Miltä tuntuu olla psykoosissa?
Kommentit (17)
pelottavaa ja ihanaa.
kun on niin sekaisin ja elämä on jännittävää.Pelottavaa kun tahti alkaa kiihtymään,mutta muuten tykkäsin olla psykoosissa vaikka pehmustettuun huoneeseen se aina veikin;)
Jotain esimerkkejä siitä, mikä oli ihanaa tai jännää. Millaisia ajatuksia sulla oli jne. Ois tosi mielenkiintoista tietää!
Luulin olevani maailman napa kirjaimellisesti,kuvittelin mm. olevani lusifer,jonka kaikki haluaa hengiltä.Toisaalta olin vallantuntoinen ja uhmakas,toisaalta taas säikky ja nöyrä.Tajusin mukamas yhtäkkiä asioita joita muut eivät välttämättä tienneet,tai sitten olivat juonessa mukana.Jossain vaiheessa luulin olevani yksin maapallolla,ja että maailmanloppu oli tulossa.
Luulin olevani maailman napa kirjaimellisesti,kuvittelin mm. olevani lusifer,jonka kaikki haluaa hengiltä.Toisaalta olin vallantuntoinen ja uhmakas,toisaalta taas säikky ja nöyrä.Tajusin mukamas yhtäkkiä asioita joita muut eivät välttämättä tienneet,tai sitten olivat juonessa mukana.Jossain vaiheessa luulin olevani yksin maapallolla,ja että maailmanloppu oli tulossa.
Kun ei ole sairaudentuntoa. Aloitko tajuta olevasi harhainen, kun sinulle aloitettiin lääkitys, vai miten paluu realiteettiin tapahtui?
Se on sun mielikuvitus ja sun tarttee ryhtyä kirjailijaksi.
Ei toi ole mikään psykoosisairaus - toi on erityislahjakkuuden merkki.
Onkos ne yrittänyt jollakin kamalalla lääkityksellä taas tuhota yhden lahjakkaan suomalaisen ja muuttaa joksikin mt-ongelmaiseksi luuseriksi?
Nyt kun saat eläkettä, niin voit rauhassa keskittyä siihen taiteelliseen tuotantoosi saatpa tuotteistasi rahaa tai et.
Suurimmat taiteilijat tunnistaa näes vasta tulevat sukupolvet. Psykoosieläke = taiteilijaeläke. Revi siitä!
Psykoosissa olo tuntui tosi hyvältä. Näin koko ajan kaikkea hyvää ympärillä. Normisti olen peruspessimisti. Ottaen huomioon, millaista elämäni on normaalisti tällaisena pessimistinä, en enää edes pelkää psykoosia. Oloni on siellä paljon turvallisempikin kuin tässä normaalissa olotilassa, missä pelkään kaikkea.
Luulin olevani maailman napa kirjaimellisesti,kuvittelin mm. olevani lusifer,jonka kaikki haluaa hengiltä.Toisaalta olin vallantuntoinen ja uhmakas,toisaalta taas säikky ja nöyrä.Tajusin mukamas yhtäkkiä asioita joita muut eivät välttämättä tienneet,tai sitten olivat juonessa mukana.Jossain vaiheessa luulin olevani yksin maapallolla,ja että maailmanloppu oli tulossa.
Luulin olevani maailman napa kirjaimellisesti,kuvittelin mm. olevani lusifer,jonka kaikki haluaa hengiltä.Toisaalta olin vallantuntoinen ja uhmakas,toisaalta taas säikky ja nöyrä.Tajusin mukamas yhtäkkiä asioita joita muut eivät välttämättä tienneet,tai sitten olivat juonessa mukana.Jossain vaiheessa luulin olevani yksin maapallolla,ja että maailmanloppu oli tulossa.
Kun ei ole sairaudentuntoa. Aloitko tajuta olevasi harhainen, kun sinulle aloitettiin lääkitys, vai miten paluu realiteettiin tapahtui?
mut vietiin aina väkisin osastolle,jossa sain lääkkeet joita en sitten kotona enään syönyt ja jouduin välillä takaisin.Pelottavaahan se on,mutta jotenkin kokemuksena hieno,kun se kaikki tuntuu todelta ja muistissa on ne fiilikset ennenkaikkea.
Unohtui vielä kertoa,kuinka pelottavaa oli kun ihmiset luki mukamas mun ajatuksia.Mutta omituisen siitä tekee sen että kaveri saattoi kysyä lämmitetäänkö sauna,jolloin ajattelin saunakaljaa ja kohta kaverini kaivoi kaapista pari pulloa olutta:D Olin vakuuttunut myös että pystyin kommunikoimaan eläinten kanssa,ja että eläimet ovat kuolleita sukulaisiani:)
Psykoosissa olo tuntui tosi hyvältä. Näin koko ajan kaikkea hyvää ympärillä. Normisti olen peruspessimisti. Ottaen huomioon, millaista elämäni on normaalisti tällaisena pessimistinä, en enää edes pelkää psykoosia. Oloni on siellä paljon turvallisempikin kuin tässä normaalissa olotilassa, missä pelkään kaikkea.
Olen juuri tällainen, nämä kaksi tilaa vaihtelevat. Pelkäämistä on enemmän ja se ihana, jopa raivoisa optimismi, jonka vallassa välillä olen, on poikkeus normaalitilasta.
Olen kuvitellut olevani ihan terveen kirjoissa, joskin hieman erikoinen tapaus.
Psykoosissa olo tuntui tosi hyvältä. Näin koko ajan kaikkea hyvää ympärillä. Normisti olen peruspessimisti. Ottaen huomioon, millaista elämäni on normaalisti tällaisena pessimistinä, en enää edes pelkää psykoosia. Oloni on siellä paljon turvallisempikin kuin tässä normaalissa olotilassa, missä pelkään kaikkea.
Olen juuri tällainen, nämä kaksi tilaa vaihtelevat. Pelkäämistä on enemmän ja se ihana, jopa raivoisa optimismi, jonka vallassa välillä olen, on poikkeus normaalitilasta.Olen kuvitellut olevani ihan terveen kirjoissa, joskin hieman erikoinen tapaus.
Sanoin vaan, miltä psykoosissa tuntuu, mutta tietenkin tuohon päälle jeesusharhat sun muut...
Siellä ne yrittää tehdä just tommoisia kirjoituksia, mutta teidän tyngistä sais jo parempia. Koska saamme kuulla jatkoa?
Ja ne keikat sinne suljetulle = joku häiritsee teidän luovaa jaksoanne tulemalla väliin kaikenlaisilla, omilla tyhjänpäiväisillä jutuillaan, joilla teille ei ole mitään merkitystä.
Te haluatte vain takaisin näppäimistönne pariin, jotta voitte jatkaa rauhassa hyvää ideointianne. Ja tuo hoitohenkilökunta tulee häiritsemään siis vain. Kamalia kiusantekijöitä.
Kertokaa sekin, että joku sai pitää kommunikaattoria osastolla ja kun sinä näit sen ja sanoit, että sinäkin haluat pitää kommunikaattoria kun X saa, niin sait kakkua lisää ainakin 2 kuukautta. Ja ajattelit vain että tämä on epistä. Jos sul olisi ollut kommunikaattori niin olisit voinut jotakin kirjoittaa ja vaikka palstailla. Mut sulta kiellettiin se ainoa päivittäinen puhelukin sille sun sukulaiselle, joka tiesi, että sua ei mikään vaivannut. Ja sait soittaa vain yhden valvotun puhelun etkä päässyt edes ulos istumaan pihalle 15 min päivä.
Siis kaikki nämä psykoosijutut ovat niin sairaita, että pitää sanoman, että henkilökunta se sairasta on eikä potilaat. Osat ovat heittäneet täysin kuperkeikkaa!
No kertokaas vähän lisää teidän psykoosijuttujanne. Ei teillä taiteilijoilla mitään oikeita ole. Eikä ole kyllä mullakaan. Mulla on vain elämänkokemusta!
pelkoja, pelkäsin perheeni ja itseni puolesta. Mm. myrkytystä, ilkeiden ihmisten tunkeutumista asuntoon..
Tajusin aika pian olevani sairas. Hakeuduin hoitoon, olin suljetulla 6 viikkoa.
Työelämään pääsin 5 kk sairastumisen jälkeen eli melko pian.
Lääkitystä käytän edelleen parin vuoden päästä.
Pelkäsit perheen puolesta, kun rahaa ei tullut mistään, jolla olisi ostanut ruokaa ja häätö edessä. Ihan oikein pelätä, että perhe voi joutua kadulle kun on jäänyt työttömäksi ja ollut pienipalkkainen. On muitakin syitä pelätä perheensä puolesta. Esim. alkkismies tai joku hullu naapuri heiluu puukon kanssa ja uhkailee sinua tai lapsia. Semmosta täällä on kyllä sattunut. Pelkäsitkö, että puhelinkin suljetaan, kun ei ollut rahaa maksaa laskua ja sossurahaa ei tullut. Aivan todellista. Nälkäkin teettää tepposia. Entä oliko lapsesi törmännyt johonkin pedofiiliin tai saitko outoja puhelinsoittoja? Kiusasivatko työkaverit tai jotkut muut sinua? Uhkailiko exä? Oliko narkkarien ruiskuja pihallasi? KYLLÄ VOI PELÄTÄ IHAN AIHEESTAKIN!
Ilkeiden ihmisten tunkeutumista asuntoon? Juu, kyllä ne lopulta tulee ne ilkeät ja tyhmät ihmiset ihan omilla avaimillaan sun kämppään etkä oikein edes tiedä minne sua ollaan viemässä ja miksi ja kuka teki ilmoituksen. Juu, kyllä on oikeasti ilkeitä ihmisiä, jotka tekevät perättömiä ilmiantojakin ja vielä ihan nimettöminä ja sinä et saa tietää kuka on tehnyt ja mitä, mutta sinä kärsit ja sinulta vietiin vapaus.
En ole ollenkaan varma, että olet ollut ollenkaan sairas!
T. Sairaudentunnoton
Sairaudentunnottomuus kuuluu taudinkuvaan - näin olen ainakin kuullut.
Jos kysyt tiedänkö mitä kello on, niin en välttämättä, vaikka nukun yöni säännöllisesti ja hyvin. En näes käytä kelloa eikä se ole minulle täkeä asia.
Jos kysyt tiedänkö kuka on Suomen pressa, niin siitäkään en ole ihan varma. Äitinikin on voinut käydä vieraissa.
Jos kysyt tiedänkö kuka olen, niin en siitäkään ole ihan varma.
Lisää kysymyksiä, joiden perusteella teette diagnoosinne, herra / rouva Tohtori?
T. Sairaudentunnoton
Sairaudentunnottomuus kuuluu taudinkuvaan - näin olen ainakin kuullut.
Jos kysyt tiedänkö mitä kello on, niin en välttämättä, vaikka nukun yöni säännöllisesti ja hyvin. En näes käytä kelloa eikä se ole minulle täkeä asia.
Jos kysyt tiedänkö kuka on Suomen pressa, niin siitäkään en ole ihan varma. Äitinikin on voinut käydä vieraissa.
Jos kysyt tiedänkö kuka olen, niin en siitäkään ole ihan varma.
Lisää kysymyksiä, joiden perusteella teette diagnoosinne, herra / rouva Tohtori?
kun on niin sekaisin ja elämä on jännittävää.Pelottavaa kun tahti alkaa kiihtymään,mutta muuten tykkäsin olla psykoosissa vaikka pehmustettuun huoneeseen se aina veikin;)