Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaani "rankaisee" itseään, kun jotain ikävää tapahtuu :(
09.03.2012 |
Yleensä vetämällä itseään tukasta tai lätkimällä itseään päähän. Lasta ei ole lyöty, joten ei ole mikään opittu malli. On varmaan huomannut, että sillä saa huomiota, kun pysäytämme itsensä pahoinpitelyn. Saa kyllä muutenkin huomiota, mutta joka tapauksessa.
Eilen esimerkiksi itkin itse yhtä asiaa ja lapsi näki sen, ja selvästi ahdistui ja alkoi lyödä itseään. Otin lapsen syliin ja sanoin että äidillä on paha mieli xx asian takia, ei se ole "Villen" vika, ei saa satuttaa itseään. Lapsi rauhoittui kyllä, mutta tämä on aina hänellä eka reaktio, jos jostain torutaan tai kielletään joku erityisen mieluisa mutta kielletty juttu.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (8)
"Dobby has been a baaad elf, Dobby needs to be punished!"
Anna sille sukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta rajua, fyysistä leikkiä kyllä. Varmaan johdonmukaisesti estämällä vahingoittamisen ja näyttämällä vaihtoehtoisen käyttäytymismallin voi aloittaa. Mistä lapsi olisi voinut nähdä tällaista?
noissa tilanteissa missä käyttäytyy noin. Esim jos sinä käyttäydyt erikoisesti niin se hämmentää lasta. Siitä jää hänelle tyhjä olo, jonka hän täyttää itsensä rankaisemisella.
Tähän voisi auttaa sylissä pitäminen ja selittäminen, mitä tapahtuu ja miksi olet erikoinen. Selvästi tunnemaailmastaan pihalla tuo lapsi.
Lapsi ei välttämättä osaa tunnistaa tuossa iässä negatiivisia tunteita, ja siksi reagoi noin.
Sanoita hänelle tunteita, esim kun joudut kieltämään jotain, sano "nyt sinua taitaa harmittaa",(tai ärsyttää, suututtaa) Kun lasi oppii tunnistamaan tunteensa, ja hän saa lohdutusta ja tukea niiden tunteiden käsittelyyn(pieni hetki sylissä), niin eiköhän tuo käytös katoa.
noissa tilanteissa missä käyttäytyy noin. Esim jos sinä käyttäydyt erikoisesti niin se hämmentää lasta. Siitä jää hänelle tyhjä olo, jonka hän täyttää itsensä rankaisemisella.
Tähän voisi auttaa sylissä pitäminen ja selittäminen, mitä tapahtuu ja miksi olet erikoinen. Selvästi tunnemaailmastaan pihalla tuo lapsi.
Ihan perusmeininkiä taaperoilla, ei ole tunnemaailmastaan pihalla. Meilläkin lätkii itseään esimerkiksi mustasukkaisena, jos pidän sukulaisen vauvaa sylissä.
Kai se on vain sanojen puutetta ja poistuu kun lapsi oppii sanomaan, että harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä meilläkään ole koskaan lyöty, jäähylle ollaan tuhmis joskus laitettu. Heti, kun komennan tai varoitan jäähystä niin poika läpsii itseään kasvoihin.
Itse tuon ikäisenä löin päätäni seinään vastaavissa tilanteissa.
Lapsi ei välttämättä osaa tunnistaa tuossa iässä negatiivisia tunteita, ja siksi reagoi noin.
Sanoita hänelle tunteita, esim kun joudut kieltämään jotain, sano "nyt sinua taitaa harmittaa",(tai ärsyttää, suututtaa) Kun lasi oppii tunnistamaan tunteensa, ja hän saa lohdutusta ja tukea niiden tunteiden käsittelyyn(pieni hetki sylissä), niin eiköhän tuo käytös katoa.
meillä lapsi vastaavissa tilanteissa meni lyömään toista lasta ym. Oli aika noloa, mutta ei mitään kummastelevia katseita pahempaa onneksi koskaan ehtinyt tapahtua. On herkkä ja erityisen kiltti lapsi, jopa ylikiltti nykyään.