G: Kerro millainen anoppi aiot olla!

Pyrin siihen, että olen poikani perheen kanssa niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. En aio ripustautua lapseeni ja toivon, että hän roiku minussa.

Asialliset, viralliset välit ovat parhaat.

Onnex mulla on vielä aikaa kasvaa ihmisenä.

t: viiden äiskä

suunnitelmissa asialliset ja viralliset välit. Jos lapsenlapsia siunaantuu aion olla käytettävissä. Vien puistoon ja semmoista pientä arkiapua ja ilmoittaudun vapaaehtoiseksi jos vanhemmat haluavat keskenään elokuviin tms. Aion iloita suuresti jokaisesta lapsenlapsen oppimasta asiasta ja olla heistä kiinnostunut kaikin tavoin.



Ymmärrän, etten anoppina pääse sisäpiiriin kuten poikani vaimon äiti, jolle vaimo varmasti helpommin soittaa ja kertoo asiansa... Aion kertoa miten itse olen möhlinyt lasteni kanssa, ettei kynnys kertoa mulle mahdollisia töppäyksiä ole liian korkea.

oma anoppini suosii kaikessa tyttärensä perhettä ja lapsia. Tyttärensä luona on joka ikinen päivä ja hoitaa päivittäin tämän lapsia. Meidän lapsia ei ole hoitanut ikinä, siis koskaan, edes minuttiakaan.



Ostaa tyttären lapsille jatkuvasti lahjoja (meidän lapsille ei koskaan), vie lapsia retkille, vietää aikaa näiden kanssa jne (lista on loputon). Meidän lapset jäävät tästä kaikesta paitsi.



Asia harmittaa siksi niin kovin koska hän on ainoa mummo meidän lapsillemme. Käy meillä tosiaan kerran vuodessa ja muut päivät vuodesta viettää tyttärensä luona.



Asiaan ei ole vaikuttanut se että itse olen ollut ystävällinen, auttanut anoppia, ostanut lahjoja, huomioinut jne. koska kyse ei ole miniästä. Kyse on pojan ja äitinsä suhteesta. Poika on aina ollut vähemmän tärkeä, vähemmän rakas, ja anopin tytär ollut se rakkaista rakkain silmäterä.



Lapsuudessa alkanut suosiminen siis näkyy jatkuvan hautaan saakka. Omat lapsemme ovat tästä tosi suruissaan ja minun pitää jatkuvasti peitellä anopin tekemisiä (siis tarkoitan sitä että yritän varjella lapsiani kuulemasta kaikkea, mitä anoppi on serkkujen kanssa tehnyt, mitä ostanut serkuille jne).



Eli meillä ei ole mummoa eikä mummolaa mihin lapset voisivat joskus mennä. Mummola on varattu 365pv vuodessa vain niille serkuille. Puhe ei auta, on kokeiltu, tuloksetta. :(



Itselläni on sekä tyttö että poika, ja aion olla TASAPUOLINEN ja OIKEUDENMUKAINEN. Jopa siinäkin tapauksessa että en pitäisi miniästäni. Lapset ovat silti aina syyttömiä ja viattomia, ja molempien lapsiin pitää suhtautua samanlaisella tasaveroisuudella ja kunnioituksella.



Olen tosi pahoillani että oma anoppini on näin räikeä suosija. Itse en virhettä toista.

poika löytää ihanan elämänkumppanin joka kohtelee poikaani hyvin. Muuten on vaikea olla hyvä "anoppi". Tarjoan apua, mutta en tyrkytä sitä. Saavat itse päättää, kuinka paljon ovat tekemisissä. Olisi mukava, jos tulisi lastenlapsia ja toivon, että saan osallistua heidän elämäänsä. En näe anoppiutta minään erityisenä roolina, olen poikani äiti ensisijassa, en muutenkaan ymmärrä miksi anopeille pitäisi asettaa jotain odotuksia tai vaatimuksia. Missään nimessä en aseta "miniälle" mitään vaatimuksia, toivon vaan että poikani valitsee itselleen sopivan elmänkumppanin- jos valitsee. Voihan olla, että elelee sinkkuna.