Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tekisi mieli paeta tätä lapsiperhe-elämää

Vierailija
25.03.2012 |

Meillä on yksi puolitoistavuotias lapsi. Hän on yleensä melko helppo tyyppi, pysynyt melko terveenä jne. Lapsi oli toivottu ja olen itse kolmikymppinen.



Olen jostain syystä aivan täynnä tätä elämää. Mies ärsyttää (yleensä ilman järkevää syytä), lapsi ärsyttää, kodin ahtaus ja sotkuisuus ärsyttää. Haluaisin nukkua yöt heräilemättä, nukkua viikonloppuaamuisin pitkään, lukea kirjoja, nukkua päiväunet... Elämän ilman lasta.



Miksi musta tuntuu tältä? Mä en voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat toisen lapsen. Mitä tapahtuu, kun huomaa, ettei olekaan yhtään lapsiperhetyyppiä? Olen loppuikäni tässä vankilassa.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vuorottain pitkään.

Mikset muka voi lukea kirjoja? Nuku päikkärit kun lapsi nukkuu.



No itse olet lapsen halunnut, nyt ei voi kun elää sen mukaan.

Vierailija
2/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia esikoisen kanssa. Sitten syntyi toinen reilun 3 vuoden päästä ja oikeastaan äitiyden ihanuus valkeni mulle vasta sitten. On ihanaa seurata kun nuo leikkii keskenään. Nyt on jo niin tottunu siihen, että elämä on nyt tätä - sotkua, aikaisia aamuja jne mutta tää nyt on vaan elämää. Täyttä elämää.



Ajan kanssa se sullakin helpottaa, usko pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vuorottain pitkään.

Mikset muka voi lukea kirjoja? Nuku päikkärit kun lapsi nukkuu.

No itse olet lapsen halunnut, nyt ei voi kun elää sen mukaan.

Mies herää lauantaisin töihin klo 4.00. Vuorottelu ei siis onnistu. Lapsi ei suostu heräämään ilman minua.

Voitko kertoa, miten lapsi "opetetaan" nukkumaan yöt?

Mulla oli ennen kymmenenkin tunnin kirjamaratoneja. Sellaisiin ei enää ole mahdollisuuksia. Nukun viikonloppuisin päiväunet lapsen kanssa, arkisin en voi, kun olen töissä.

Mä vihaan mun elämää. Lapsi pilasi sen.

ap

Vierailija
4/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on jo niin tottunu siihen helppoon elämään. Kun toinen syntyi, olin jo tavallaan sopeutunut lapsiperheen elämään eikä se enää ollut niin suuri shokki. Ehkä sen takia mulla oli ainakin vaikeaa esikoisen kanssa. -3

Vierailija
5/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

uhmaikää, murrosikää...



No sulla kaksi vaihtoehtoa. Anna muksu pois tai sitten elät sitä elämää minkä tilasit.



Ei se muillakaan ole elämä perheellisenä aina niin ihanaa, mutta sellasta se nyt vaan on.

Vierailija
6/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vuorottain pitkään.

Mikset muka voi lukea kirjoja? Nuku päikkärit kun lapsi nukkuu.

No itse olet lapsen halunnut, nyt ei voi kun elää sen mukaan.

Mies herää lauantaisin töihin klo 4.00. Vuorottelu ei siis onnistu. Lapsi ei suostu heräämään ilman minua.

Voitko kertoa, miten lapsi "opetetaan" nukkumaan yöt?

Mulla oli ennen kymmenenkin tunnin kirjamaratoneja. Sellaisiin ei enää ole mahdollisuuksia. Nukun viikonloppuisin päiväunet lapsen kanssa, arkisin en voi, kun olen töissä.

Mä vihaan mun elämää. Lapsi pilasi sen.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on kun kuraperseitä pusaa. Miksi täysijärkiset ihmiset niitä tekee?

Vierailija
8/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kukaan osaa kuvitella, millaista perhe-elämä oikeasti on, ennen kuin sitä itse elää.



Uskon, että tällaisia tuntemuksia on välillä meillä kaikilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja monet jättää lapset tekemättä just sen takia koska tietää ettei halua elää lapsiperhe-elämää.



Miten sitä ei muka tervejärkinen ihminen tiedä millaista se on?

Vierailija
10/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se taapero kasvaa ihmeen äkkiä isommaksi ja sunkin elämä muuttuu sen myötä ihan toisenlaiseksi kuin nyt. Ei musta kaikkien tarvikaan kybällä nauttia tuosta ajasta, ehkä olet enemmän omimmillasi vaikka teinin/kouluikäisen äitinä!



Mun mielestä parasta aikaa on tämä, kun lapset ovat 5-8-vuotiaita. Niitä ei tarvitse enää hoitaa ja vahtia koko ajan, mutta saa silti viettää aikaa myös niiden seurassa. Elämä näiden kanssa on aika kivaa, siitäkin huolimatta että meidän esikoisella on varsin haastava temperamentti.



10 tunnin kirjamaratonit nyt ei ehkä perheenäidiltä (ainakaan kovin usein) onnistu, mutta sen varmaan arvasitkin äidiksi ryhtyessäsi. Riittäiskö vaikka 3 tuntia kerrallaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö sä saisi lasta joskus hoitoon tunneiksi, joskus yöksi? Ne piristää todella paljon ja sitten jaksaakin taas mukavasti tai ainakin vähän paremmin. Terveellä tavalla itsekäs saa ollakkin ja huolehtia myös omasta jaksamisesta. Jos lapsesi nukkuu samassa huoneessa, siirrä omaan huoneeseen. voi auttaa...

Vierailija
12/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä se siitä helpottaa ajan myötä. Ja pitää järjestää aina silloin tällöin itselle/parisuhteelle omaa aikaa, viekää vaikka lapsi mummolaan yökylään kunhan vähän kasvaa, jos sellainen mahdollisuus on olemassa. Tsemppiä. T. Neljän äiti täältä lapsiperhekaaoksesta potenssiin kymmenen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siinä iässä lapsi ei vielä juuri puhu eikä usein viihdy itsekseen leikkien kuin pienen hetken, on koko ajan joko lahkeessa kiinni tai sotkemassa paikkoja. Kun lapsesi on 4 - 5-vuotias, saat jo tehdä noita kaikkia kaipaamiasi asioita rauhassa huomattavasti pidempään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi yksi