Miten te jaksatte lapsen uhmaikää?

jos tajuaa, kuinka tarpeellinen vaihe se on lapsen kehitykselle, siten sinäkin jaksat, olet halunnut lapsen, olet halunnut kasvattaa hänet, siinä se on! tee työsi.

Mun mielestä kaikkein rankinta uhmiksen kanssa on se, että vastuu siitä myönteisestä ilmapiiristä on kuitenkin aikuisilla, eli käytännössä minulla koska olen lapsen kanssa suurimman osan ajasta. Siinä ei auta kiukutella itse eikä mennä mukaan siihen negatiivisuuteen, vaikka se tuntuis itsestä jo varsin aiheelliselta. :)



Koeta jaksaa. Ei se ikuisuuksia jatku.