Lue keskustelun säännöt.
Syntymäpäivä, joka ravisteli hereille
25.04.2012 |
Täytin tänään 26 vuotta. Mieheni, jonka kanssa olen ollut 9 vuotta, ei ostanut minulle lahjaa. Hän vei minut kaupungille ja lupasi että voimme tehdä mitä haluan ja käydä ostoksilla. Paitsi että ostoksiin ei ollut varaa; mies oli tuhlannut rahojaan aiemmin...yhden kirjan ostamista minulle harkitsi, mutta ei ostanutkaan sitten. Olisin halunnut leffaan, ehdotin pariakin nimikettä. Mies murahteli että ei häntä nyt oikein...selvä, ei sitten. "Jalkojani särkee, voitaisiinko istua hetkeksi alas? Yläkerrassa on yksi hyvä kahvila.." -ei sekään sopinut. Kun myöhemmin mainitsin kipeistä jaloistani, mies ehdoitti samaa kahvilaa. Mitä ihmettä..? Emme päätyneet minnekään, minulta meni hermot miehen käytökseen ja lähdin kotiin yksin.
Nyt päivällä oli harrastuksia jne. enkä saanut mieheltä anteeksipyyntöä ennenkuin äsken, silloinkin vasta kun olin rautalangasta vääntänyt miten hän minua loukkasi. Minä taas tajusin typeryyteni kun tapasin illalla ystäviäni, joista uusimmat tuttavuudet ovat alle 6kk vanhoja, ja he olivat ostaneet minulle lahjan + tuoneet herkkuja. Suhteellisen tuntemattomatkin ihmiset olivat nähneet niin ison vaivan eteeni...ja oma mieheni, jolle on synnyttänyt lapsen ja antanut kaikkeni, teki näin. Uskomatonta.
Olenko ollut sokea vaiko muuten vain tyhmä? Mitä minä oikein odotin? Ongelmia on ollut ihan aina, mutta joka kerta idealisti minussa on vakuutellut että ongelmien yli pääsee kyllä ja...joo, niin pääsee- vaan uusia tulee tilalle sellaista vauhtia että kummatkin oireilevat sekä henkisesti että fyysisesti. Mitä minä olen oikein kuvitellut, miksi en nähnyt totuutta silloinkaan kun useampi ystäväni ihmetteli pikkujouluissa mieheni viileän etäistä käytöstä..?
Kuplani poksahti juuri. Saa onnitella.
Kommentit (10)
Meillä mies ei ole ostanut minulle lahjaa kaikkinan niinä 16 syntymäpäivänäni, jotka olemme olleet yhdessä. En ole tajunnut loukkaantua moisesta pikkujutusta, koska en ole enää lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmanne lieneetämä: Paitsi että ostoksiin ei ollut varaa; mies oli tuhlannut rahojaan aiemmin...
Eikö miehellä ole otetta raha-asioihin? Miksi ei?
Saatk enemmän lahjoja ja huomiota, jos eroatte?
Paskat siitä lahjasta, vaan olet koko päivän katsellut naama nurinpäin ollutta miestä, joka on toisaalta mielistellyt ja toisaalta harannut vastaan joka jutussa...joka ei ole saanut sanottua mitä tahtoo ja mitä ei.
tai kukin taaplaa tyylillään. Me emme ole vuosiin muistaneet toisiamme lahjoilla. Niin turhaa puuhaa..emme osta joulunakaaan lahjoja.
Meilä kaksi lasta ja niitä lahjomme, me olemme osamme saaneet lapsina.
Yhdessä oltu 13 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on ollut tapana ostaa lahjoja, niin aika mölöä jättää yhtäkkiä ostamatta. Välinpitämättömyyttä tuollainen :(
Meilläkin tosin niin tuttua tuo, että saan vääntää rautalangasta, miten mies on minua loukannut. Ihan turha pitää mitään mykkäkouluja, ne eivät meillä johda mihinkään. Tylsää, mutta niin se vaan on.
Ymmärrän ap harmisi, ja kyllä saakin harmittaa! Kai sitä omaaa rakasta nyt haluaa aina muistaa. Ihan ihmeellisiä nämä vastaukset täällä "ootpa lapsellinen, ei meilläkään mitään lahjoja osteta" - no jotkut muut ostavat! Se on toisen huomiointia ja muistamista.
kyllä minä pidän lahjojen saamisesta 100 vuotiaanakin :) herrasmies muistaisi omaa rakasta... ai niin, mutta AV mammojen miehethän onkin juoppoja ja yksinkertaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa iässä sama ongelma. Odotin edes jotain, joskus. Väänsin rautalangasta, että joku PIENI muistaminen olisi mukava. Edes suklaalevy, olisin ollut kiitollinen pienestäkin. Olen synnyttänyt tuolle omalle urpolleni pari lasta enkä edes kukkaa ole osastolle saanut.
Joko miehesi siitä muuttuu tai ei. Muuttaa sitä sinä et voi.
Minut leimattiin prinsessaksi, kun kirjoitin täällä, että tuli vähän paha mieli, kun vuosien pettymysten jälkeen sanoin miehelle, että nyt kun tärkeä merkkipäivä on tulossa, niin voisiko edes jotain erityistä ajatella, vaikka se suklaalevy, että muistaisi. Niin eiköhän saman päivän aamuna lähde tohinalla ja korosta, että nyt hän lähtee hakemaan sitä LAHJAA. Joo, antaa olla...
Mutta toivotan sinulle hyvää syntymäpäivää! Ei sitä aina sivulliset muista. Ja kuulemani mukaan miehet vielä vähemmän. Ja syntymäpäivän merkitys vähenee vuosien myötä, pitäisikö sanoa valitettavasti vai onneksi...
...miten tutun kuuloista ja niin ikävää :( hyvää syntymäpäivää, onneksi sinulla on ihania ystäviä sentään! minulle luvattiin syntymäpäivälahja tänä vuonna. se oli sama kuin toissavuoden joululahja (joka vielä saamatta). sitä mainostettiin sukulaisillekin, että aikoo minua nyt muistaa näin mahtavalla lahjalla. vaan eipä ole näkynyt, ja syntymäpäivästäni alkaa olla jo melkein 2kk. tuntuu niin pahalta, olkoonkin kuinka lapsellista. olisi vaikka sinä päivänä tuonut suklaalevyn. tai kukkasen. se olisi riittänyt. se että muistaa. se, että näkee, että on ajatellut minua.
En tosin kuplan vuoksi, vaan sun itsesi jos sulla synttärit oli tänään! Paljon onnea!