eilen oli syvällinen keskustelu tuntemattoman juopon kanssa tapahtumassa

olin mahdollisuus muutokseen tapahtumassa. menin sinne vaikka pelkäsin että olis hihulimeno. Ei ollut (olen kristitty, en hihhuli)

vieressäni istu alkkis mies 50v. jotenkin näin hänen silmistään että sillä oli hyvä sydän. Hän aloitti keskustelun

-miltä se tuntuu kun on uskossa?

-mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

-kuinka latella voi antaa anteeksi?

-voiko murhamieskin todella muuttua?



sanoi käyvänsä kirkon kristillisessä aa-kerhossa koska siellä oli syvällisemmät jutut ja premmat aiheet eikä jauheta aina samoja asioita.



hän sanoi rukoilevansa kun on paha ketki ja rukoili jopa niiden puolesta, joista ei pidä.



murehti ääneen miten oma lapsi tulee pärjäämään elämässä ja miten kestää yksinäisyyttä jne.



Tunsin suurta myötätuntuoa häntä kohtaan, tunsin miten hänellä oli kaipuu paremmasta, yhteydestä Jumalaan.



On helppo tuomita muita ja unohtaa ne joilla vaikeaa. Siellä tuntui että olimme kaikki saman arvoisia, yhtä tärkeitä. Mies oli hyvin levoton, jaksoi olla kuitenkin 1,5h kunnes lähti ja aikoi mennä seurakuntaan lähiviikkoina.