Te, joilla kaksi lasta

Mulla on jopa kolme lasta, eikä mitään ongelmia olla myös oma itseni ja toteuttaa myös itseäni, koska mieheni on mahtava, ja täysipainoinen vanhempi.



Sinänsä mun mielestäni se toinen lapsi ei ole yhtä suuri muutos kuin ensimmäinen, koska vauva siinä kohtaa jo solahtaa sen esikoisen mukaan luotuihin päivärytmeihin, sille esikoiselle pitää laittaa ruokaa, niin pienemmälle samalla jne.



Mutta kaikkein rankin aika ( fyysisesti) äitiydessä mun mielestä on ollut se, kun on pieni esikoinen ja vauva. En näin jälkikäteen tajua miten sitä jaksaa siinä kohtaa. Toisaalta se aika menee nopeasti, ja kun lapset ovat isompia, on jo tosi kivaa kun niitä on useampia.

on siten paljon helpompi. Kaapeissa on jo lapsilukot, tavarat on jo vähintään 2 m korkeudella, ja sakset on jo piilossa jne. Toki lapset ovat erilaisia, voi olla koliikkivauva tai tosi helppo tapaus, ihan ovat yksilöitä kaikki.



Myöhemmin kun leikkivät keskenään tilanne helpottuu, eikä se isompi halua koko ajan huomiota ja seuraa sitten aikuiselta. Oikeastaan se vapauttaa lisää vaikkapa tekemään harrastuksia tietokoneen äärellä (oli aikaa esim huutonet-ilmoitusten väsäämiseen ihan eri tavalla).

..Ihanista vastauksistanne!(: Eiköhän meillekin se toinen tehdä. Mies on oikea isien isä, todella osallistuva. Toisaalta yhden lapsen kanssa on niin ihanan helppoa, mutta toisaalta itse olen ainut lapsi ja se harmitti paljon kun olin pieni ja muilla oli sisaruksia.

mut toisaalta kun tää vaihe on ohi, niin saa sit paremminkin sitä omaa aikaa kun lapsista on toisilleen seuraa. Ymmärrän sua, ap. Mut uskon et se oman ajan ottaminen on myös järjestelykysymys hyvin pitkälti! :) Meillä ainakin ollaan sovittu miehen kans alusta alkaen et molemmilla on mahdollisuus tehdä juttuja. Js huom! jos ei nyt mitään erityistä satu, niin kyllä mun mielestä on niiiin paljon rennompaa toisen kans, kun tietää jo mitä tekee eikä enää vöyhkää turhista.

Meillä syntyy kohta viides eikä ekan jälkeen muutos ole nuorempien lapsian kohdalla ollut kovin suuri. Mistään "tyttöjen" jutuista en ole itse joutunut luopumaan, itsestä huolehtimisesta tinkimään tai työntekoa vähentämään. Mies on meilläkin tosi osallistuva, koska olen itse yrittäjä. Eine seuraavat lapset todellakaan työmäärää tuplaa ja kun kuopus alkaa olla vuoden iässä, pitävät toisilleen seuraa niin paljon, että tulet todellakin pääsemään vähemmällä!!

Aluksi oli raskasta kun toinen oli vaativa vauva.

Eikä sitä omaa aikaa ollut ja välillää mietin että mitä tuli tehtyä. =)

Mutta helpotti kun lapset kasvoi. Lapsista oli jo tosi pieninä paljon seuraa toisilleen. Leikkivät keskenään eivätkä tarvineet koko ajan minua keksimään ajanvietettä.

Isovanhemmatkin sanoneet että helpompi hoitaa kahta joista toisilleen seuraa kuin yhtä.

Nyt meidän kaksikko on jo 9v ja 7v. Omatoiminen kaksikko. Suosittelen.

Jotta ei elämä liian helpoksi kävisi ja omaa aikaa liikaa olisi ;) niin tehtiin vielä iltatähti. =) On nyt 5kk.

Itse mietin pitkään toista lasta ja ikäeroakin tuli lapsille 5 vuotta, joten samassa tilanteessa ei olla, mutta kokonaisuudesta voin sanoa, että olen niin onnellinen, että saimme vielä toisen lapsen. Mikään ei ole hienompaa kun nähdä kuinka tärkeitä ovat toisilleen nahistelun lomassa. Tuovat turvaa ja seuraa ja iloa. Tiiviimmät vuodet menevät kuitenkin nopeasti ohi ja kun pienin on 3, on meno jo taas ihan erilaista kuin taaperoikäisen kanssa. Mieti kuitenkin rauhassa mikä teille sopii parhaiten.Ja apua ja tukeahan voi hankkia ja järjestää niin paljon kuin siltä tuntuu jos on turvaverkkoa tai rahaa.