Mitä mietit neljänkympin kriisissä?

Vauvakuume on mahdoton,tuntuu että keho oikein huutaa raskautta!



Haluan vaihtaa alaa,olen sh ja vihaan sitä yli kaiken..



Anteeksi purkaus

Työssäni näen miten elämä päättyy ja mitä tarkoittaa olla vanha ja sairas tai nuori ja sairas. Pelkään joskus kuolemaa. Kaduttaa etten opiskellut pitemmälle, kykyjeni mukaan. Toisaalta odotan aikaa kun lapset ovat isoja ja saan ehkä aloittaa monta asiaa alusta, vaikka opiskellakin vielä.

Kolmenkympin jälkeen muutin ulkomaille ja tein elämänmuutoksen.

tekemään ratkaisuja tehdäkseni elämästäni paremman. Suhtauduin kriittisesti asioihin joita olin pitänyt "ne kuuluu vaan hyväksyä ja näin se vaan on"-sarjassa, vaikka olin niiden takia tyytymätön elämääni. Tein ratkaisuja, ja teen varmasti edelleen, aloin ajatella että itse olen oman onneni seppä. Täytyy sanoa että hyvältä tuntuu, ja pelkästään tuo tunne että on oikeasti mahdollisuus tehdä elämästään sellainen kun haluaa.

että olenko kaikki nämä vuodet ollut oikeassa parisuhteessa, antaako se minulle mitä haluan vielä seuraavan 20-30 vuotta. Mietin pitäisikö vaihtaa duunia, kun yli neljäkymppisiä harvoin enää huolitaan hyviin hommiin. Pidän kyllä työstäni, vaikka se on henkisesti raskasta. Mietin usein onko liian raskasta. Mietin, olenko sellainen äiti kuin parikymppisenä kuvittelin olevani. En tiedä. Mietin sitä miten oikeasti voi rahat olla aina loppu vaikka tienaan bruttona vajaa 4000. Nyttenkin tili miinuksella, kuun viimeistä odotellaan. Kuinka voi olla niin paska suunnittelemaan rahankäyttöään. Mietin kestääkö terveys ja miltä tuntuu kun kroppa oikeasti ei enää palaudu ja alkaa hajoamaan... mulla ikää 38 + ja olen ollut jo jonkin aikaa 40:n kriisissä.