Miksi on kauhean hienoa, että lapsi itsenäistyy mahdollisimman varhain?

Tunnen itseni välillä tosi takertuvaksi äidiksi, kun nukumme vielä perhepedissä ja jatkan imetystä. Kaverien samanikäiset vauvat (5 kk) nukkuvat jo omissa huoneissaan ja yösyötöt on lopetettu. Mikä kiire?

nukkuneet yöt pääsääntöisesti ilman yösyöttöjä (täysimetettyinä!) jo parin viikon ikäisestä asti tyytyväisenä. Kannattaa muistaa sekin, että lapsetkin ovat erilaisia, jotkut esimerkiksi ovat luonnostaan rohkeampia tenmperamentiltaan kuin toiset.

itsenäistymiseen?

Meillä 3/4 vauvasta nukkui omassa sängyssä 5 kuun iässä ja lopetin yösyötöt. Tai siis nukkui yöllä syömättä n. 6 tuntia tuossa vaiheessa.

Olisiko pitänyt väkisin nukuttaa vieressä ja imettää, vaikka vauva nukkui.

Tällä ei ole mitään tekemistä itsenäistymisen kanssa vaan sen kanssa, että minäkin halusin nukkua joskus kunnolla.

Mutta, minulla on lapset olleet kotihoidossa eskariin asti, joten ehkä tämä nyt korvaa sitten sinun mielestä sen kun meidän vauvarievut joutui omaan sänkyyn nukkumaan ja eivät yöllä saaneet imeä tissiäkään enää. Voi voi.

Tunnen itseni välillä tosi takertuvaksi äidiksi, kun nukumme vielä perhepedissä ja jatkan imetystä. Kaverien samanikäiset vauvat (5 kk) nukkuvat jo omissa huoneissaan ja yösyötöt on lopetettu. Mikä kiire?

vanhoista ajoista, jolloin oikeesti oli hyvä, että lapsi on "itsenäinen", jotta vanhemmat pääsee töihinsä.

Jälleenrakennnussukupolvi iloitsi, jos lapsi oli "pärjäävä ja itsenäinen", ehkä siinä on jotain symboliikkaakin mukana.

Toisaalta kovin ristiriitainen ajatus, koska lapsihan - näennäisestä itsenäisyydestä huolimatta - on kuitenkin hyvin pitkään vanhemmistaan riippuvainen.

Äiti saa samalla ottaa vaikka päivätorkut :).



Itse en ole ikinä laskenut näin pieniä lapsia yksin ulos, enkä millään voi tajuta, miksi pitäisikään. Omani (kaksoset) alkoivat ulkoilemaan vasta 6-v kahdestaan. Johtui osittain myös siitä, että meillä oli kerrostalossa niin hankalan mallinen piha/vilkas liikenne etten kerta kaikkiaan voinut päästää heitä aijemmin. Tai siis, toisen lapsista olisin voinut ehkä 5-vuotiaana, toista en. Joten ajattelin, että kumpikin menee samalla kaavalla.



Lapset ovat nyt 11-v ja voin vain todeta, ettei tosiaan kannattanut kiirehtiä heidän kanssaan. Ovat oikeasti aivan ihania ja muut huomioon ottavia lapsia, kun pienenä ollessaan heillä oli aikuinen joka tarvittaessa ohjasi oikeaan suuntaan, jos leikeissä tuli jotain hässäkkään.



Mutta kukin tyylillään...

onko kyse vauvojen erilaisuudesta, toiset nukkuu vieressä paremmin ja toiset omassa rauhassa?



Onko kyse itsenäistyvästä teinistä, joka haluaisi jo omilleen ja äidin mielestä ei olisi vielä aika?



Onko kyse jostain muusta? Ku tietäis, niin vois osallistuu.

puheenaiheena kun ruvettiin puhumaan 5 kk ikäisen "itsenäistymisestä", siis häh?? Senikäinenhän nukkuu siellä mihin vanhempi sen asettaa ja ruokailee silloin kun vanhempi ruokkii??? Ei ymmärrä.

onko kyse vauvojen erilaisuudesta, toiset nukkuu vieressä paremmin ja toiset omassa rauhassa?

Onko kyse itsenäistyvästä teinistä, joka haluaisi jo omilleen ja äidin mielestä ei olisi vielä aika?

Onko kyse jostain muusta? Ku tietäis, niin vois osallistuu.

varhain itsenäistyminen on ollut monista syistä tärkeämpää kuin nykyisin.



Toisaalta ennen vanhaan itsenäistyminen on ollut helpompaa, koska ihmiset ovat olleet perhekeskeisempiä ja lapsilla on ollut vakaampi alusta, josta ponnistaa omaan elämään.

Koska jokaisessa ikävaiheessa on omat haasteensa joihin vastaaminen silloin kun herkyysvaihe on parhaimmillaan. Jos lasta ei tueta ja vähän tönäistä eteenpäin teemme lapsillemme karhunpalvelun. Kun lapsi kokee ja pystyy siihen pitä ikävaihe edellyttää on hän innokas oppimaan uutta. Jos lapselle ei anneta tilaisuutta ja haasteita (oikeissa mittasuhteissa!)kun tähän valmiudet, sammuu lapsen into ja itsetunto kärsii. Näin tapahtuu kun vanhemmista tuntuu niin ihanalta säilyttää vauvamainen suhde lapseen ja houkutus on tähän itse asiassa suuri koska läheisestä vauvaiän yhdessäolosta on vaikea luopua. Lapsen kasvuhan on vanhemmalle jatkuvaa luopumista ja siksi myös haikeata. Kaikella on aikansa.