Miksi vastuun otto elämästään tarkoittaa aina lastentekoa?
Onko lapsettomat aina automaattisesti vastuuttomia bilehileitä? Miten vaikka lapseton, joka tekee vastuullisen päätöksen olla tekemättä lapsia jostain syystä? Tai lapsen tehnyt, joka ei tästä itse pysty huolehtimaan? Onko sekin vastuunottoa?
Kommentit (9)
Kyllä mä ainakin näen vastuun oton niin, että ihminen osaa huolehtia asioistaan. Kouluttautuu, käy töissä, huolehtii raha-asioistaan vastuullisesti, pitää huolta itsestään ja terveydestään. Jollei näistä asioista osaa huolehtia niin eipä siihen kannata ainakaan lapsia alkaa tekemään.
Mulla tulee vastuunotosta mieleen, että osaa huolehtia itsestään, toimeentulostaan, raha-asioistaan, terveydestään, mielenterveydestään, jne.
Mulla tulee vastuunotosta mieleen, että osaa huolehtia itsestään, toimeentulostaan, raha-asioistaan, terveydestään, mielenterveydestään, jne.
Ikuisen nuoruuden tavoitteluista ja vastuun pakoilusta? Joka kerta kun keskustellaan lapsettomista, joku mainitsee että "kyllä siinä iässä pitäisi jo asettua aloilleen ja ottaa vastuuta". Kyllä kai lapsettomatkin ovat vastuullisia aikuisia?
mutta vastuunotto tulee monesti puheeksi vasta lapsen saatua/sitä odottaessa. Ennen kun on saanut olla vastuussa vain itsestään ja kärsiä seuraukset, sitten onkin toinen ihminen joka myös joutuu kärsimään mahdolliset seuraukset
Kyllähän se lapsi asioita ja niihin suhtautumista muuttaa
Nimim. "sivusta seurannut" ja "lapsi kärsii aina eniten".
Miksi vastuun otto elämästään tarkoittaa aina lastentekoa?
Minulle se on aina tarkoittanut työssäkäyntiä.
Miksi vastuun otto elämästään tarkoittaa aina lastentekoa?
Lapsen/lasten myötä tulee vastuu toisen/toisten ihmisten elämästä. Sitä ennen ollaan vastuussa vain ja ainoastaan omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, jotka toki omalta osaltaan vaikuttavat myös muiden ihmisten elämään (mm. opiskelu/työ, laskut jne.), mutta eivät silti ole sama asia.
Minusta on vastuullista, jos ei tietoisesti tee lasta/lapsia, koska kokee olevansa täysin epäsopiva vanhemaksi. Samoin vanhempi, joka tietoisesti luopuu vanhemmuudestaan samasta syystä, on minusta vastuullinen, koska hänelle lapsen hyvinvointi on tärkein. Jos hän kokee, ettei pysty antamaan tarpeeksi hyviä elinolosuhteita lapselleen, on adoptio minusta vastuunottamista molempien elämää ajatellen.
Tuon yhteys lastentekoon tuntui vähän irralliselta.
Nyt puhutkin siitä, että pitää ottaa vastuuta. No se onkin taas ihan eri asia. Sanavalinnoissa pitää olla tarkka, jos haluaa, että viesti ymmärretään oikein. Lasten tekeminenhän on todellakin vastuun ottamista. Mutta se ei ole vastuun ottamista omasta elämästä, vaan voi olla jopa päinvastoin vastuutonta, jos ei ole kykeneväinen ottamaan vastuuta lapsesta.
Tajuatko näiden juttujen eron?
vastuunotto omasta lapsesta eikä vaan itsestään. Kyllähän se lapsi asioita ja niihin suhtautumista muuttaa