AVraati! Miten on? Pitääkö jalkapallossa aina palkita "kehittyviä" jalkapalloilijoita?

viirin! Jos ei päästä yhtään palloa läpi, saa hyvistä torjunnoista ja jos joukkue kärsii tappion, maalivahti saa tsempiksi viirin.

Onhan se niinkin, että pieni paras pelaaja ei saa peliaikaa eikä tukea, koska on vain pienikokoinen. Sitäpaitsti peliaikaa saavat valmentajien, huoltajien, yms. Muiden sidosryhmien pojat,
Kaverille kans...

että jalkapalloseurat profiloituis eri tavalla. Toiset pelais vakavissaan, toiset enemmän huvikseen. Esim. lapsuuden kotipaikkakunnallani on yksi semmoinen seura, joilla on enemmän sellaista leppoisaa kaikki pelaa -meininkiä.

Sitten saisivat kilpailevat kunnon tason ja toisaalta nuo leppoisat eivät joutuisi miettimään kuka on paras jne.

ja roolia. Onko absoluuttisesti paras se, joka tekee eniten maaleja? No, mites sitten käy maalivahdin, joka torjuu eniten - tuon ekan määritelmän mukaan se ei koskaan saisi palkintoa.

Vai onko absoluuttisesti paras se, jonka poisottaminen kokoonpanosta haittaa joukkuetta eniten? Vai onko paras aina se, joka ratkaisee yksittäisen pelin?

Suomessakin on joukkuelajien valmennuksessa siirrytty yksilöpainotteisempaan suuntaan ja se tarkoittaa, että pelaajia verrataan kehityksessä itseensä ja oman tasonsa parantamiseen. Suhteessa eniten kehittynyt saa palkinnon. Myönnän, että se on omiaan vähentämään menestyshakuisuutta ja sisältää liikaa nuorisuomi-nössöilyä, mutta itselleni kyllä tuottaisi vaikeuksia määritellä parhauden perusteet.

Ongelma ei ole yksin jalkapallon, vaan kaikkien muidenkin joukkuepalloilulajien.

Eihän missää lajissa "paras" ole yhtä kuin eniten maaleja tehnyt. Jos ymmärtää lajista jotain, näkee kyllä, kuka hoitaa omaan toimenkuvaansa kuuluvat tehtävät parhaiten.



Nuori Suomi, kaikki pelaa ym. systeemit tappaa huippu-urheilijoiden kehittymisen, näin se vain on. Sunnuntaiharrastelijoille tai muuten vaan lahjattomille kuuluu olla ja yleensä onkin omat joukkueet, mutta pahoittaahan se pikkujanipetterin mielen, kun ei pääsekään siihen parhaiden joukkueeseen. Puhumattakaan janipetterin vanhemmista.

Eihän missää lajissa "paras" ole yhtä kuin eniten maaleja tehnyt. Jos ymmärtää lajista jotain, näkee kyllä, kuka hoitaa omaan toimenkuvaansa kuuluvat tehtävät parhaiten.

Nuori Suomi, kaikki pelaa ym. systeemit tappaa huippu-urheilijoiden kehittymisen, näin se vain on. Sunnuntaiharrastelijoille tai muuten vaan lahjattomille kuuluu olla ja yleensä onkin omat joukkueet, mutta pahoittaahan se pikkujanipetterin mielen, kun ei pääsekään siihen parhaiden joukkueeseen. Puhumattakaan janipetterin vanhemmista.

Aika pitkälti kyse on siitä, että vanhemmat eivät ole henkisesti valmiita siihen, että heidän lapsensa ei olekaan niin innostunut jalkapallosta että suunnittelee uraa Valioliigassa.

Toisekseen seurat eivät osaa fiksuksi tuoda ulos sitä periaatetta, että on olemassa ns. ykkösjoukkue eli kilpaurheilullinen ryhmä ja sitten harrastelija tai haastajaryhmä tai miksi sitä nyt kukakin sanoo. Ei esimerkiksi osata luoda liikkuvuutta ryhmien välille saati sitten että osattaisiin tehdä selviksi periaatteet, joiden avulla kilparyhmään nousee tai sieltä putoaa.

Kolmas juttu on raha. Jos/kun kaikki maksavat saman toimintamaksun tai kausimaksun, niin harrastelijaryhmän ihmiset kokevat että he saavat samalla rahalla jotakin vähemmän. Ja useimmiten he saavatkin, koska harjoituksia ei ole yhtä paljon. Mutta toisaalta jos ryhmien välillä on liikkuvuutta, niin olisi mahdoton show maksella sen mukaan kuka missäkin milloinkin pelaa.

"nössöilystä". Vuoden verran poika itki pettymystään, kun ei saanut mitään palkintoa koskaan. Aina palkinto meni jollekin joka ylitti odotuksia esim saapui harkkoihin :D

Siirryttiin kovempaan seuraan ja nyt saa hyvää palautetta eikä turhaudu siitä ettei saa tunnustusta kovasta työstään.

Kouluissa itseasiassa sama juttu, mun esikoinen jolla aina yli 9.5 keskiarvo ei koskaan saanut stipendiä.

Paska maailma, mut minkäs sille voi...

ja ei ole kiinnostunut maalien tekemisestä, vaan tykkää puollustaa ja olla molarina.



Harvoin kukaan pääsee tytön ohi, mutta parhaina pidetään jostain syystä sitä eniten maaleja tehnyttä, ei puolustajaa tai nollapelin pelannutta maalivahtia.

valitettavasti ei parhaita. Fair play kortit, jotka tuomarit jakavat menevät usein oikeaan osoitteeseen.