Ottaa päähän kun kukaan ei ota Aspergeria tosissaan!

Mistä tietäisit, että sinut olisi otettu tosissaan?

jos edes kuunneltaisiin ja yritettäisiin ymmärtää. Tuntuu vain monesti, ettei ammatti-ihmisilläkään ole minkäänlaista tietämystä kyseisestä diagnoosista ja ovat ihan pihalla.

Ehkei aspergeria voi kunnolla ymmärtää kukaan muu kuin toinen asperger. Itse olen elänyt assipuolisoni kanssa jo yli 15 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä häntä kuin pieneltä osalta. Ammattikoulutus ei tosiaan aina takaa, että henkilö tuntee jokaisen syndrooman kaikki nyanssit, etenkin, kun asperger taitaa olla aikuisilla aika monimuotoinen.

Siinä kirjoitetaan isolla. Ei käsittääkseni ole vakiintunutta sanaa, jolla Asperger-"potilaita" kutsuttaisiin. Hehän ovat vain erilaisia, eivät sairaita.

Itse olen elänyt assipuolisoni kanssa jo yli 15 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä häntä kuin pieneltä osalta.

Kuinka voit elää ihmisen kanssa jota et ymmärrä kuin pieneltä osalta? Mikä osa se on?

ja ymmärrän hyvin mitä rataa hänen ajatuksensa kulkevat.

ei tavis osaa eläytyä assien maailmaan.



Vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää, samoin tyhmien kommenttien ohittaminen.

vaan sitä että edes yritettäisiin samautua ajatusmaailmaan ja tukea.

Kysy niiltä onko jokin vialla kun suhtautuminen on niin vihamielistä.

Minusta ihminen käy tylsäksi, jos hänet tuntee läpikotaisin, eikä hän enää pysty yllättämään tai kehittämään mitään minulle uutta. Siksi viihdyn mainiosti assipuolisoni kanssa. Aika ei hänen kanssaan tule koskaan pitkäksi, koska hänen mielleyhtymänsä ovat aina omaperäisiä ja luovia. Hänessä on suorastaan gurun vikaa (en ole ainoa, joka on sitä mieltä).



Pystyn siis oikein hyvin elämään sellaisen ihmisen kanssa, josta tunnen vain pienen osan. Pystyn elämään myös sen tosiasian kanssa, että en tiedä, mikä osa se on. Hänen aivonsa toimivat niin eri latuja kuin omani, että en edes kuvittele tietäväni, mitä reittejä hänen ajatuksensa kulkevat.



Ihmettelenpä syvästä henkilöä, joka kuvittelee tuntevansa asperger-miehensä ajatuksen kulun läpikotaisin.

Minusta ihminen käy tylsäksi, jos hänet tuntee läpikotaisin, eikä hän enää pysty yllättämään tai kehittämään mitään minulle uutta. Siksi viihdyn mainiosti assipuolisoni kanssa. Aika ei hänen kanssaan tule koskaan pitkäksi, koska hänen mielleyhtymänsä ovat aina omaperäisiä ja luovia. Hänessä on suorastaan gurun vikaa (en ole ainoa, joka on sitä mieltä).

Pystyn siis oikein hyvin elämään sellaisen ihmisen kanssa, josta tunnen vain pienen osan. Pystyn elämään myös sen tosiasian kanssa, että en tiedä, mikä osa se on. Hänen aivonsa toimivat niin eri latuja kuin omani, että en edes kuvittele tietäväni, mitä reittejä hänen ajatuksensa kulkevat.

Ihmettelenpä syvästä henkilöä, joka kuvittelee tuntevansa asperger-miehensä ajatuksen kulun läpikotaisin.

Kiitos tästä. Toivottavasti miehenikin ajattelee minusta yhtä kauniisti.

T. As-nainen

Oletko varma, että et vain tulkitse ihmisten kommentteja eri tavalla kuin ne on tarkoitettu?



Itse tapaan nähdä syyttelyä ja ilkeilyä sielläkin, missä sitä ei oikeasti ole (ja vastapainoksi sitten: todellista ilkeämielisyyttä en aina tunnista!). Nykyään muistan jo kyseenalaistaa nuo tulkintani, ja usein lopulta huomaankin, ettei ollut mitään aihetta loukkaantua.

mutta ikävä kyllä totta. ei näitä ymmärretä, paitsi me saatiin ymmärrystä Lastenlinnan autismiosastolta lapsemme suhteen ja samoin yhdestä terapiasta, joka on autismityypeille suunnattu, siellä ymmärrettiin. Etsi yhdistyksen kautta ymmärtäjiä