Onko lapsellasi epäilty päiväkodin taholta kehityshäiriötä aiheellisesti/aiheetta?

Toki jos on ihan lapsuusiän autismi niin sen huomaa kun puhetta ei tule ollenkaan, mutta muuten tuo menee vähän pitkälle. Jos lapsi tosiaan on vain ujo ja arka ja kaipaa kannustusta, se ei vielä ole autismia. Eri asia, jos näkyy aistiyliherkkyyksiä tai ei ymmärrä puhetta. 3-vuotias jumittaakin vielä ihan luonnostaan.



Meille kävi niin, että lapsen ollessa 5 ja mennessä päiväkotiin, siellä huolestuttiin. Nimettomän ja diagnoosittoman epäilyn vuoksi KELTO kävi tarkkailemassa lasta muutaman kerran ja totesi, ettei siinä mitään vika ole, leikkiköön rauhassa. Muutaman vuoden päästä koulussa kävi sitten ilmi, että huoli oli sittenkin aiheellinen, lapsella oli aspergerin oireyhtymä.



Mun kantani on, että toki lasta kannattaa tutkia, jos päiväkodilla on huoli. Mihinkään ei kuitenkaan kannata sokeasti luottaa. Missään tapauksessa LTO:n tehtävä EI ole diagnosoida lapsia, ei edes ehdotella diagnooseja. Sitä varten on ihan oikeita asiantuntijoita.

lisää?

tietyt diagnostiset kriteerit täyttyvät. Lto on tässä selvästi ylittänyt ammatilliset rajansa. Ei ilman kunnon tutkimuksia tuollaisia termejä voi ilmaan heittää. Tarvittaessa lasta voi arvioida toimintaterapeutti ja psykologi. Lto on toiminut asiassa todella ammattitaidottomasti. Onko hän edes kysynyt teiltä vanhemmilta, miten lapsen arki sujuu kotiympäristössä ja muissa sos. kontakteissa? Tällainen keskustelu täytyy ehdottomasti käydä, ennenkuin lähdetään netistä tulostamaan diagnooseja pseudotietämyksellä.



Meidän lapsella kävi ihan sama juttu, mutta minä otin puhutteluun sekä lto:n ja pk:n johtajan ja kerroin, mitä seuraamuksia voi tulla, jos näin groteskilla tavalla lähdetään leipomaan lapsista erityislapsia. Loppui puheet siihen, lapsi vaihtoi ryhmää ja siellä ei ole ollut mitään ongelmia.



Ole sisukas, äläkä anna lto:lle valtaa tässä asiassa. Sinä olet lapsesi äiti ja tiedät minkälainen hän on pk:n ulkopuolella. Menet nyt yhdessä miehesi kanssa johtajan puheille ja nappaa lto mukaan. Kysy myös muiden hoitajien näkemyksiä lapsesi tilasta. Erityisryhmät kuuluvat niille lapsille, jotka oikeasti niitä tarvitsevat, ei niille terveille lapsille, joiden kautta lto:t haluavat valtaansa pönkittää.

siis aiheetta. Kuulemma poika niin erilainen kuin muut lapset. Oli ujo ja herkkä, mutta tuli hyvin toimeen muiden kanssa ja kavereitakin oli. Yleensä leikki muiden kanssa, mutta joskus harvoin yksin. Kuulemma jos vielä 6-vuotias puhuu ääneen yksin leikkiessään on se vahva autistinen piirre. Muitakin typeriä kommentteja oli. En uskonut koska tunnen lapseni eikä edellisessä päiväkodissa oltu sanottu mitään. No, nyt lapsi on 3-luokalla eikä ikinä ole sanottu mitään tuollaista. Koulu menee hyvin ja kavreita on. Meni kyllä usko lto:n ammattitaitoon ja tulee mieleen, että heillä on joku pätemisen tarve ja osoittaa että minäpä tässä nyt tunnistin aspergerin.

hieman varovaisempia ja hienotunteisempia noissa diagnooseissaan. Kaiken lisäkisi suomalaiset on niin auktoriteettiuskollista kansaa, että heti uskovat mitä "ammattilainen" sanoo kritiikittä.

Ei meidänkään pojasta mitään epäilty, vaikka oli tuossa iässä hyvin ujo ja arka. Kävi kerhossa ja siellä ei puhunut sanaakaan ohjaajille tai kavereille. Kertoivat kyllä pojan käyttäytymisestä, mutta eivät epäilleet mitään. Ujona vain poikaa pitivät. Pahin vaihe oli 2-3 vuotiaana. Puheen kehityskin oli jäljessä ja se teki pojasta aran avaamaan suutaan.

Päiväkodissa pitäisi kannustaa lasta, eikä tuomita.

Jos tyttö on yhteistyökykyinen, niin ei ole autismia tai aspergeria. Tarkoitan tuttujen kanssa.

Poikamme on nyt ekalla normaali luokalla ja pärjää loistavasti. Osallistuu kaikeen. On tosin rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä koulussa. On kavereitakin saanut.



Tuosta kömpelyydestä vielä. Se että on ketterä kiipeiliä ei tarkoita ettei voisi olla kömpelö. Nuorempi poikamme on keskivertoa parempi kiipeiliä ollut aina. Mutta hänen tasapainossaan on hieman heikoutta. On 5-v ja ei osaa hyppiä yhdellä jalalla, pysyy vain hetken yhdellä jalalla seisomassa. Viivalla suoraan kävely vaikeaa. Ikäisiään hitaampi juoksia.

vähintään autistina. Ja hän myös reagoi vahvasti näiden diagnoosien tekijöihin puhumattomuudella ja muuttumalla entistä aremmaksi.



Eli sinuna kyllä varaisin tapaamisajan tästä päiväkodin johtajan luo ja sanoisin painokkaasti, ettet hyväksy tuota yhtään ja että asenteiden pitää muuttua tai valita ylemmäs.



On ihan eri asia ilmaista huolensa hienovaraisesti kuin alkaa suorastaan painostaa lasta. Ja äitiä.

aloitti 3,5 vuotiaana päiväkodin. Heti alkuun hänestä kuultiin ikävää: Pyörii yksikseen, ottaa toisiin lapsiin kontaktia joko menemällä liian lähelle tai sitten tuuppimalla. Kielelliset vaikeudet huomattiin heti.

Neurologisissa tutkimuksissa saimme diagnoosiksi monimuotoinen kehityshäiriö ja voin sanoa että vaikka äitinä epäilinkin toista vuotta että kaikki ei ole ehkä hyvin, tuo diagnoosi oli järkyttävä. Lapsi suoritui neurologisista testeistä todella huonosti. Eihän niitä tavallinen tallaaja tajua, miten paljon 3,5- vuotiaan PITÄISI osata ja ymmärtää, kun neuvolassakin meni aina seulat läpi.



Aiheesta meille sanottiin pk:ssa mutta sen sanon että meille ei edes ERITYISlastentarhanopettaja suostu sanomaan, onko pojassamme ADHD-piirteitä. Hän sanoo että neurologiset tutkimukset ovat sitä varten. Ja ihan niin se onkin. Lto ei missään nimessä saa antaa sulle lappusia epäilystään.



MUTTA ota nyt ehdottomasti yhteys paikkakuntanne neuvolalääkäriin ja pyydä lähete neurologille. Kerro että lto on huolissaan lapsestanne. Ainahan se parempi on mitä nuorempana kuntoutus saadaan alkamaan, mutta tuon ikäisestä harvoin voi sanoa lto mitään!! Mutta itsesi kannalta olisi hyvä asia selvittää. HUOLI on se ehkä tärkein asia tuossa: Onko SINULLA huolta? Äitinä ei aina oikeasti näe asioita, koska ei voi olla ryhmässä katsomassa. Kotioloissa meilläkin lapsi ihan erilainen, samoin serkkujensa kanssa on erilainen mitä päiväkotilasten kanssa on.

Kyllähän sitä silti kolmessa kuukaudessa oppii erottamaan mikä lapsi on hieman erilainen kun toinen. Tosin siinä ei riitä ammattitaito että miksi mahtaa olla eli kasvatus, sairaus, tempperamentti tms....



Kyllähän se väkisinkin lähtee siitä lähinnä olevasta hoitohenkilökunnasta liikkeelle sillä ei kai sentää KELTO saavu omaksi huvikseen päiväkotiin ketään lasta arvioimaan. Toisaalta on hyvä että mahdollista vaivaa tutkitaan mutta kovin ehdoton ei noissa diagnooseissaan saisi olla. Kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä.



Monelle vanhemmalle on kova paikka saada tietää että omassa lapsessa saattaisi olla jotakin "vikaa". Niin minullekin mutta silti haluaisin siitä kuulla että sellaista epäiltäisiin. Diagnoosia en olisi kuitenkaan heti valmis vastaan ottamaan vaan haluaisin miettiä itsekin asiaa ennen lopullisia päätöksiä.



Terv. Lastenhoitaja

Poikani oli 3-vuotias, kun päiväkodin lto sanoi, että pojalla on ADHD. On aina ollut vilkas liikkeissään, muttei mielestäni suurempia keskittymisvaikeuksia tai muuta sellaista. Itse jätin lto:n kommentit omaan arvoonsa...

Tällä hetkellä poika on jo kolmannella luokalla ja menestyy koulussa hyvin. Edelleen on vilkas ja sosiaalisesti aktiivinen, muttei mikään häirikkö. ADHD:ta ei ole kukaan tuon lto:n jälkeen esitellyt.

Eli jätä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Kyllä sinä lapsesi tunnet ja tiedät hakeutua hoitoon, jos aihetta.

adhd lapsi ei ole mikään häirikkö. kumman vahvassa on toi tuhma lapsi= adhd lapsi, jopa ammattilaisilla tämä käsitys.

vain osa adhd lapsista kärsii sivuoireena käytöshäiriöistä.

t. kiltin, impulssiivisen adhd lapsen äiti.

heidän toiminnalleen pitäsisi olla!

Oma poikani on 2 vee ja ei vielä puhu. Se ei ole vielä syy epäillä edes dysfasiaa tms. Alle kolmen ikävuoden ei tehdä vielä mitään suurempia päätelmiä. Yleensäkin diagnoosit tehdään 5 vuodesta eteenpäin, jotta varmasti saadaan oikea, ellei ole poikkeuksellisen selvä.

LTO:n nimikettä käytetään aika kirjavalla koulutuksella...



Minusta LTO ei missään nimessä olisi saanut noin toimia. Jos huolta on otetaan yhteyttä erityislastentarhanopettajaan, joka sekään ei diagnosoi lapsia, laittaa eteenpäin jos hänen näkemys asiasta on sama käynneillään. Autisti ei pysty puhumaan, ei ota katsekontaktia, jos puhuu, se on hyvin monotonista fraasipuhetta. Aistiyliherkkyys, kontaktinottamisen vaikeus... nämäkin ovat usein piirteitä autismista.



Nyt pyydät keskusteluun KELTON, pyydät häntä arvioimaan lapsen ja yhteiskeskusteluun. Pyydät kuulla LTO:N perustelut asiaan myös KELTON kuulllen ja oman kuvauksen lapsesta. Kerrot että koet vääräksi LTO:n tavan diagnosoida lasta paperista lukemalla. Älä hiilly, keskustelet rauhassa. Jos KELTO on jatkotutkimusten kannalta niin kannattaa sekin tie sitten katsoa varmuuden vuoksi. Lapsen asioilla kuitenkin ollaan. Mutta kuuntele KELTOA ennemmin näissä asioissa kuin LTO:ta.