Lue keskustelun säännöt.
Kivi sydämellä ja mieli maassa: lapsemme on ilmeisesti masentunut. :(
29.04.2012 |
Koulupsykologi epäilee 9-v. lapsellamme masennusta. Lapsella on koko ikänsä ollut tarkkaavaisuushäiriön piirteitä, mutta kuluneen kouluvuoden aikana ne ovat korostuneet. Niihin on yritetty koulussa tarjota tukea.
Tarkkaavuuspulmien lisäksi aloin huomata lapsessa talvella alakulon ja väsymyksen oireita, joiden takia sitten otimmekin yhteyttä koulupsykologiin. Olemme menossa seuraavaksi perheneuvolan lääkärille.
Minulla on äitinä mieli täysin maassa tämän takia, ahdistaa ja syytän tietenkin itseäni/meitä vanhempia. Järjellä ajateltuna olemme rakastaneet ja hoitaneet lapsiamme hyvin, eikä meillä ole väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai muita kauheita mörköjä. Silti en millään pääse eroon siitä tunteesta, että olemme varmasti tehneet jotain pahasti väärin kun lapsemme näin reagoi. Ahdistaa ajatuskin tulevista tutkimuksista, joissa käsittääkseni ruoditaan perheen dynamiikkaa ja etsitään meistä vikoja. Mies ottaa tämän niin paljon rennommin, sanoo vain että kytätkööt ihan rauhassa, me olemme hyviä vanhempia joilla ei ole mitään salattavaa.
Kahdella muulla lapsellamme ei ole masennusoireita eikä myöskään tarkkaavuuspulmia. Jotenkin siis haluaisin uskoa, että 9-vuotiaan kohdalla nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, mutta liekö niin?
Jos joku on ollut samassa tilanteessa niin kertokaa kokemuksianne. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Kommentit (9)
kertokaa myös, miten lapsenne masennusta on hoidettu ja onko siitä ollut mitään apua. Oma oloni on tällä hetkellä jotenkin täysin pessimistinen ja näen lähinnä kauhukuvia teini-iästä täynnä päihteiden käyttöä ja itsetuhoisuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös ollut väsymystä, epämääräisiä kipuja ym. Toisaalta suurimman osan ajasta lapsi näyttää (kotona) olevan iloinen ja touhukas, eli mitenkään jatkuva olotila se ei ole.
ap
ekaluokkalainen jolla ollut tarkkaavuus- ym. pulmia, kovasti tutkittukin vanhempien aloitteesta mutta diagnooseja ei ole. Fiksu on ym. mutta koulun alku ryhmässä toimimisineen on ollut haastavaa. Muutenkin poikaa pitää muistuttaa pelisäännöistä paljon useammin kuin sisaruksia tai luokkakavereita. Nyt poika on ruvennut puhumaan itsestään tyhmänä ym. Yritetään kovasti kehua kaikesta mahdollisesta ja sanoa yhä uudelleen ettei itsestä saa puhua rumasti sen enempää kuin toisistakaan. Perheneuvolassa käyty nyt kerran, ei tosin lääkärillä. Mietin voisiko olla masennusta...
Kannattaa tosiaan olla aktiivinen jo nyt. Meilläkin lapsi alkoi puhua itsestään tyhmänä ja hitaana, ja jossain vaiheessa hänestä jo tuntui ettei hän ikinä pysty samaan kuin muut, ja että tulevaisuus on epätoivoinen. Voi kun olisimme jo vuosi-pari sitten tajunneet VAATIA hänelle apua, vaikka kuten sanoin, olen itsekin tällä hetkellä ihan maassa tämän takia enkä ymmärrä, mikä tuollaisiin fiiliksiin voisi koskaan auttaa. Ehkä joku tukitoimi on, mutta mikä?
ap
Mä en hlökohtaisesti ole koskaan tajunnut tuota kammoa siitä,että perhettä tutkitaan ja "etsitään vikoja". Ensinnäkään plastenpsykiatrit ei toimi niin. Niillä on paljon topimivampia menetelmiiä nykyään. Toisenakin silloin kun meidän lapsi oli vaikeuksissa, mä olisin ollut hirveän kiitollinen siitä, että joku olisinkertonutmmulle, mitä teen väärin ja niten sitten pitäisi toimia. Sanoinkin sen silloin. No väärin toimimista ei löytynyt eikä haettu, mutta paljon vinkkejä siihen, kuinka adhd-lasta kasvattaan, niinettei vahinkoja tule, saatiin kyllä. Olen niistä hyvin kiitollinen, sillä ne osaltaan katkaisivat sen kierteen, joka helposti johtaa masennukseen:kun vaaaditaan lvääriä asioita väärällä tavalla ja lapsi epäonnistuu jatkuvasti keskittymisongelmansa takia. Masentuuhan siitä.
On totta, että sielä puhutaan kotioloista ja kasvatusmenetelmistä. Juuri siksi, että saisi ohjausta siihen, miten tämmöiset lapset on erilaisia kuin muut ja niten erilaista lasta kasvatetaan. Ei pidä ottaa sitä hyökkäyksenä, vaan apuna ja neuvona. Eikä pidä mennä sinne niin, että meistä ei löydy mitään vikaa, vaan niin että nyt haetaan niitä parempia menettelytapoja. Lapsen kannalta olisi paras kun muös koulu ja ope lähtisi mukaan. Koulussa kun tapahtuu paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinanne kuullostaa hyvin samanlaiselta kuin heidän. Tarkemmin en ala asiaa nyt erittelemään, mutta hoitojakson jälkeen asiat ovat menneet hyvin ja nyt muutaman vuoden mentyä on reipas 15-vuotias.
Tsemppiä!
asiantuntijavieraana tässä ohjelmassa. Toivon sydämestäni lapsellesi paranemista ja voimia teille kaikille! Terv. kohtalontoveri http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on myös ruvennut valehtelemaan mitättömistä asioista (siis sellaisista joista vanhemmat eivät suuttuisi) ja pari kertaa ottanut jotain luvatta (nämä palautettu yhdessä). Katuu aina kovasti mokattuaan ja pyytää anteeksi (ja alkaa sättiä itseään) mutta ei ennen kuin joku saa asian selville. Harvoin pystyy ajattelemaan ennen toimimista tai sanomista. "Ei tiedä" miksi teki tai sanoi niin tai "on tyhmä".
näkyy? Onko kuolema-puheita?