Lue keskustelun säännöt.
Kauanko 35-vuotias voi vielä odottaa lapsen yrittämisen kanssa?
05.03.2012 |
Tiedän toki, että on yksilöllistä. Mutta esikoinen oli niin valvottava, että perhe kaatuisi, jos nyt tulisi uusi vauva taloon. Toisen lapsen haluaisin kuitenkin ja esikoiselle sisaruksen. Ikää huomenna 35 :)
Kommentit (30)
Jotenkin ihmetyttää, miten moni ajattelee asiaa vain hedelmällisyysnäkökulmasta. Minusta se on hyvin itsekeskeinen näkökulma: keskitytään vain siihen, että saanhan MINÄ vielä se lapsen - ei niinkään ajatella, millainen sen LAPSEN elämästä tulee.
Minusta on länsimaiden rappion yksi siemen on juuri siinä, että ajaudutaan tekemään lapsia 35-vuotiaina ja sitä vanhempina.
Vaikka hedelmällisyys on siinä iässä vielä jollain tasolla, niin asiassa on paljon muutakin mietittävää. Esimerkiksi kehityshäiriöiden ja epämuodostumien määrä nousee aika rajuun nousuun pian 30. ikävuoden jälkeen.
Vielä vakavampi asia on kuitenkin se, että kun sukupolviväli kasvaa tuonne 35 vuoteen, eivät lapset enää käytännössä ehdi kunnolla tuntea isovanhempiaan - eivätkä isovanhemmat tarjota korvaamatonta apuaan. Sitten ihmetellään, kun perheet särkyvät taakkansa alle.
Ihmisnaaraalle on biologisesti järkevintä tehdä lapset kolmannella vuosikymmenellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ihmetyttää, miten moni ajattelee asiaa vain hedelmällisyysnäkökulmasta. Minusta se on hyvin itsekeskeinen näkökulma: keskitytään vain siihen, että saanhan MINÄ vielä se lapsen - ei niinkään ajatella, millainen sen LAPSEN elämästä tulee.
Minusta on länsimaiden rappion yksi siemen on juuri siinä, että ajaudutaan tekemään lapsia 35-vuotiaina ja sitä vanhempina.
Vaikka hedelmällisyys on siinä iässä vielä jollain tasolla, niin asiassa on paljon muutakin mietittävää. Esimerkiksi kehityshäiriöiden ja epämuodostumien määrä nousee aika rajuun nousuun pian 30. ikävuoden jälkeen.
Vielä vakavampi asia on kuitenkin se, että kun sukupolviväli kasvaa tuonne 35 vuoteen, eivät lapset enää käytännössä ehdi kunnolla tuntea isovanhempiaan - eivätkä isovanhemmat tarjota korvaamatonta apuaan. Sitten ihmetellään, kun perheet särkyvät taakkansa alle.
Ihmisnaaraalle on biologisesti järkevintä tehdä lapset kolmannella vuosikymmenellään.
niinkuin suunnittelee.
Valitettavasti. Itsekkin olin ihan valmis äidiksi jo heti parikymmppisenä, mutta mies ei.
Ja sitten se elämä on heitellyt silleen, että nyt vasta yli nelikymppisenä on lapsi.
Ei ole mitään uria ollut luotavana (tavallinen duunari), eikä todellakaan ole ollut tarkoitus, että vasta näin "vanhana" lapseni laitan.
Kaikki eivät muutenkaan tule tuntemaan isovanhempiaan, vaikka lapsi olisi jo nuorena tehty.
Eiköhän nämä asiat ole jokaisen omia?
on loistava esimerkki siitä, miten suppeaa, mustavalkoista ja rajoittunutta voi nuoren ihmisen näkemys olla. Onneksi se suurella osalla iän myötä vähän laajenee ja kehittyy
Me yritimme koko ajan vauvaa 34v lähtien ja saimme kaksi lasta. Ensimmäisen 36v ja toisen 37v. Kolmatta mietimme hetken, mutta kumpikaan meistä ei halunnut heti.
Luulen kolmannen jäävän vain ajatukseksi. Siinä vaiheessa kun hän olisi tervetullut, olisimme jo 39 tai 40. Haluamme tavallaan eroon pikkulapsiajasta, vaikka nautimme kyllä. Mutta sitten kun nämä ovat aavistuksen isommat, olemme jo tottuneet hyvään, eikä jaksa aloittaa.
Jotenkin ihmetyttää, miten moni ajattelee asiaa vain hedelmällisyysnäkökulmasta. Minusta se on hyvin itsekeskeinen näkökulma: keskitytään vain siihen, että saanhan MINÄ vielä se lapsen - ei niinkään ajatella, millainen sen LAPSEN elämästä tulee.
Minusta on länsimaiden rappion yksi siemen on juuri siinä, että ajaudutaan tekemään lapsia 35-vuotiaina ja sitä vanhempina.
Vaikka hedelmällisyys on siinä iässä vielä jollain tasolla, niin asiassa on paljon muutakin mietittävää. Esimerkiksi kehityshäiriöiden ja epämuodostumien määrä nousee aika rajuun nousuun pian 30. ikävuoden jälkeen.
Vielä vakavampi asia on kuitenkin se, että kun sukupolviväli kasvaa tuonne 35 vuoteen, eivät lapset enää käytännössä ehdi kunnolla tuntea isovanhempiaan - eivätkä isovanhemmat tarjota korvaamatonta apuaan. Sitten ihmetellään, kun perheet särkyvät taakkansa alle.
Ihmisnaaraalle on biologisesti järkevintä tehdä lapset kolmannella vuosikymmenellään.
Esikoislapsi hankitaan nykyään myöhemmin kuin ennen. Tästä sinä siis päättelet, että ennen wanhaan ei lapsia tehty 35+ iässä? Olet väärässä. Lapsia tehtiin niin kauan kuin hedelmällisyyttä riitti ja kuopukset 40+ iässä eivät ennenvanhaankaan olleet harvinaisia. Mikäli lapsia tulee nykyään enemmän 35+ iässä, se tarkoittaa vain naisten hedelmällisen iän pidentymistä. Todellista länsimaiden rappiota. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aikaa kunnes vaihdevuodet tulee, eikö se ole aika
selkeä juttu? Miksi sitä pitää täältä kysyä.
Ehkä enemmänkin tarvittaessa.
Hankalahan asiasta on kenenkään mitään varmasti sanoa, mutta koska olette jo yhden lapsen pystyneet saamaan reilu kolmikymppisenä, niin voisi kuvitella, että lapsenteko onnistunee uudelleenkin.
Meillä tilanne oli sellainen, että ekaa lasta yritettiin reilu puoli vuotta ennen kuin onnistui (ikää oli 32 vuotta). Ajattelin sen vuoksi, että seuraava on yhtä pitkän tai pidemmänkin yrityksen takana, mutta onnistuikin ensimmäisestä kierrosta (nyt oli ikää 36 vuotta). Ehkä tästä tekstistä ei ole sinulle juurikaan apua, halusin vain kertoa oman kokemukseni, kun samasta ikäryhmästä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväpiirissä oli tarpeeksi monta esimerkkiä siitä että kun kakkonen jätettiin harkintaan tuonnemmaksi niin joko raskautuminen ei onnistunut tai mukavuudenhalu voitti.
Halusimme sisaruksen esikolle ja se tuli. Rankkaa oli mutta oli sen arvoista!
Lasten syntyessä olin 37 ja 38.
ystäväpiirissä oli tarpeeksi monta esimerkkiä siitä että kun kakkonen jätettiin harkintaan tuonnemmaksi niin joko raskautuminen ei onnistunut tai mukavuudenhalu voitti.
Halusimme sisaruksen esikolle ja se tuli. Rankkaa oli mutta oli sen arvoista!
Lasten syntyessä olin 37 ja 38.
Mulla sama, ikää oli 34 ja 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kuulostelisitte tunnelmianne uudelleen. Puolikin vuotta hyvää unta muuttaa tilannetta kovasti, mutta ei silti vielä dramaattisesti hetkuta hedelmällisyyttäsi.
T. 29-vuotias, joka yrittänyt ensimmäistään nyt 13 kk
Voit odottaa ainakin 5 vuotta, jos samalla pidät mielessä (tilastollisesti) pienenevän mahdollisuuden raskautua.
Muuten, vaikka esikoinen valvotti niin kuopushan voi olla ihan toisenlainen. Ei minusta pelkästään tuon pelon takia kannata lykätä lapsen tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ooen vielä henkisesti ja fyysisesti toipumassa 1,5-vuoden valvomisesta, parisuhde raunioina jne. JOS joutuisimme nyt aloittamaan valvomisen uudestaan, kärsisi siitä esikoinen ja koko perhe.
Esikoinen pian kaksi ja nyt saadaan 6-7-tunnin yhtäjaksoisia öitä ja voidaan niiiiin hyvin :)
ainakin vuosi ja nautiskele & lataa akkuja sillä välin :) Tekee hyvää kaikille perheen jäsenille. Yöunia osaa tosiaan arvostaa valvomisten jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi valvotti johonkin 1,5 vuoden ikään saakka. Seuraava on tulossa ja ikäeroa tulee pari vuotta ja risat. Itse ajattelin valvoa valvomiset nyt ja mistä sitä tietää, jos tuo tuleva vauva nukkuukin hyvin. Olen siis 36 vuotta vanha kun seuraava pitäisi tupsahtaa maailmaan.
Eihän se teidän uusi vauva tulisi vielä ainakaan 9 kuukauteen. Meillä esikoinen nukkuu suht koht hyvin.
mä en ole vieläkään toipunut esikoisen (nyt 3.5 v) valvottamisesta, olen 33v, ja kakkosta on yritetty pian vuosi :( eli tämän tiedon valossa olisin aloittanut yrityksen hieman (en tosin paljon, koska emme missään nimessä halunneet pientä ikäeroa) aiemmin. Jos olisin ikäisesi, ja tietäisin haluavani toisen lapsin, niin en uskaltaisi enää viivyttää.
Hedelmällisyys alkaa laskea nopeasti 35 tai viimeistään 37-38 ikävuoden jälkeen. 40-ikävuoden jälkeen raskauden todennäköisyys alkaa olla todella heikko ja 45 mahdollisuudet on käytännössä ohi (poikkeuksia toki löytyy).
Jos haluat toisen lapsen oikeasti, et odota hetkeäkään.
Jos haluat sitä kohtalaisen paljon, muttet yksinkertaisesti jaksa nyt, odota max. 2 vuotta.
Jos olisi ihan kiva saada toinen, mutta se ei ole kovin tärkeää, voit odottaa viisi vuotta.
Mutta ihan esikoisen hyvnvointiakin ajatellen nyt on vielä pakko odottaa... Ehkä hän jää sitten ainokaiseksi... pelottaa vaan, että vauvakuume iskee vielä tosissaan päälle ja sitten olen vanha kuin taivas.
3. 39v.
ja 4. 43v.
että kyllä ehtii
ottaa huomioon oma jaksaminen ja esikoisen hyvinvointi, mutta on hyvä tiedostaa myös tuo luonnon raaka peli, että vaikka 1 lapsi on tullut (helpostikin) niin kun 35 lähenee niin todennäköisyydet putoaa dramaattisesti.
Toki monet tulee nopeastikin raskaaksi lähempänä 40 v, mutta harvinaista se on.
t. olinkohan nro 5
Myös minä täytän pian 35. Poikani on nyt 7 kk, mutta en edes uskalla ajatella uutta lasta useaan vuoteen. Vauvamme tuli keskosena, joten alku oli todella vaikeaa. Masennuin ja uuvuin. Nyt olen paratumassa, mutta yritystä en voi vielä edes harkita seuraavista syistä:
a) jaksamiseni on vielä todellinen riski uuden vauvan kohdalla. En uskalla pelailla mielenterveydelläni, sillä silloin esikoiseni kärsisi. Mieluummin olen hyvä äiti hänelle kuin kehno kahdelle.
b) syön vielä masennuslääkettä, enkä haluaisi sitä käyttää raskauden aikana. Lääkettä tuskin voidaan lopettaa useaan kuukauteen
c) parisuhde on kärsinyt vauva-arjessa. Nyt tuntuu tärkeälle, että kun arki alkaa helpottaa, voimme keskittyä myös suhteeseemme. Jos suhteemme voi huonosti, voivat myös lapset.
d) pelkään hieman myös työpaikkani puolesta. Pääsin ennen äitiyslomaa vaativampaan positioon, ja tiedän, että jos olen tässä vaiheessa putkeen vuosia poissa, joudun aloittamaan taas alusta.
Otan siis tietoisen riskin ja odotan ehkä vuoden, pari ainakin. Tiedän, että tästä syystä toinen lapsi voi jäädä haaveeksi, mutta minulle ei ole ehdottoman tärkeää saada pojalle sisarusta.
Aloimme yrittää poikaa kun olin 33 v. Tuolloin kyllä huolestutti, koska en voinut tietää kuinka helposti tulen raskaaksi tai tulenko ollenkaan. Äitiyden kokeminen on sellaista, jota ilman olisi ollut todella vaikea elää täyttä elämää. Mutta nyt saan sen ihanuuden kokea poikani kanssa. Lapsiluku ei niin tärkeä.
Toisaalta, tulin ekallakin kerralla raskaaksi heti ekasta kierrosta. Jos yritys olisi ollut pitkä, saattaisin olla kiirehtimässä seuraavaa. En tosin tiedä kuinka vahvasti ensimmäisen yritysaika korreloi toiseen tärppiin. 33-vuotiaana (tai melkein 34) tosin hedelmällisyys on jo laskenut huomattavasti parikymppisestä. Jos parikymppisenä heti tärppää, niin kolmekymppisenä tilanne voi olla jo toinen. 35 molemmin puolin ei varmaan niin kriittistä muutosta tapahdu.
Muistattehan, että ikä on vain numero ja keho ikääntyy yksilöllisesti. Tuttuni on 43 ja hän yrittää lasta. Lääkäri totesi juuri, että hänen hedelmällisyytensä on kohtuulisen hyvä.
Olen myös avoin sille ajatukselle, että jos toista biologista lasta ei tule, niin voimme harkita adoptiota. Tosin adoptiolapsen saaminen taitaa nykyään olla myös aika vaikeaa ja ennen kaikkea hidasta.
Mutta tosiaan: onhan teillä tuo raskausaika aikaa vielä levätä. Ja itse ainakin uskon, että toisen kanssa on helpompaa jo ihan kokemuksen karttumisen vuoksi. Minulle on myös vakuuteltu, ettei synnytyksen jälkeinen masennus useinkaan enää puhkea toisen jälkeen vaikka ekan kanssa näin olisi käynytkin.
Se on varmaa, että tuskin muutamalla kuukaudella on mitään merkitystä. Eihän teidän tarvitse heti päättää. Levätkää ja nauttikaa ensi kesä, jos arki on jo helpompaa. Kun voimia on taas enemmän, saattaa se yrittäminenkin alkaa houkutella.