Mies ei viihdy lapsensa kanssa
Mieheni on luonteeltaan erakkomainen. Viihtyy hyvin kirjojen parissa tai muussa omassa projektissaan. Tällöin mies haluaa keskittyä tekemiseen eikä häntä saa häiritä. Muutenkin on luonteeltaan sellainen että yksintekeminen onnistuu paremmin kuin yhdessä. Tämä ei ole ollut suuri ongelma aikaisemmin, mutta lapsen myötä tilanne muuttunut.
Mieheni jaksaa olla 1,5 vuotiaan lapsemme kanssa puolisen tuntia kivutta. Tunti tekee jo selvästi tiukkaa ja 3-4 tunnin jälkeen mies on jo selvästi ahdistunut. Ei hän lapselle tiuski tai kiukuttele, mutta yhdessä oleminen on sellaista väkisin olemista josta puuttuu iloisuus. Olemus on silmiin nähden väsähtänyt. Usein useamman tunnin hoidon jälkeen mies lähtee joko ulos kotoa tai menee päiväunille. Mies ei ole työelämässä eli työväsymystä ei ole.
Minulle mies sanoo usein suoraan tai osoittaa muuten epäsuorasti että lapsenhoito on epämieluisaa. Ei kuulemma saa siitä mitään irti ja laskee minuutteja. Kuitenkin on itse halunnut tulla isäksi ja lapsi on toivottu.
Onko muita kohtalontovereita ja onko tilanne teillä muuttunut lapsen kasvaessa?
Tämä on takuuvarma keino olla oppimatta nauttimaan lapsen kanssa olemisesta.
Entä jos on jotain kivaa yhdessä tekemistä? Peuhukerho (monissa kunnissa ilmainen näin sunnuntaisin) tms. osittain ohjattu juttu.
1,5 v on rasittavassa iässä. Niin iso että kaipaa tekemistä, aktiivisuus on ihan huipussaan muttei osaa vielä yksin tehdä paljon mitään.
Koittakaa yhteisiä harrastuksia, jossa voitte kokea yhteenkuuluvuutta perheenä.