Te, jotka kasvatitte lapsenne pienestä pitäen yksinhuoltajana;

jäikö lapselta pois jokin tunnepuolen kasvuvaihe?? Eli tuliko esim. sitä ikäkautta, kun poika suorastaan rakastui sinuun tai tyttö isäänsä ja se toinen vanhempi oli ihan kuraa?



Olen nimittäin itse pannut merkille tuolaisen eron. kasvatin isommat lapseni yksin ja he ovat olleet tasaisesti äidin lapsia vain. Pakkokin kai.



Nuoremmat sen sijaan olen saanut perheeseen, jossa on isä ja äiti. Viisi-kuusivuotiaana on tullut kausi, jolloin ollaan menossa naimisiin vain äidin kanssa ja vain äiti on ihan parasta ja saa halata enemmän. Isompien lasten kanssa tuollaista liimautumisvaihetta ei ollut.



Ja vielä jos joku muistaa mikä on psykologian termi tuolle ilmiölle... tahtosin lukea siitä tietoa.