Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotona hoidetut lapset tunneälykkäämpiä ja pärjäävät paremmin elämässä!
15.03.2012 |
3 vuotiaaksi kotona hoidettu lapsi on tunneälykkäämpi.
Niin tämä tietty ei päde silloin jos se kotiin jäävä vanhempi ei ole mikään järjen jättiläinen. Silloin on parempi viedä lapsi päiväkotiin ennen kuin saa enemmän tuhoa aikaan.
Kommentit (34)
Meillä kolme lasta menneet päiväkotihoitoon vasta 6-vuotiaana, 5-vuotiaana ja 3,5-vuotiaana. Kaikki nyt kouluikäisiä. Koulu menee kaikilla erittäin hyvin (keskiarvot 8,8-9,3), kavereita paljon, ovat sosiaalisia ja jokaisella hyvä itsetunto. Päiväkodista, harrastuksista ja koulusta tullut kiitosta oikeudenmukaisuudesta ja rauhallisuudesta. Mielestäni kaikki skarppeja ja älykkäitä, mikä varmaan paljolti johtuu perintötekijöistä (heh-hee!!). Vanhemmat yliopistokoulutuksen saaneet ja "hyvissä" ammateissa.
Nimim. 'Pian poksahdan tästä itsekehusta'
lapset menneet hoitoon 1,5v, 1v ja 10kk. Nuorin nyt 11v, vanhin 20v. Kaksi vanhinta hoidettu päiväkodissa, nuorin perhepäivähoitajalla. Kaikki hyvin sosiaalisia ja fiksuja nuoria. Vanhin saanut stipendit sekä yläasteella että lukiossa, pääsi korkeakouluun heti ekalla yrittämällä, sai myös heti kesätöitä opiskelupaikkakunnaltaan.
En oikein keksi mitä hallaa olen lapsilleni tehnyt tai miten he olisivat siitä kärsineet että olivat noin pienestä jo hoidossa. Ainakaan toistaiseksi se ei ole heidän elämäänsä mitenkään huonontanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö aina olla tutkimus että joku asia on totta?
ei kun yleensä "totuuden" voi keksiä päästä ja tarpeen mukaan vaikka muutella. Mitäs luulet?
Riippuu varmaan siitä kokeeko se pieni ihminen että hänet on hylätty päiväkotiin? Ei ymmärrä vielä tarpeeksi puhetta tai vaikka ymmärtäisikin niin vaikea on käsittää miksi rakkaat ihmiset eivät voi olla heidän kanssaan.
Pahimmillaan siitä seuraa läheisriipuvuutta tai toista ääripäätä, sitoutumiskammoa ja tunnevammaisuutta. Eläinmaailmassakin älykkäimpien eläinten kohdalle emot hoitavat lapsiaan niin kauan kunnes pärjäävät omillaan.
aikuisena ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottavia pettäjiä. Aina äiti ja mummo tasoittivat tietä ja siloittelivat asioita. Silloin ennen vaan ei ollut päiväkoteja jokaisen tarpeisiin.
Joskus on parempi tajuta viedä lapsi jo 2-vuotiaana päiväkotiin jos päiväkoti pystyy tarjoamaan lapselle parempia tunnemaailman kehitysmahdollisuuksia kuin äiti kotona.
Pitää olla rehellinen kun puntaroi että mistä lapsi saa enemmän rakkautta ja huolenpitoa, päiväkodista vai kotihoidosta ja toimia sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustuuko tämä väite johonkin vai ihan itsekö keksit?
En siis sano, ettei voi olla totta, mutta pelkkä avaus AV-palstalla ei vakuuta minua.
aikuisena ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottavia pettäjiä. Aina äiti ja mummo tasoittivat tietä ja siloittelivat asioita. Silloin ennen vaan ei ollut päiväkoteja jokaisen tarpeisiin.
Selvästi äiti ja mummo eivät olleet hyviä kasvattajia vaan jo silloin oli curling-vanhempia. Päiväkodissa olisi ollut varmasti heille paremmat rajat kun kotona niitä ei osattu asettaa. Harmi etteivät päässeet päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kotihoidettu, empaattinen, kiltti, hyväkäytöksinen jne. Koulussa jouduin täysin muiden jyräämäksi ja höynäyttämäksi, kun en ymmärtänyt mitään lasten julmasta maailmasta ja sosiaalisesta pelistä. En suosittele kasvattamaan kotinössöjä.
Juuri eilen illalla täällä oli pitkä ketju niistä uskomuksista, joita tavan takaa täällä av-palstalla esitetään sellaisina totuuksina, joita ei tarvitse edes perustella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on parempi tajuta viedä lapsi jo 2-vuotiaana päiväkotiin jos päiväkoti pystyy tarjoamaan lapselle parempia tunnemaailman kehitysmahdollisuuksia kuin äiti kotona.
Pitää olla rehellinen kun puntaroi että mistä lapsi saa enemmän rakkautta ja huolenpitoa, päiväkodista vai kotihoidosta ja toimia sen mukaan.
Ne hoitajat ovat siellä TÖISSÄ, eikä työnkuvaan kuulu rakastaa lapsia...
Juuri tästä aloittajan pointtikin oli, että pitäisi ymmärtää milloin päiväkoti on parempi paikka. Lapsen tietä ei ole tarkoitus tasoitella vaan opettaa miten pärjätä elämässä toisia jyräämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisena ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottavia pettäjiä. Aina äiti ja mummo tasoittivat tietä ja siloittelivat asioita. Silloin ennen vaan ei ollut päiväkoteja jokaisen tarpeisiin.
Selvästi äiti ja mummo eivät olleet hyviä kasvattajia vaan jo silloin oli curling-vanhempia. Päiväkodissa olisi ollut varmasti heille paremmat rajat kun kotona niitä ei osattu asettaa. Harmi etteivät päässeet päiväkotiin.
ovat ja ihmettelee kuinka lapsi on tärkeämpi kuin mies, siis aikuinen poikansa. Anopille on aina tärkeysjärjestyksessä tullut ensin mies, sitten vasta lapset. Miehelleen se vasta tietä onkin tasoitellut.
Pitää olla toista mieltä tuosta että voiko päiväkodista saada rakkautta. Tai mitä tarkoitetaan rakkaudella, pitääkö sen aiheuttaa hoitajassa jotain eurofisia tunteita? Mun mielestä lähimmäisen rakkaus on hyvä lähtökohta. Jos kotona äiti on lähinnä naama väärinpäin ja vertaa lapsiaan lähinnä perskärpäsiin ja rakastaa niitä vain kun ovat nukkumassa, niin päiväkoti on varmasti lämpimämpi paikka kasvaa kuin koti.
Ihan pikkuasiasta ei tosiaan ole kyse, sillä lapsi viettää hereilläoloajasta päiväkodissa 8-9h ja vain 4-5h kotona ja sekin aika on vanhemmille kiireistä aikaa jos käyvät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähde yleistämään, mutta ainakin kun omaa elämääni katsoo. Minä olen kotonahoidettu enkä todellakaan ole pärjännyt elämässä kovinkaan hyvin. Väitän myös, että siihen on ollut suuri vaikutus sillä, että kotonahoidettuna jäin koulussa täysin toisten jalkoihin, sekä myös sillä että äitini oli ripustautuva (mistä syystä kotiäitinä olikin) ja minun oli hyvin vaikea itsenäistyä ja päästä eroon hänen "vallastaan".
Että, jokin tutkimusryhmä seurasi yli 20 vuoden ajan sekä päivähoidossa olleita lapsia, että kotona hoidettuja lapsia. Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Kyseessä oli menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys tulla miljonääriksi.
yrittää käyttää sitä jossain. Huh huh! Kannattaa ehkä keskittyä siihen vaipan vaihtoon ja jättää älyt niiden hoidettavaksi kellä on kapasiteettia siihen
Joskus on parempi tajuta viedä lapsi jo 2-vuotiaana päiväkotiin jos päiväkoti pystyy tarjoamaan lapselle parempia tunnemaailman kehitysmahdollisuuksia kuin äiti kotona.
Pitää olla rehellinen kun puntaroi että mistä lapsi saa enemmän rakkautta ja huolenpitoa, päiväkodista vai kotihoidosta ja toimia sen mukaan.
No RAKKAUTTA ei kyllä yksikään lapsi päivähoidosta saa.
Ne hoitajat ovat siellä TÖISSÄ, eikä työnkuvaan kuulu rakastaa lapsia...
Ja väittäisin, että jossakin kerrostalolähiön tusinapäiväkodissa lapsia hoidetaankin liukuhihnalla mutta meillä on ollut onni löytää lapsille hyvät hoitopaikat. Lastemme ensimmäisessä pienessä (yksityisessä) päiväkodissa lapset saivat hyvää ja yksilöllistä hoitoa ja heistä aidosti välitettiin.
Kuopukseni aloitti 3v täytettyään ihan tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa ja olen ollut todella tyytyväinen siihenkin. Lapseni menee hoitoon mielellään ja hän tuntee kaikki hoitajat nimeltä. Ja omahoitaja on aivan ihana - hänestä huokuu aito välittäminen lapsia kohtaan. Mielestäni se on rakkautta sekä työtä että siellä työpaikalla olevia lapsia kohtaan. Joten kyllä minusta lapset voivat saada rakkautta ja huolenpitoa myös päiväkodissa.
Mutta päiväkodit ovat hyvin erilaisia - käyn oman työni puolesta säännöllisesti eri päiväkodeissa ja niissä on suuria eroja. Välillä on sydäntäsärkevää huomata miten kylmästi pieniä lapsia kohdellaan ja miten heille puhutaan... On täysin henkilökunnasta kiinni millaista hoitoa lapsi päiväkodissa saa.
Mikä sitten teistä on se tärkein taito elämässä, että voidaan sanoa hyvin pärjääväksi.
VAAN JUTTU ON VAAN AP:N OMA MIELIPIDE?
Vissiin pitää huutaa kun muuten ei saa vastausta.
Alue: Aihe vapaa
kotihoidetuilla ja tarhassa kasvanneilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä on hyvä asia sillä maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä ja taitajia.
Toki se olisi ihaanteellista että kaikki alle 3 v hoidettaisiin kotona, mutta se vaatisi niinkin paljon kuin rakastavat, jaksavat, fiksut, epäitsekkäät ja kärsivälliset vanhemmat (siis pääsääntöisesti, hermostuakkin saa välillä).
Meidän lapset on kotihoidettu eskariin asti:
+ fiksuja
+ ajattelevia
+ keskimääräistä rauhallisempia
+ kärsivällisiä
+ empaattisia
+ pärjääviä
+ hyvä itsetunto
- sosialistuivat kunnolla vasta koulussa (saivat kyllä pian paljon kavereita)
- eivät jaksa idiootteja
- eivät tykkää vieläkään kouluruuasta
-