Mitä ajatuksia herättää tämä juttu vuodelta 2000?

Näin Ilkka-lehdessä artikkeli syntyvyydestä 8.3.2000:



”Suomalaisten väkiluvun pysymiseksi jokaisen äidin olisi synnytettävä 11 lasta”



”Lorun loppu”



”Loppuvatko suomalaiset? Syntyvyys on pudonnut pohjamutiin. Ähtäriläisen lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mielestä on syytä huoleen, mutta samalla pitää miettiä, onko realistisia mahdollisuuksia asian korjaamiseen.

Ei ole: Suurilapsiset perheet eivät enää sovi nykyihmisten suunnitelmiin. Legendaarisen laskelman mukaan tällä vauhdilla viimeinen suomalainen kuolee vuonna 2703. Kansakunnat kehittyvät, kukoistavat ja kuolevat pois, näin on Petäyksen mukaan aina ollut.

Synnytysiässä olevat äidit vähenevät; isoäidit kun eivät synnytä. Jos suomen väkiluku pysyisi paikallaan, jokaisen synnytysikäisen, avio- tai avoliitossa olevan pitäisi synnyttää 11 lasta. Vasta 12 lasta laittaisi väkiluvun hitaaseen nousuun. Jos kaikki Suomen synnytysikäiset naiset ryhtyisivät lastentekohommiin, päästäisiin pienemmällä lapsimäärällä.

Suomen lasten syntyvyys alkaa olla nälkävuosien, 1860-luvun tasolla, jolloin Suomeen syntyi 56800 lasta. Kuitenkin maassa eletään kaikkien aikojen hyvinvoinnissa.

Syntyvyyttä kuvataan ns. hedelmällisyysluvulla, joka tarkoittaa lapsimäärää synnytysiässä olevaa naista kohden. Jos maan väkiluku ilman siirtolaisuutta pysyisi muuttumattomana, niin hedelmällisyysluvun olisi oltava 2,1. Suomessa luku pysyttelee tällä hetkellä 1,7:ssä.

Joku sanoo, että tuodaan siirtolaisia. – Kyllä heistäkin ehkä toisessa polvessa tulee suomalaisia, mutta ovatko he suomalaisia, kysyy lääkintöneuvos Petäys.

Yhä useampi äiti on tänä päivänä toisen palveluksessa, luo uraa. Lapsen hankkiminen jää, kunnes ns. biologinen kello alkaa kilkattaa. Lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan tämä on niin yhteiskunnan kuin lääkärinkin kannalta mieletöntä, koska ihanteellinen synnytysikä olisi 20 vuodessa ja hieman alle. Nyt synnytetään yli 30-vuotiaina ja jopa 40 vuotta hipoen.

90-luvun alussa elämän epävarmuus ja työpaikan menetykset saivat aikaan sen, ettei lapsia hankittu. Sama meno jatkuu parhaimpana nousukautena.

Enää ei ole eroa kaupungin ja maaseudun välillä. Joskus ennen laskettiin, että yhteiskunnassa menisi mukavasti, jos kaupunkilaisäidillä olisi neljä lasta ja maaseudulla asustavalla kuusi.

Tänä päivänä perhesuunnittelu on helppoa. Avioliittokaan ei ole enää ikään kuin pop ja lapsen saantia ei ole enää sidottu parisuhteessa avioliittoon. Lapsimääriä vähentävät yhä lisääntyvät avioerot.”



”Yksilapsisia 44 prosenttia”



”Yksilapsisia perheitä on vuoden 1997 tilaston mukaan jo 44 prosenttia lapsiperheistä, kaksilapsisia 38 prosenttia, kolmilapsisia 14 prosenttia ja vaivaiset 4 prosenttia 4-lapsisia tai sitä enemmän.

Tämä on yleismaailmallinen trendi ja yleisempi lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan muissa EU-maissa kuin Pohjoismaissa. Lapsien vähenemisellä on onnettomat seuraukset. Kokonaisuudessa ihminen elää yhä vanhemmaksi. Petäyksen mukaan suomalaisten keski-ikä on noussut jo yhdeksän vuotta ja näyttää kohoavan yhä. Ihmiset elävät pidentyneen vanhuuselinaikansa entistä terveempinä ja suorituskykyisempinä.

Ikärakenne notkauttaa yhteiskuntaa rakenteeltaan epäedulliseksi. Suomen huoltosuhde on OECD-maiden kurjin 2020 ja 2030. Työikäisiä eli vanhusikäluokkia elättäviä on toisaalta entistä vähemmän.

Suomi on ollut sotavuosista lähtien siinä onnellisessa asemassa, että imeväislapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia, alle viisi lasta tuhannesta menehtyy. Tämä on ollut suuren syntyvyyden lisäksi selitystä sille, miksi Suomen väkiluku on noussut.

Suomeen vuosina 1945- 1950 syntyi yli 600 000 lasta. Huippu oli 1947, jolloin saatiin hieman yli 108 000 lasta. 1950 jälkeen syntyvyys on alkanut tasaisesti laskea.

Notkahdus oli 1973, jolloin syntyvyys laski nälkävuosien tasolle. Sen jälkeen tuli pienoinen lapsibuumi, mutta se ei jäänyt pysyväksi, vaikka tulivat porrastetut lapsilisät, kodinhoitotuki sekä muutamat yksittäiset kunnat ja kaupungit alkoivat maksaa omia kannusrahoja.”



”90-luku on yhtä laskua”



”Nyt jälleen 1900-luvun puolivälissä alkoi merkittävä syntyvyyden lasku. 1997 syntyi enää 59300 lasta. Asiaa harrastavat ja väestöpolitiikan tutkijat sanovat, ettei luku lähde enää tästä nousemaan. Tästä seuraa se, että kymmenen vuoden kuluttua eli 2010 vuosittainen syntyvyys alittaa kuolleisuuden. Jo vuonna 2018 syntyisi 3000 ihmistä vähemmän kuin vuodessa kuolee ja tahti kiihtyy siitä eteenpäin. 2030 suomalaisia olisi enää alle 4,8 miljoonaa.

lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan mitään ei ole tehtävissä. Perhepoliittiset toimet eivät ole lisänneet syntyvyyttä eikä lapsilukua merkittävästi, vaan ovat siirtäneet äitien synnytysikää nuoremmaksi.

Petäys toistaa yksinkertaisen matemaattisen tosiasian: yhä pienemmäksi käy synnytysikäisten naisten määrä. Hänellä ei ole sitä vastaan, että naisasialiike korottaa päätään yhä korkeammalle, ja naiset pääsevät virkoihin miesten lailla. Tästä kuitenkin seuraa, että suurilapsisia perheitä arvostetaan yhä vähemmän.

Suomi on menettänyt välttämättömän kehityksen seurauksena agraariyhteiskunnan: suurilapsiset perheet ovat aina olleet maalla. Suuri osa Suomesta ei ole kohta muuta kuin erämaita