Jälkeen päin ajatellen koulunkäyntiäni haittasivat häiriköt ja muuten vaan tyhmät oppilaat.

Se ysin kasin oppilaat olivat, kuten itsekkin niitä pahimpia häiriköitä. Tosin se ei johtunut meistä, vaan niistä tyhmistä, jotka hidastivat meidän oppimista. Oli niin pirun turhauttavaa edetä niin hitaasti, että jäi aikaa häiriköintiin.

minä olin niin lahjakas, ettei siinä haitannut enää mikään.

minä olin niin lahjakas, ettei siinä haitannut enää mikään.

Sinua ei haitannut se kun tunneilla mentiin aina hitakaisten mukaan?

minä olin niin lahjakas, ettei siinä haitannut enää mikään.

tai sit puuhasin jotain muuta, mikä oli minusta hauskaa ja näin jälkikäteen ajateltuna myös ihan kehittävää. Kirjoitin romaania, laulujen sanoituksia, suunnittelin taloja, mitä milloinkin. En mä jäänyt opettelemaan yhteenlaskua vaikka muut tekikin niin. Lahjakas keksii kyllä itselleen kehittävää tekemistä.

koska en oikein tiedä, kuulunko lahjakkaiden joukkoon. Siinä mielessä en, että mulla ei koskaan ollut kovin hyviä arvosanoja koulussa. Mä taidan kuulua semmoisten alisuoriutujien joukkoon, luulen, että mulla on jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö.



No kuitenkin. Olin jo lapsena hirveän kiinnostunut erilaisista asioista, mm. historiasta, uskonnoista, kielistä ja taiteista. Mulle kyllä selvis jo aika varhaisessa vaiheessa, että koulusta ei saa oikein sitä tietoa, jota itse tarvitsen. Jotenkin koulussa jaettu tieto tuntui suppealta, ja koulussa valttia oli vain siellä annettu tieto, ei muualta saatu. En tiedä, onko nykyään toisin.



Yläasteella koulu tuntui tosi turhalta, muutamia aineita lukuunottamatta. Tosin nekin tuottivat pettymyksiä: muistan, kun yritin jäsentää jonkun sanomalehtitekstin lauseita äikäntunnilla oppimillani käsitteillä vain huomatakseni, että ne eivät riitäkään mihinkään :) Joskus pinnasin koulusta, jotta pääsen kirjastoon lukemaan sellaista, mikä oikeasti kiinnostaa. Pinnasin kyllä muutenkin!



Onneksi sain kotona älyllisiä virikkeitä ja ohjausta tiedon pariin.

luin kirjoja ja sarjakuvia, piirtelin, kirjoittelin tarinoita ja kyselin tyhmiä. Tosin osalla tunneista ei saanut tehdä mitään tunnila kuulumatonta, vaan tehtävät tehtyään piti istu hiljaa paikallaan ja pyöritellä peukaloita. Huono puoli oli se, että koska kukaan ei koskaan vaivautunut vaatimaan mitään ja selvisin ylioppilaaksi saakka tekemättä läksyjä ja lukematta kokeisiin, yliopisto-opiskelua haittaa nyt ihan selvästi se, että ei ole opiskelurutiineja, rutiininsietokykyä eikä kovin selvää kuvaa siitä, kuinka kauan itsenäinen opiskelu esimerkiksi vie aikaa.



Kyllä mua lievästi sanottuna vituttaa, että parikymmpisenä piti aloittaa niiden taitojen opettelu, joita muilta on vaadittu hankkimaan 7-vuotiaasta eteenpäin. Olisin toivonut, että joku olisi jossain vaiheessa peruskoulua sanonut, että opiskelu ei ole aina pelkkä vitsi, vaan jossain vaiheessa opiskelutaitoja oikeasti tarvitaan.



Kun puhutaan ns. lahjakkaista lapsista, unohtuu usein, että eivät fiksut lapset ole sen tunnollisempia tai kypsempiä kuin en muut vaan samanlaisia kakaroita. Se, että lahjakas osaa ei tarkoita sitä, että hän olisi sen vastuullisempi tai kiinnostuneempi koulunkäynnistä kuin kukaan muukaan. Minusta on ikävää, että siinä, missä opettaja tajuaa, että keskiverto-oppilaan opiskelutaitoja ja oppimista pitää tukea, lahjakas jätetään yskin ja hyvin pieneltäkin lapselta odotetaan valtavaa oma-aloitteisuutta ja kypsyyttä omien opintojensa suunnittelun suhteen.

Mietin tässä kovasti mikä järki on takata nykypäivänä niin hirveästi mennyttä tietoa päähän esim. historian ja uskonnon muodossa. Yleissivistyksen riittäisi huomattavasti vähempikin tuntimäärä. Ennemin kannattaisis siirtyä opettamaan jotain muuttaa käytännöllisempää.



Nykyinen koulu on niin kaukana oikeasta työelämästä ja edelleen tankataan turhaa nippelitietoa ulkolukuna. Koulusta selviävät parhaiten ne, jolla on hyvä muisti ja istumalihakset.

Kun puhutaan ns. lahjakkaista lapsista, unohtuu usein, että eivät fiksut lapset ole sen tunnollisempia tai kypsempiä kuin en muut vaan samanlaisia kakaroita. Se, että lahjakas osaa ei tarkoita sitä, että hän olisi sen vastuullisempi tai kiinnostuneempi koulunkäynnistä kuin kukaan muukaan. Minusta on ikävää, että siinä, missä opettaja tajuaa, että keskiverto-oppilaan opiskelutaitoja ja oppimista pitää tukea, lahjakas jätetään yskin ja hyvin pieneltäkin lapselta odotetaan valtavaa oma-aloitteisuutta ja kypsyyttä omien opintojensa suunnittelun suhteen.

Mulla on ollut myös suunnattomasti ongelmia opiskelun oppimisen suhteen. Isoveljeni oli tosi tunnollinen koululainen, joten vanhempani olettivat, että minäkin sitten pidän huolta omasta kooulunkäynnistäni. No, enpä pitänyt.

#6

Kun puhutaan ns. lahjakkaista lapsista, unohtuu usein, että eivät fiksut lapset ole sen tunnollisempia tai kypsempiä kuin en muut vaan samanlaisia kakaroita. Se, että lahjakas osaa ei tarkoita sitä, että hän olisi sen vastuullisempi tai kiinnostuneempi koulunkäynnistä kuin kukaan muukaan. Minusta on ikävää, että siinä, missä opettaja tajuaa, että keskiverto-oppilaan opiskelutaitoja ja oppimista pitää tukea, lahjakas jätetään yskin ja hyvin pieneltäkin lapselta odotetaan valtavaa oma-aloitteisuutta ja kypsyyttä omien opintojensa suunnittelun suhteen.

kyllä ne lahjakkaat vaan kypsyvät aikaisemmin kuin muut. Ja tosiasia on sekin, että oikeasti meillä ei esim yliopistossakaan vaadita juuri mitään ja lahjakas selviää kyllä siitäkin läpi sen kummemmin töitä tekemättä. Mut voi toki olla, että jos onkin keskimääräistavis ja on vaan kuvitellut olevansa lahjakas, niin nyt se sit potkaisee nilkkaan. Musta tuli kuitenkin tohtori ilman, että missään vaiheessa tarvitsi erikseen pohtia jotain opiskelutaitoja. Ne tulee itsestään, jos asia kiinnostaa.

Tosiasia on, että lahjakkaan voi ihan hyvin jättää rauhaan, koska lahjakkaiden paapomisesta ei ole heille kuin haittaa. Paapominen on AINA jonkun sortin muottiin pistämistä ja muottiin joutuminen vähentää lahjakkuutta ja luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Oikeasti paapominen on siis lahjakkuuden vähentämistä.

ja olivat aivan hämmentyneitä, miten paljon mielekkäämmäksi koulupäivät tulivat. Ei häiriköitä, ei huorittelua, ei meteliä. Oppimisrauha. Ja lupa olla hyvä ilman että huudellaan hikariksi ja suljetaan porukan ulkopuolelle.



Eipä ihme, että sen koulun lukiosta lähtee yliopistoon ja korkeakouluun yli 70% opiskelijoista 3 vuoden sisään yo-tutkinnon suorittamisesta kun verrokkilukiosta alle 20% pystyy samaan.

SYK?

SYK?

Vaikka foorumin taso kertoo hiukan eri tarinaa

Kylläpäs täällä mammat leuhkii älyllään, vaikka foorumin taso kertoo hiukan eri tarinaa

Musta jako on hyvin yksinkertainen, typeriin ketjuihin arvoisensa kommentit, fiksuihin ketjuihin arvoisensa kommentit. Ja mistäs oikeasti tiedät, kuka mihinkin ketjuun kirjoittelee?

tämä koulu on tänä vuonna kahdesti "peitonnut" SYKkiläiset kansallisissa kisoissa.

kasvattivat luonnetta. Peruskoulun jälkeen elämä on todellakin hymyillyt - sen paskan jälkeen jopa ihan tavalliset ns. paskaduunit ovat tuntuneet ylellisyydeltä, opiskeluista puhumattakaan. En tiedä osaisiko häiriötöntä työympäristöä ja kivoja työkavereita arvostaa ellei taustalla olisi suomalaista peruskoulua.



Teoriani mukaan suomalainen peruskoulu on suomalaisten tilastollisen onnellisuuden salaisuus. Siellä on nimittäin kurjaa kaikilla, myös niillä häiriköillä ja typeryksillä.