa.



Anne Nikka

---------