Mitä tekisit, jos sinulla olisi noin vuosi elinaikaa?

ja itseni takia mieheni ja lasteni kanssa.

Miten voisin unohtaa miehen ja lapset, jos minulla olisi vuosi elinaikaa? En mitenkään. Käyttäisin sen vuoden heidän kanssaan olemiseen ja sen valmisteluun, että he pärjäävät minun jälkeenikin. Toivottavasti en oikeasti koskaan joudu tällaisia miettimään.

Miten voisin unohtaa miehen ja lapset, jos minulla olisi vuosi elinaikaa? En mitenkään. Käyttäisin sen vuoden heidän kanssaan olemiseen ja sen valmisteluun, että he pärjäävät minun jälkeenikin. Toivottavasti en oikeasti koskaan joudu tällaisia miettimään.

Varmasti matkustaisimme perheen kesken jne mutta en voisi kuvitellakaan, etten viettäisi vuottani perheeni kanssa.

Enpä usko että mitään radikaalia tekisin,nimenomaan viettäisin läheisten kanssa vaan yhä enemmän aikaa.

joten yrittäisin sopeuttaa heitä parhaani mukaan ja toivottavasti voisimme tehdä jotain todella ihanaa... Jos tuomio tulisi nyt, menisimme lasten kanssa ensi kesäksi Italiaan... joku terapeutti mukana :)

Olisin lasten kanssa niin paljon kuin he vain haluaisivat. Olisin lähettämässä kouluun ja vastaanottamassa koulusta. Siinä välissä kävisin harrastamassa omia juttujani.



Valmistelisin lapsia ja miestä tulevaan. Miettisin miten saisin lapsille muistoja ja miten mies selviäisi arjesta parhaiten. Yrittäisin tehdä lapsille ja miehelle hyväksyttäväksi sen että saavat jatkaa elämäänsä minun jälkeeni, ilman että heidän tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.



Haluaisin myös viettää aikaa ystävien kanssa ja nähdä heitä. Osittain tasapainottamassa etten ripustautuisi liikaa lapsiin ja että tottuisivat myös siihen että pärjäävät hetkittäin ilman minua.



Itse todellakin haluaisin olla vain läheisten ihmisten kanssa ja viettää mukavaa elämää ilman muita stressinaiheita kuin se kuolema.

Vain yksi on näin näemmä tehnyt

ja aloin nauttia hetkestä ja normaalista arjesta. Nauttia ihan vaan siitä, että elän. Saman tekisin jos nyt tulisi tietona vastaan. Niin ja itsekkäästi toivoisin, etten joutuisi kärsimään pitkään kovista kivuista.

elokuvassa Melancholia.

Vain yksi on näin näemmä tehnyt

ilman miestä ja lapsia.

Vai tarkoitettiinko tässä tilannetta, ettei niitä olisi olemassakaan?

t.eka vastaaja

ja nauttisin

kävisin baareissa, matkustelisin, paneskelisin missä ja ketä tykkään.

jotta elämää olisi vielä sen vuodenkin jälkeen

Olisin lasteni kanssa niin paljon kuin suinkin ja valmentaisin heitä elämään ilman minua miten keksisinkin. Olisiko millään muulla merkitystä?

Mä olen jo ihan tarpeeksi elänyt, 40 täynnä.



Jos olisi se vuosi aikaa, eläisin varmaan kuten tähänkin asti. Tosin pistäisin kaikki rahani menemään ja ottaisin ison lainan, jonka tuhlaisin iloiseen elämään. Kenellekään en kertoisi, että noutaja tulossa, miksi tuotta läheisille ahdistusta? Kuolema ei ole pelottava asia minulle.

Ap

vuosi jäljellä

helvetisti

Jos ei, lukisin/katsoisin TV:t, leffoja jne, tekisin käsitöitä, järjestäisin valokuvia

Jos näin, niin ulkopuolinen siivoaisi, kävisi kaupassa perusjutut ja kattoisi että aina on peruspöpöeröt pöydässä. Aikaa ei menisi pakon takia ainakaan huusholliin. Kaikki juhlapyhät, synttärit yms. merkkipäivät juhlittaisiin kunnolla, osa niistä perheenä reissaten. Kirjoittaisin paljon ajatuksiani ylös lapsia varten ja muutenkin. Ottaisin aikaa myös omille makusteluille ja ajalle ystävien kanssa. Myös mies olisi pois töistä kokonaan tai osittain (puolipäiväinen) tuon vuoden (jos haluaisi, ei pakolla) ja koitettaisiin elää niin että ihan jokainen perheenjäsen saisi toteuttaa itseään ja käyttää aikaansa haluamallaan tavalla ja olisi paljon myös yhteistä aikaa.



Aika tavallista arkea noin muuten eleltäisiin. Enemmän reissuja, enemmän yhdeeäoloa, mutta enemmän omaa aikaa meillä aikuisillakin. Ja jos fysiikka olisi täysin kunnossa, niin elvyttäisin muutamia harrastuksia nuoruudesta.

heti loppuelämän kestävälle maailmanympärimatkalle.

sairaus sinulla on?