Eilen metrossa...

Oli kaksi pientä lasta ilmeisesti isovanhempiensa kanssa. Veikkaisin poikaa n. 7-vuotiaaksi ja tyttöä alle kouluikäiseksi, ehkä 5-vuotiaaksi. Siinä sitten metro teki juuri asemalta lähdettyään äkkipysähdyksen, niin tämä isoäiti alkaa huutaa isoon ääneen "Herraisä, ei kai sinne nyt joku sitten hypännyt". Ja kun kuski välittömästi kuuluttaa, että metrossa pieni tekninen vika, jatkamme matkaa tuokion kuluttua, tämä mummo vaan jatkaa isoon ääneen, että "hyvä jos on joku tekninen vika, eikä kukaan nyt hypännyt" ja että "jos joku nyt sinne kuitenkin hyppäsi". Lapset hieman hämmentyneinä tätä kuuntelevat, ja mummo sitten heille oikein erikseen alkaa selittää, että "sellaistakin käy, että joku TÖNÄISTÄÄN metron alle tai ihan että tahallaan hypätään metron alle...Sinne on nyt joku voinut kuulkaa hypätä ja ai kauhea" jne...



Ymmärrän, että lasten on hyvä tietää maailman tosiasioista, mutta pitääkö sitä nyt viiden vanhalle alkaa itsemurhia toitottamaan kovaan ääneen, kun metro vaan hetkeksi pysähtyy? Tai tuota, että "joskus voidaan tönäistä"...Kivasti alkavat varmaan lapset pelätä metroasemilla. Aiheesta voisi asiallisesti ja varovasti puhua JOS sellaiseen tilanteeseen lasten kanssa joutuisi, että metrossa satutaan silloin olemaan, kun joku on radalle hypännyt, mutta miksi ruveta tällä tavalla makaaberisti huutelemaan itsemurhaa, kun metrossa oli vain joku hetkellinen tekninen ongelma. Mun mielestä pienten lasten ei tarvitse itsemurhaa vielä edes ajatuksena käsitellä/tietää, ellei se jotenkin suoraan heitä jotain kautta kosketa. Kävi sääliksi se pikkutyttö, joka hämmentyneenä tuijotti ja lopulta piiloutui ilmaislehden taakse mummon jatkaessa kauhisteluaan...