Lue keskustelun säännöt.
Sain laatikollisen lastenvaatteita ystävältäni, melkein itku pääsi!!
16.10.2008 |
Nämä vaatteet olivat hänen kaveriltaan, joten ystäväni ei tiennyt mitä laatikko sisältää. Suurin osa vaatteista oli rikki, ne mitkä oli ehjiä, oli likaisia. Lähes kaikissa housuissa oli polvet puhki, aluskalsarit oli seitinohuiksi kuluneita ja rikkinäisiä. Mitä helvettiä joku ajattelee kun laittaa tuollaista paskaa eteenpäin?
Ihan muutama vaatekappale oli käyttökelpoinen ja kahden 60 asteen pesun jälkeen hirveä hajukin oli poistunut.
Minusta on tosi törkeää laittaa toisten ihmisten vaivoiksi tuollaista kaatopaikkakamaa. Kun vaatetta oli vielä melko paljon. Rikkinäisistä sukista alkaen...
Älkää nyt vaan sanoko, että minä olen kiittämätön=(
Omien lasteni vaatteet laitan kiertoon ehjinä ja puhtaina, en ikinä kehtaisi antaa käyttökelvottomia vaatteita kenellekään.
Kommentit (38)
Kun esikoinen syntyi, tuttu alkoi soittelemaan, että voisi lainata vauvan vaatteita. Kiittelin, mutta kerroin, että meillä on jo aika paljon. Ei kun tule hakemaan lainaan, osa on tosi kivoja, hän vain intti ja intti. Lopulta haimme ne yksi ilta, olivat jättäneet laatikon oven eteen, kun heille tulikin menoa. Eli jouduin sitten nappaamaan koko laatikon mukaan. vaatteet olivat 90-luvulta ja niitä oli säilytetty kylmäkellarissa. Villaiset olivat koin syömiä ja kaikissa oli kamala haju. Suurimmassa osassa tahroja ja kulumia. En vieläkään ymmärrä, mutta ainoa tapa ajatella on, että oman vauvan vaatteet ovat jotain aivan spesiaalin ihanaa. Pesin vaatteet, viikkasin, pakkasin puhtaaseen laatikkoon ja palautin.
Edelleen hieman äimänä tästä, mutta en nyt viitsi ystävyyttä asian takia pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli varmaan pitänyt niitä risoja vaatteita lapsellaankin, kun ei raaskinut pois heittää.
Eikä näe tahroja ja rikkinäisyyksiä kun ne OLI niin ihania.
Ja vielä jos ilmaiseksi antaa, niin ei niin tarkastele niitä senkään vertaa varmaan.
Hyvä kun et maksanut niistä.
Meillä on tapana ystävien kesken kierrättää lastemme vaatteita ja kukaan ei ole velkaa kenellekään. Risat heitetään pois ja pistetään uusia kiertoon, paisi nyt. Yhtään uudempaa vaatetta saamissani ei ollut. Vähän niinkuin olisin joku kaatopaikka. Noissa saamissani vaatteissa oli myös vanhimman poikani vaatteita, jotka oli jo muutamalla lapsella olleet, joten ei ihme, että olivat menneet rikki.
En tunne tätä ystäväni kaveria juurikaan, mutta sieluni silmin näen hänen poikaressukkansa niissä jokapuolelta rikkinäisissä kalsareissa. Heidän perheestään tiedän sen verran, etteivät käytä rahaa juuri mihinkään ja köyhyydestä ei ole kyse. Pahemmanlaatuisesta pihiydestä vain=)
Eihän niitä ole pakko pitää tai voi antaa vaikka huonoimmat takaisin, että näitä ei tarvita. Eihän kukaan pahaa tarkoita jos antaa jotain toiselle. Kyllä meillä on ollut kulahtaneista vaatteistakin iloa pihaleikeissä ja kotioloissa. En arvosta ihmisiä, jotka arvostelevat ilmaiseksi saamiaan asioita. Oma isoäitinikin lahjoitti aina kaikki mahdolliset ylimääräiset vaatteensa ja tavaransa ympäri kyliä ja toiset ihmiset arvostivat kovasti hänen hyväsydämisyyttään. Hankkikaa naiset sydämen sivistystä niin näette muitakin värejä kuin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sydämen sivistys ei kyllä riitä tuon ymmärtämiseen. Hyvää hyvyyttään me kaikki kierrätämme vaatteita kavereiden kesken, mutta tuo oli kyllä rumasti tehty.
En halua edes kotioloissa pitää lapsellani rikkinäisiä sukkia tai muita vaatteita. No, jos joku pieni reikä on vaatteessa, niin se on ok, mutta eteenpäin en sellaistakaan laittaisi. Nyt oli kysymys kuitenkin nyrkinmentävistä reijistä polvissa.
Ap
roskiin, koska yksinkertaisesti olivat niin huonossa kunnossa. Itsekään en tuollaista paskaa lapseni päälle laittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi iloa, kun kassi pursusi mintun, lohen ym. värisiä, kulahtaneita, nukkaisia, TAHRAISIA vauvanvaatteita joissa oli epämääräinen haju. :x Paras oli, että osa vaatteista haluttiin takaisin edellisen omistajan tuleville lapsille ;). Riemusta kiljuen pesin ja pakkasin niitä minäkin :DD.
Ja silloin kun poika alkoi opettelemaan kävelemistä, ostimme hänelle ensikengät ihan kunnon kenkämyyjältä. Maksoivat viitisenkymppiä, mutta koska tiedämme mitä pienelle jalalle voi seurata huonoista kengistä, mielestämme asiassa ei ollut mitään outoa vaikka olimmekin pienituloisia. No niistä kengistähän meteli nousi; JOKAIKINEN kaverimme (perheellinen siis) naureskeli että heidän lapselleen annettiin jonkun muun vanhat lenkkarit tms., olemmeko me hulluja kun ostamme lapselle ihan uudet kengät: "jäävät kuitenkin nopeasti pieniksi"!!! :O
Valikoin vain parhaimpia ja yhteen sopivia settejä. Sitten kun itse aloin odottamaan esikoista sama kaveri toi vaatteita. rikkinäisiä, likaisia, eriparisia ja ei yhtään vaatetta mitä mä olin sille antanut.
Harmitti todella paljon, kun alunperinkin mietin raskinko lahjoittaa niitä, vai säilönkö tulevaisuutta varten(siinä vaiheessä oli takan 5v vauvan yritystä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedä sitten, mitä hän sanoo kaverilleen, jolta vaatteet oli peräisin. Itse en tätä kaveria näe kuin muutaman vuoden välein.
Ei tämä asia mun maailmaani erityisesti hetkauta, halusin vain jakaa pienen harmini teidän kanssa. Ei olla niin köyhiä, etteikö voitaisi ostaa lapsille vaatteita. Kierrätys vaan tuo säästöä ja on ekologista.
Ap
Mun sydämen sivistys ei kyllä riitä tuon ymmärtämiseen. Hyvää hyvyyttään me kaikki kierrätämme vaatteita kavereiden kesken, mutta tuo oli kyllä rumasti tehty.
En halua edes kotioloissa pitää lapsellani rikkinäisiä sukkia tai muita vaatteita. No, jos joku pieni reikä on vaatteessa, niin se on ok, mutta eteenpäin en sellaistakaan laittaisi. Nyt oli kysymys kuitenkin nyrkinmentävistä reijistä polvissa.
Ap
Sanot kaverillesi, ettei teillä ollut käyttöä vaatteille ja palautat ne. Kun näet puolillaan olevan lasin, näetkö sen puoliksi tyhjänä? Minä osaan ommella hienoja merkkejä reikäisiin polviin, paikata sukat ja taikoa vanhoistakin vaatteista uusia. Siihen ei kaikki naiset pystykään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin että "kiitos" ja vein laatikon kellariin. Palautin sitten kun lapsi oli kasvanut niistä kokonumeroista ohi.
Veikkaan samaa kuin joku aikaisempikin kirjoittaja, eli että se niiden vaatteiden antaja muistaa kuinka ihanalta oma vauva aikanaan näytti ne samat vaatteet päällä eikä tajua että se oli se vauva eikä ne vaatteet. Lisäksi mä epäilen että osa tahroista tummuu ajan myötä näkyvämmiksi kuin olivat silloin joskus 80-luvulla.
Vai ei kaikki naiset osaa paikata sukkia :DD. Ja sekö on sellainen taito, joka vain periytyy? Luuletko tosiaan ettei kuka tahansa oppisi sitä?
Ps. Ne "hienot merkit" polvissa ovat todellisen junttiperheen juttu. Kun ei viitsitä ostaa lapselle uusia vaatteita, ollaan mukamas kekseliäitä ja ommellaan reikäiset vaatteet täyteen "hienoja" juttuja...
T. Ei ap, mutta ilm. sielunsisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasini on puolillaan. Ei puoliksi tyhjä eikä täysi. En nyt vaan ymmärrä miten tämä tähän liittyy=)
Minäkin osaan ommella paikkoja, mutta en viitsi vaivautua vanhojen kulahtaneiden gollegehousujen polviin sellaisia ompelemaan. Jos hyvät housut menenvät polvelta rikki, toki paikkaan ne. Ja ne sukat, niitä ei edes olisi voinut paikata. No, ne ovatkin jo roskissa.
Ap
Miten se ei tajunnut, että SINÄ et tee mitään heidän vanhoilla vaatteillaan?
Sanot että et halua vaatteita ja sillä selvä. Ymmärtäisin itkun jos olisit niistä maksanut tai muuten menettänyt jotain.
Mekin saimme 2 jätesäkillistä näitä "ihania" 90-luvun vauvanvaatteita. Jotkut harvat pesin, joita luulin että ehkä joskus tulemme käyttämään. Loppuja säilytin aikansa sänkymme alla, sitten osan (hyväkuntoisimmat) pesin ja vein vaatekeräykseen ja kamalimmat heitin roskiin. Lopulta vein kuitenkin myös nuo käyttöön aiotut keräykseen..Omia aivan uusia vaatteita oli ihan tarpeeksi!
En ole vieläkään kertonut lahjoittajille mitä vaatteille tapahtui. Eivät kyllä ole kyselleetkään, kun ei näitä vaatteita koskaan lapsemme päällä näe. Lahjoittajat eivät vaatteita enää tarvitse takaisin, joten oikea paikka hirvityksille oli mielestäni kaatopaikka. Jos he sattuvat joskus kysymään vaatteiden kohtalosta, olen ajatellut kertoa totuuden.
Eihän niitä ole pakko pitää tai voi antaa vaikka huonoimmat takaisin, että näitä ei tarvita. Eihän kukaan pahaa tarkoita jos antaa jotain toiselle. Kyllä meillä on ollut kulahtaneista vaatteistakin iloa pihaleikeissä ja kotioloissa. En arvosta ihmisiä, jotka arvostelevat ilmaiseksi saamiaan asioita. Oma isoäitinikin lahjoitti aina kaikki mahdolliset ylimääräiset vaatteensa ja tavaransa ympäri kyliä ja toiset ihmiset arvostivat kovasti hänen hyväsydämisyyttään. Hankkikaa naiset sydämen sivistystä niin näette muitakin värejä kuin mustavalkoista.
Sydämen sivistystä on myös se, ettei loukkaa toista. Tuollaisten vaatteiden antaminen on helppo tulkita myös niin, että te olette niin köyhiä ja huonoja, että teille kelpaa tällaisetkin. En ikipäivänä antaisi ystävilleni, varsinkaan niille köyhemmille, rikkinäisiä/tahraisia vaatteita, jollen erikseen kysyisi haluavatko pihavaatetta.
pieniä vaatteita pois, mutta pesen ne tietty ensin ja valikoin lumput joukosta pois.
Osa vaatteista on useampaan kertaan kierrätettyjä, osa vain kuopukselle ostettuja. Vastaanottaja saa mun puolestani tehdä niillä mitä haluaa. Luulen, että hän on ollut suhteellisen tyytyväinen kun suostuu vaatteet meiltä pari kertaa vuodessa hakemaan.
Itse veisin takaisin ne vaatteet sille ystävälle ja sanoisin, että et tarvitse rikkinäisiä ja likaisia vaatteita.
Näin olenkin tehnyt kerran ja kaveri änkytti, että kyllä ne kakkosvaatteina menee.. Mutta ei mennyt.