Mitä tehdä jos on naimisissa idiootin kanssa?

Joko kestät ja näet miehen hyvät ominaisuudet tai eroat.

hitsi kun kuulostaa tutulta.

meidän vauva vasta 3kk. iso ongelma kotityöavuttomuuden lisäksi on se, ettei mies luota itseensä yhtään vauvan hoidossa. valittaa ettei osaa ja että on rasittavaa..ja mitä sitten jos se vikisee...ARGH!!! eli en saa koskaan nukuttua kun tuo pässi ei tarjoudu auttamaan. tuntuu urpolta että pitäisi pyytää lapsenvahti kotiin vaikka lapsen isä on paikalla. mieheni kyllä jumaloi lastaan ja jaksaa ihastella ja sylitellä, mutta juurikin sen 5 min kerralaan lapsen ollessa hyväntuulinen.

kyllä se ero käy mielessä aamuyön tunteina kun tietää jo etukäteen ettei toinen tarjoa apuansa.

hänen ehdotuksensa on se että nukun päivällä samaanaikaan vauvan kanssa. mutta ongelmaksi muodostuu sitten ne kotityöt ja se, ettei piltti välttämättä nuku kun pari tuntia pienissä pätkissä.

en mä tiedä.

hirvittää ajatus tammikuusta, jolloin pitäisi aloittaa gradun tekokin vielä kaiken kukkuraksi.

T:epätoivoinen unestahaaveileva

Tajuatko, että matkasi lapsen/lasten kanssa on vasta ihan alkusuoralla. Te molemmat kehitytte vielä vanhempina. Lapsen isä voi olla mainio isä vaikka 6-vuotiaalle lapsllesi. Isänä oleminen 3kk vanhalle on vielä uutta ja hämmentävää. Älä tuomitse.

Olet väsynyt ja silloin tilanteet kärjistyvät. Nykyään alle vuoden ikäiseisen lapsen vanhemmat eroavat paljon ja jotenkin uskon, että syy on liian vaaleanpunaisissa unelmissa ja ei osata katsoa tulevaisuuteen. Ei tajuta, että tämä on tämä hetki, lapsi ei ole vauva ikuisesti.



Tunnut aika määrätietoiselta ja hakuat suunnitella elämäsi tarkasti. Gradun teko, voi olla että sinä et sitä tanmikuussa saa tehtyä. Hyväksy se, sillä sinulla on nyt pieni lapsi. Mitä järkeä hajottaa itsesi ja perheesi kunnianhimon takia?



Ihan sun miehen puolesta ärsyttää, katso peiliin ja mieti myös omaa käytöstäsi.

Viiden vuoden päästä et muista enää epätoivoista fiilistäsi lokakuussa 2008...

Miten kauan olette eläneet yhdessä? Mun mieheni oli jossain vaiheessa hieman tuollainen, mutta hän on muuttunut parempaan suuntaan vuosien varrella. Tuollaiset asiat kyllä korostuvat silloin, jos itse on kotona lasta hoitamassa kaiket päivät. Muistan miten mun hermo meni siihen, kun mies varmaan 100 kertaa jätti pesuainemitan pyykkipulveripurkkiin eikä sen päälle, vaikka varta vasten pyysin, että näin ei tekisi. Syynä se, että pesuaineita on monia erilaisille pyykeille ja vain se yksi mitta ja käteni ovat niin herkät että ne eivät kestä pesuaineen kosketusta ja siksi en voi kaivaa sitä mittaa niistä purkeista jatkuvasti. No, sen noin sadan kerran jälkeen mies oppi asian ja sitä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen... Ihan pikku juttu, mutta otti aivoon niinä aikoina, kun olin kotona.

piirteet ovat tulleet?

Kauanko seurustelitte? Ettekö silloin keskustelleet kotitöistä yms?

Asuitteko ennen lapsia yhdessä kauankin? Oliko sinulla kenties hoivavietti ja halusit hoitaa miestäsi? Nyt ku on oikeita lapsia, se ei sinua enää jaksa innostaa. Miehen pitäisi yhtäkkiä muuttaa tapansa?



Nykytilanteessa ei varmasti auta kun keskustelu rauhalliseen sävyyn. Ei syyttäen. Kero selkeästi mitä toivot miehen tekevän ja miksi.

No ei se kotityöavuttomuus kyllä mun hormooneistani johdu. se johtuu tasan siitä, että mun miehelleni on äitinsä silittänyt kalsaritkin AINA. ei ole joutunut mitään koskaan tekemään itse. eikä se ole se isoin ongelma vaan se, etten oikeasti saa koskaan levätä. se mitä pyytäisin olisi esimerkiksi tunti uniaikaa lauantaina ja sunnuntaina aamusta. onko liikaa vaadittu??? HÄH????

mulla ei ole mitään aikomusta erota ja tiedän todellakin, että tulen tällekin avautumiselle nauramaan parin vuoden kuluttua, mutta se ei nyt vaan njiin hirveästi lohduta kun on valvonut 3kk putkeen.

tuntuu että tämä on todellakin kärjistynyt nyt kun olen kotona. Minulla ei ole enää aikaa korjata miehen sotkuja samalla tavalla kuin ennen, ja nyt tarvitsisin joskus apua kotitöissä (toisin kuin ennen lasta) ja sehän en onnistu. Eli tämä ei ole alkanut yhtäkkiä, vaan on kärjistynyt nyt lapsen myötä. Jotenkin tyhmänä uskoin ennen että kyllä mies pystyy yksinkertaisiin toimintoihin jos on pakko, mutta voi miten väärässä olinkaan!!

Huudan miehelle päivittäin, koska meillä on juuri tuollaista "huomautan asiasta 100 kertaa ja sitten EHKÄ menee perille" -touhua, ja minulla ei yksinkertaisesti pinna kestä huomauttaa 100 kertaa. Tuntuu että mieheltä on kaikki maalaisjärki kaikonnut, ei esim. tajua että pyyhe ei kuivu rytyssä lattialla tai että maito on laitettava jääkaappiin jos sen haluaa säilyvän.



ap

en tiedä miten siihen pystyy, mutta yritä. Mä olen meidän perheessä se joka jättää kengät keskelle lattiaa ja vaatteet minne sattuu, ikinään ei mitään tavaroita meidän kämpästä löydy ja kaikki on hujan hajan.

Mä rupesin nyt oikeesti skarppaan kun mies valitti kenkien jättämisestä keskelle käytävää. Mies ite väittää olevansa järjestelmällinen, mutta mä en sitä järjestelmällisyyttä missään huomaa. Nytkin on pöydällä eiliset juustoraasteet kun mies teki lämpimiä voileipiä.

Mutta se mua ärsyttää yli kaiken tossa miehessä, että ei auta jos mä pyydän apua. Mua ei haittaa vaikka sotkee ja jättää vauvan märät harsot sänkyyn, mutta helvetti kun ei voi auttaa kun pyytää apua. Pyysin eilen että tulis antaan popparit ylähyllyltä kun mä en niihin yletä... no ei voinu tulla.

Meillä mä oon päättänyt tuhat kertaa että enää en siivoa miehen jäljiltä mitään. Sitten kuitenkin vahingossa ajatuksissani korjaan sen jäljet ja sitten se kehtaa mulle valittaa kun mä oon jättänyt kengät johonkin väärään paikkaan.



Ja joo meillä vauva 6kk ja nyt rupee pinna oleen viimesillee viritetty. Tiedän että ei erota, mutta olis se vaan jotenkin helpon kuulonen ratkaisu. Vauvakin itkee enemmän kun ollaan miehen kanssa kolmistaan kun sillon jos oon vauvan kanssa kahden... huoh...

Ite jätän vaatteeni aina pitkin lattioita. Mut niin tekee mieskin, takin laittaa naulakkoon, mutt sisävaatteet on lasten liukumäkeä toimittavana kekona jossain nurkassa...

Saatan jättää astiat lojumaan sinne tänne tiskipöydälle ruoantähteineen, mut mies jättää ne ruokapöytään.

Mies ei osaa laitata ruokaa, ja aina kyseli vauvan hoidossa kaiken.

Ei osaa toimia MINUN ohjeiden mukaan missään, mut hei,



TÄYTYY HYVÄKSYÄ TOISEN TAPA TOIMIA eikä puuttua siihen! :)



Ja jos on joku oikea syy, niin sitä vaan pitää ystävällisesti sanoa että MINUSTA OLISI KIVA, jos tekisit näin ja näin koska muuten saan allergisia reaktioita (jos siis oikeesti saa jostian pesuaineesta) tms.

Tai jotain...



Olen miehellenikin sanonut näitten turhien riitojemme yhteydessä, että eniten mua ärsyttää se, että ärsyynnyn ITSELLENI miks oon näin idiootti ite, että kestän tommoista idioottia. ;) Herätti hilpeyttä meillä ainaskin, ja mieskin yrittää enempi.

Kyllä se on kasvanutkin tässä.



VASTUUTA miehelle enempi, ja sitä luottamusta, ja kestämistä että miehenkin tapa toimia voi olla ihan yhtä oikea. Ja se oppii vaan itse kokeilemalla... ja tulee sitten kyselemään jos ei opi. Vaiks kuin tuntuisi sille, ett pitäisi neuvoa että toinen ei tee samoja virheitä kun ite on tehnyt aluksi.. niin siitä vaan pitäis pystyä pidättäytymään... tietty eri jos lapsen henki tai terveys on oikeasti vaarassa..

Mustakin joskus tuntuu, kuin olisin kolmen lapsen yh, sen sijaan että olen naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Varmaankin mies on aina ollut yhtä uusavuton ja hömelö, mutta kyllä se korostuu nyt, kun taloudessa on lapsia ja kotitöitä ainakin potenssiin kymmenen. Vaan eipä se auta, kuin purra huulta ja koettaa olla räyhäämättä. Miehessä on toki plussapuolia enemmän kuin näitä miinuksia, joten en ole kyllä ikinä tosissani harkinnut häntä kiertoon pistäväni.

mun mies on kykeneväinen ja siivoaa kyllä, jos pyytää, oma-aloitteisesti harvoin.

Mutta mutta, on maailman hitain tyyppi. Sillä aikaa kun on puunannu keittiön, mä olen siivonnut jo muut huoneet. Ja se ei todellakaan ajattele, että vessa pitäs pestä, kukkia kastella tms., jollei sano.



Mutta siis. Meinaan tehdä listan kaikista kotitöistä meidän jääkaapin oveen ja merkata siihen, milloin tehty ja kuka(kohan?). näkee ainakin, paljon sitä työtä on. LIsäksi saa joskus hoitaa kaikki.



Miesten kanssa toimiessa olen oppinut seuraavaa

a) sano suoraan, mitä haluat

b) älä huuda älä hauku, käytä positiivisia ilmaisuja

c) palkitse hyvä suoritus (esim. kehulla)

d) koittakaa jutella, mutkä on ne työt, mitkä mies voisi tehdä suht mielellään (esim. itse vihaan vaatehuoltoa, jota mies mielellään tekee) ja jakakaa vähän vastuualueita.

e) joskus pitää joustaa, jottei vähän energia mene tappeluun

f) myös itselle pitää olla armollinen, kaiken ei aina pidä olla vimpan päälle



Ja sille pesuainetyypille. Ostakaa/hankkikaa nyt eri kauha joka pulverille. Tollasesta ei kannata riidellä.

Lyöt pöytään faktat; jossei miehen asenne ala muuttua aikuismaisemmaksi, sinä et tiedä kuinka kauan rakkautesi kestää. Meillä kävi juuri näin; mies vaan väitti vastaan ja riiteli siinä vaiheessa, kun fiksumpi olisi jo älynnyt että hän teki virheen joten HÄN saa sen myös hyvittää. Mitäs kävikään; mies alkoi tuntua idiootilta, seksi ei saanut aikaan kuin ärsyyntymistä, itkin ja raivosin viikottain ja masennun pahasti. SITTEN mies hätääntyi kun tajusi että olen tosissani, keskustelimme kolme tuntia putkeen asioista joihin haluan muutoksen. Ja se auttoi, ainakin vähän! Nykyään mies saattaa unohtaa jotain, mutta ainakin suhtautuu siihen hyvin; sanoo että hänen mokansa, pyytää anteeksi ja korjaa asian.

Turhasta en valita, se on varma. En vaan kerta toisensa jälkeen jaksa korjata haisevia/homeisia pyyhemyttyjä sängyn alta ja pännii kun toinen ei osaa tiskata ja laittaa kaappiin täysin likaisia astioita. Roskien lajitteleminen on täysin mahdotonta, ei tajua n. vuoden "koulutuksen" jälkeen että muovia ei saa laitta biojäteastiaan. Mikään yksinkertainen homma ei onnistu.

Mies oli tosiaan samanlainen idiootti jo ennen naimisiin menoa, mutta ennen lapsen tuloa asia oli helppo hyväksyä kun oli aikaa ja energiaa siivota sen jäljet, nyt ei enää ole.

Ei auta nätisti sanominen, ei huutaminen, ei mikään.



ap

Ja sille pesuainetyypille. Ostakaa/hankkikaa nyt eri kauha joka pulverille. Tollasesta ei kannata riidellä.

Ei enää tartte ostaa, kun mies tosiaan oppi asian sen sadannen kerran jälkeen ;-D Sanos muuta, olis tosiaan voinut ostaa toisen tai kolmannenkin mitan. Itsekin nauran näille jutuille nykyään - ja juuri nyt. Siis tuo pesuaine-episodi tapahtui monta vuotta sitten. Kyse ei ollutkaan oikeasti pesuaineesta, vaan juuri tästä ap:n kaltaisesta kotiäitiasetelmasta. Minun mieheni on kehittynyt noista ajoista. Ja toisaalta, olen oppinut hyväksymään hänen tapaansa tehdä asioita. Hän ei missään tapauksessa ole laiska tai vetelä. Hän vaan ei aina osaa.. kaikkea..

Ja mies oli niin mäntti sitä ennen, että koko av haukkui hänet!

Täällä jaettiinkin jo ohjeita keskustella, kiitellä ym. Toimivat täydellisessä maailmassa, eivät yleensä mänttimiehiin. Kannattaa erota, jos mies on tosimäntti, siis ei edes yritä auttaa pyydettäessä. Avuttomuuteen kannattaa kokeilla näitä.



1. Anna miehelle yksinkertaisia, kerralla suoritettavia tehtäviä esim. imuroi. Sitä on vaikea tyriä (täysin). Älä moiti, jos on yrittänyt tosissaan.

2. Jätä mies yksin lapsen kanssa eri vuorokaudenaikoina. On pakko opetella iltatoimet, aamutoimet jne. Anna miehen tehdä omalla tavallaan, mutta pistä korjaamaan sotkut jälkikäteen.

3. Jos mies on kovin avuton jäämään yksin, lähetä se puistoon tms. lapsen kanssa. Voit valita lapsen vaatteet valmiiksi, jos pakko, mutta jätä pukeminen miehelle.

4. Nimeä laatikot. Mies löytää lapsen vaatteet paremmin, kun laatikoissa lukee mitä niissä on.

5. Jos on tilaa, miehellä on hyvä olla oma huone/tila, jota saa sotkea. Ohjaa viemään myös takkinsa ym. sinne. Älä KOSKAAN vieraile tilassa.

6. Älä odota liikoja, kaikki huonot tavat ei muutu.

7. Ota omaa aikaa, harrasta jotain, tee pesäeroa kotiin, niin ärsyttää vähemmän.



Nämä toimii meillä, mut mies tosin on kohtuullisen fiksu yksilö. Lasten tulo tosiaan vaan tuo miehestä näkyviin piirteitä, joita ei nuorempana huomannut, siis avuttomuutta kotona. Ennen olisin pitänyt tota listaa älyttömänä ja ajatellut, ettei mies mikään lapsi ole. Joopa joo.

meillä mies maksaa siivoojan- oikeus ja kohtuus

Idiootti olet itsekin jos olet idiootin kanssa perheen perustanut. Seurusteluaika on sitä varten että katsotaan pelaako ihmisellä myös yläpää.



Väitän että alkuperäisen ja monen muun suhde perustuu seksiin. Henkilö on herättänyt kiinnostuksen alapäässä ja se on ollut menoa.



Joten siinä teidän suhteessa on kohdannut kaksi idioottia. Onneksi olkoon !!!!

voi se olla myös puheissa - jotka eivät sitten ehkä konkretisoitu

Meillä tilanne paheni pahenemistaan, käytös muuttui jatkuvasti huonompaan.

Otin eron, jo lasten takia.

Toivottavasti teillä löytyy toivoa.