Miksi sisarusten täytyy olla aikuisina tekemisissä toistensa kanssa
Kommentit (14)
Ei tietenkään ole pakko, miksi sitä väkisin viettämään paljon aikaa, jos ei koe, että olisi mitään yhteistä. Tärkeintä on, ettei kuitenkaan ole riidoissa ja voi tarvittaessa soittaa, jos on jokin hätä tai tärkeää asiaa.
7 oli siis ap, niinkö?
Minusta sisarusten kanssa pitää pitää kohteliaat ja asialliset välit, koska yhdessä joudutaan sitten aikanaan huolehtimaan mahdollisesti iäkkäistä vanhemmista ja perinnöstä.
Mutta ystäviksi ei tietenkään väkisin voi tulla, eikä pelkän sukulaisuuden perusteella.
Monasti ne sisarukset kuitenkin ymmärtävät asioita samalla lailla ja saman lapsuuden kokeneina helpommin kuin vieraat. Perheside synnyttää läheisyyttä, jota ei vieraiden ystävien kanssa helpolla saa.
Jos sinulla sisarukset yrittävät sinua painostaa tai käännyttää tai ovat muuten uskonsa kanssa ikävystyttäviä, mikset sano sitä suoraan. " Kuule, olet mulle tärkeä, koska olet siskoni, mutta oikeasti en ole tippaakaan kiinnostunut uskonnosta, enkä halua, että painostat minua sen suhteen. Jos et lopeta, en oikeasti enää välitä olla kanssasi tekemisissä."
Juuri niin, tärkeintä on, että välit ovat asialliset ja voi tarvittaessa pitää yhteyttä. Itselläni kun on Aspergerin oireyhtymä ja koen asiat sen verran omalaatuisella tavallani, etten koe meillä olevan kauheasti mitään yhteistä siskoni kanssa.
No ei tietenkään pakko ole, mutta kyllä mielestäni olisi hyvä ainakin kuulumisia vaihtaa, jos ei mitään kummempaa. Sisarus on kuitenkin aina sisarus.
itse viihdyn sisarusteni kanssa. Muihin sukulaisiin en juurikaan ole yhteydessä ellei vanhempiamme lasketa.
Ei tartte olla. Mistä tällaisen väitteen edes keksit?
missään tekemisissä, ei olla riidoissa, meillä ei vain ole mitään mistä puhua.
Jos toinen haluaa koko ajan sinulle pahaa, oli sisko tai veli, niin ei tarvitse olla tekemisissä.
olla heidän kanssaan tekemisissä, he vaativat tapaamista ja loukkaantuvat jos en vastaa puhelimeen. en jaksa ´heidän fundamentalistista uskontoaan
mutta itse koen että on hyvä että minulla on sisarus. En ole vanhempiini väleissä ollut vuosiin (syynä rankka väkivalta lapsuudessa minua kohtaan ja muutenkin todella huono kohtelu aikuisenakin) joten ainoa sukuhaarake minulla on siis oma sisarukseni. Tämä on myös lapsilleni tärkeää, koska kun omalta puolelta ei ole mummoa ja pappaa niin edes täti sitten on.
En minäkään ole veljeni enkä vanhempieni kanssa missään tekemisissä. Meillä kun ei ole mitään yhteistä eikä tunnesiteitä. Mitäpä niitä feikkaamaan, kun ei ole niin ei ole. Monien tunneelämälle on tyypillistä pinnallisuus. Minulla kyseessä ei ole se, joskus omena vain putoaa kauas puusta.
En minäkään ole veljeni enkä vanhempieni kanssa missään tekemisissä. Meillä kun ei ole mitään yhteistä eikä tunnesiteitä. Mitäpä niitä feikkaamaan, kun ei ole niin ei ole. Monien tunneelämälle on tyypillistä pinnallisuus. Minulla kyseessä ei ole se, joskus omena vain putoaa kauas puusta.
Minun ja siskoni välit ovat asiallisen etäiset. Emme ole riidoissa, mutta emme ylimpiä ystäviäkään. Näemme yleensä muutaman kerran vuodessa emmekä kauheasti soittele tai viestittele toisillemme ellei ole jotain erityisen tärkeää asiaa. Ei siinä sen kummempaa, ei vain ole oikein mitään yhteistä meillä ja olemme sen verran erilaisissa elämäntilanteissa.