Hylätty

Ystäväni sai esikoisen tässä taannoin. Ennen kyläilimme puolin ja toisin. Yleensä mies ei ollut kotona. Nyt: minulle ei ole aikaa / perheelleni. Tiedän, että vauvonhoito vie aikaa ja voimia. Olen yrittänyt tapaamista monen monta kertaa, tuloksetta. Eihän sitä kuitenkaan ikuisuuksiin jaksa yrittää, he ovat aina menossa tai joku muu on tulossa käymään. Miehen ystävätkin käyvät siellä - ennen lasta ei kovinkaan usein, mutta nyt kuitenkin, koska heillä on yksi yhdistävä tekijä.

Teen väärin kun en jaksa välittää ystävyydestä tai ruikuttaa näkemisestä. Lisäksi minua häiritsee se, että kyläily aikaa ehdotetaan aina kun mies on jossain muualla. Ehkä hän ei pidä minusta / meistä.

Anyway, eipä tässä muuta