Ikävöin erästä ihmistä jonka heivasin jokin aika sitten elämästäni

Tarkoituksena että mun ei tarvi olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, ikinä, koskaan. Asuu aika kaukana joten ajattelin että tämä olisi helppoa.



Huomaan ikävöiväni häntä usein, muistelen kaikkia hullutuksia lämmöllä mitä tehtiin joskus "nuorina". Sitten hän muuttui (kai minäkin muutuin omalla tavallani), tuntui että häntä ei enää kiinnostanut, hänen hällä väliä - asenteensa kaikkiin lupauksiin (nähdään se ja se päivä, soitan sit, ja soittoa ei ikinä kuulu. Ei oltais varmaan nähty viimeisen kahden vuoden aikana kertaakaan jos mä en ois soittanut ikinä hälle) sai mut raivon ja itkun partaalle NIIN monta kertaa vuoden aikana.



Hän valitti kun hänen oma perheensäkin kääntyy häntä vastaan ajoittain, haukkuvat häntä ylpeäksi ja tunteettomaksi. En kehdannut silloin vielä sanoa että hänen perheensä on oikeassa. Jollain tavalla katsoin tätä ihmistä ihaillen ja ylöspäin, hän oli mulle esikuva jostain "paremmasta". Tunsin aina olevani miljoona kertaa huonompi kuin hän.



Joskus menen hänen fb-sivulleen (hänellä julkinen profiili) ja katson mitä hänelle kuuluu. Viimeksi tänään.



Ymmrrän kuitenkin itse että entiseen ei ole paluuta jos en halua enää satuttaa itseäni. Mutta hän oli kuitenkin paras ystäväni 6 vuotta! En tiedä miten pääsisin yli.