Työkaveri on itsekkyyden perikuva

Meillä on töissä vajaamiehitystä hyvin usein. Ja joudun sijaistamaan kahta ihmistä heidän poissaollessaan. Nyt oli niin että ensin toinen työkavereistani oli poissa puolitoista viikkoa ja siihen heti perään toinen. Oon paiskinu töitä niska limassa.



No tämä joka oli ensin poissa ei omaa minkäännäköistä tilannetajua. Mulla oli siinä tänään eräs projekti kesken ja hän vain ilmoitti että lähtee nyt ulos ja oli siellä puoltoista tuntia. Mun piti siinä sitten vastailla hänen puheluihinsa siinä samalla kun yritin hoitaa sitä toisen poissaolevan työkaverini työtehtäväö. Oikeesti kiehuin kun tää tuli takas siihen pöytänsä ääreen syömään eväitään.



Hän on tehnyt tätä tässä joka päivä. Itse saan juosta äkkiä hakemaan jotakin haukattavaa että ehdin työni tehdä. Olisi minullakin asioita mitä hoitaa päivisin mutta mun on niitä pakko siirtää, ei tule muuten mitään.



Mä en jaksa kohta enää ja eniten pelkään että kilahdan tälle.