Lapsi toimintaterapiaan - onko tuossa jotain isompaa vikaa?
Kaksivuotias poikani lähetettiin puheterapeutilta edelleen toimintaterapeutille, koska hän ei kuulemma ymmärrä, leiki ja ota vastaan ohjeita ikätasoisesti. Nyt täällä sitten odotellaan sydän syrjällään toimintaterapeutin aikaa, ja tahtoisin kuulla toisten kokemuksia. Voiko pojasta vielä tulla ihan normaali lapsi, vai pitäisikö tässä alkaa jo henkisesti varautua siihen, että ollaan erityislapsen vanhempia?
Kommentit (17)
Vastaa rehellisesti, onko sinun mielestäsi poika täysin normaali ja samalla tasolla kuin ikätoverit. Jos on, niin tuskin suurta huolen aihetta asian suhteen on.
Tapaamme aika vähän muita samanikäisiä lapsia. Sen verran kun ollaan tekemisissä oltu, olen vain huomannut tietysti sen ilmeisen, että meidän poika ei puhu.
Muuten olen pitänyt häntä ihan fiksuna tapauksena, mutta puolueellinenhan minä tässä olen.
Poika kävi puheterapeutilla epäselvän puheen vuoksi. Puheterapeutti lähetti sitten pojan toimintaterapiaan, kun puhe ei juurikaan selkeytynyt puheterapian avulla. Hän oli sitä mieltä, että motoriikan yleinen harjoittelu voisi auttaa myös puheeseen. Meillä kaikki sosiaaliset taidot ym. oli hyvät. Tällä hetkellä poika on reipas kolmasluokkalainen ja koulu menee tosi hienosti. Puhe on edelleen vähän epäselvää.
Vaikeahan tuota on veikkailla, mutta olisin iloinen, että olette päässeet jo noin varhain tuen piiriin. Toimintaterapiaan harvoin ohjataan noin pienenä ellei sitten jotakin poikkeavaa kehityksessä epäiltäisi. Korostan sanaa epäiltäisi. Lapset ovat yksilöitä ja kehitys ei aina mene ihan normien mukaiseti vaikka mitään isompaa ei olisikaan taustalla.
Tapaamme aika vähän muita samanikäisiä lapsia. Sen verran kun ollaan tekemisissä oltu, olen vain huomannut tietysti sen ilmeisen, että meidän poika ei puhu.
Muuten olen pitänyt häntä ihan fiksuna tapauksena, mutta puolueellinenhan minä tässä olen.
Ap, mikset pidä huolta siitä että lapsesi saa leikkiseuraa? Ei kukaan kehity jos kyhjöttää himassa mamman helmoissa. Hankkiudu pyörimään parivuotiaiden seuraan edes kahdesti viikossa, vaikka lähipuisto tai perhekerho tai joku! Ota joku vastuu lapsesi kehityksestä. Miten lapsi oppii ikätasoisia juttuja jos ei näe niitä missään? Ei kommunikaatiota opita tyhjiössä.
Minun tyttäreni on heikon motoriikan vuoksi käynyt toimintaterapiassa neljävuotiaasta lähtien (nyt on yhdeksän) ja kehitys on ollut huimaa. Harmi kun ei päästy aikaisemmin kuten ap.
Myönnetään se... Puistoihin ei pääse, kun kunta ei näe aiheelliseksi aurata niitä. Siellä ei siis ole ketään. Vielä viime syksynä puistoiltiin ahkerasti, mutta poika ei tahtonut silloin puistossa olla. En minä rupea pois parkuvaa lasta pakolla puistossa pitämään. Uusi yritys puistojen suhteen tietysti heti, kun lumet ovat vähän sulaneet.
- ap.
aloitetaan. Eli sanoisin että jotain on vialla. Mutta se voi olla vaan ihan pieni juttu, joka on helppo korjata. Lapsi on nyt hoidossa ja eiköhän asia selviä. Tsemppiä!
Ensinnäkin on täysin selvä, että lapsi joka ohjataan toimintaterapiaan, koska ei ymmärrä, leiki ja otavastaan ohjeita ikätasoisesti, EI ole ikätasoinen. Toisinsanoen, on juuri nyt näillä osa-alueilla kehityksessä jäljessä. Tätä voi sitten pitää "isompana vikana" tai vain tämän lapsen ominaisuutena sen mukaan, miten itse erilaisuuteen osaa suhtautua.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että tämmöinen viive jonkun osa-alueen kehityksessä nyt ei vielä useinkaan ennusta mitään tulevaisuuden suhteen. Terapian tarkoitus on ottaa viive kiinni. Useimmiten se onnistuu ihan hyvin, jopa silloin, kun taustalla on jokin sellainen "ominaisuus", joka on pysyvä.
Neuvolasta saatin lähete puheterapiaan ihan vain vähäisen puheentuoton perusteella.
Vähän suru puserossa täällä ollaan... Sama se minulle on, vaikka poika ei mikään tuleva professori olisikaan, mutta toimintaterapialähete sai pelkäämään, että vielä 10 vuoden päästäkin olen tuolla tien varressa selittämässä sille, että: "Kun mennään tien yli, pidetään äitiä kädestä kiinni."
Ja vähintään kommunikoida elein + näyttää ymmärtävänsä.
Ap:lle - puheterapeutti todennäköisesti ajattelee, että pystyy sanomaan lapsesta vain "oman alansa" osuuden, mutta ei keksi selittävää syytä. Jos sitten toimintaterapeutti tarkastaisi sellaisia taitoja (leikki jne), joita tämä pute ei ehkä koe hallitsevansa.
Lapsesi hyvin todennäköisesti on monilta osin niin normaalin tuntuinen, että sen autettavan syyn löytyminen ei ole aivan ilmeistä!
Ikätovereiden seura auttaa jonkin verran, mutta toisaalta oma 2v ei niin kamalasti kyllä ikäistensä kanssa leiki, vaan on aikalailla äiteen helmoissa. Puhuu ja leikkii minusta aika ikätasoisesti silti.
"Älä huoli, odota rauhassa" - helppo sanoa ja vaikea toteuttaa.
Toinen: "Koeta hyväksyä"
Kolmas: "Se mistä nyt huolehdit, ei tule lapsen kohdalla olemaan suurin murhe 10-20v päästä. Se on jotain muuta"
Neljäs: "Tue lapsen itsetuntoa, hyväksy hänet omana itsenään, vaikka hän ei täyttäisi "standardeja". Se on parasta, mitä äiti voi tarjota"
Viides: "älkää menkö ongelmien kanssa piiloon"
Kuudes: "lapsesi saa olla ihana, fiksu ja älykäs, vaikka hänellä olisikin "jotain""
Puistelee tarmokkaasti päätään, jos ei tahdo jotain tehdä, ja kiljahtelee vaativasti, jos jotain haluaa. Tahtonsa saa kyllä yleensä tiettäväksi melko helposti.
Ymmärtää kuitenkin sen verran, että me vanhemmat eivätkä isovanhemmat ole mitään ihmetelleet. Huoh.
- ap.
tukitoimista ei ole haittaa, vaan ehkä vähän auttavat. Jos lapsesi on erityislapsi jollain tavoin, hän on päässyt todella varhain kuntoutuksen piiriin ja on siksi erittäin hyvässä asemassa tulevaisuuttaan nähden, esim. koulu voi lähteä hyvin käyntiin verrattuna lapseen, jonka ongelmia aletaan siinä vaiheessa vasta tajuamaan.
Uskoisin, että vielä on mahdollisuuksia normaaliin lapseen. On vasta 2v. Kehitys 2-3 vie huimasti eteenpäin.
Ite erityislapsen vanhempi. Alussa se on raskasta ja epätietoisuus vaivaa, mutta kyllä siitä selviää ja terapiat voi ottaa vähän kuin harrastuksina.
Puistelee tarmokkaasti päätään, jos ei tahdo jotain tehdä, ja kiljahtelee vaativasti, jos jotain haluaa. Tahtonsa saa kyllä yleensä tiettäväksi melko helposti. Ymmärtää kuitenkin sen verran, että me vanhemmat eivätkä isovanhemmat ole mitään ihmetelleet. Huoh. - ap.
Voi olla, että lapsi ymmärtää ikätasoisesti vanhempien ja isovanhempien tutut ohjeet mutta ei vieraampia tai vieraamman aikuisen ohjeita koska ei osaa tulkita vieraan aikuisen eleitä. Hyväksymisen paikka nyt vanhemmilla, tsemppiä siihen. Ei erityislapsen vanhempana niin kamalaa ole kuin luulisi. Terapia auttaa kuromana muut kiinni, tapahtuuko se, vai ei, sen näyttää aika. Ei päätä pensaaseen, hyväksy lapsi sellaisena kuin ja kysy ehdottomasti kotiinkin vinkkejä ja neuvoja miten toimia. Ja ehdottomasti lapsen kanssa ihmisten ilmoille missä lapsi kuulee ikätasoista tai sitä edellä olevien lasten (isompien) puhetta.
jos diagnoosi sitten mikä vaan.