Apua, olen raskaana!
Meille siis todellakin taitaa tulla toinen lapsi. Esikoisemme on pian kaksi vuotias. Pelottaa, kauhistuttaa ja samalla jossakin syvällä on innostus ja ilo. Miten me tullaan selviämään? Toinen lapsi on kyllä ollut meillä puheenaiheena, mutta ei me sitä vielä ajateltu tehdä. Huoh.... Ikää 24.
Kommentit (4)
Sain vähän toisenlaista näkökantaa asiaan. Minua vaan huolestuttaa jotenkin tosi paljon työelämä ja oma jaksaminen. Olin suunnitellut meneväni töihin viimeistään syksyllä ja olla siellä ainakin jonkin aikaa, ennen seuraavaa. Pelkään että mua ei huolita sitten enää mihinkään kun jään vieläkin kotiin. :/
Lisäksi kauhistuttaa miehen vanhemmille kertominen. Oma äitini tietää jo, kerroin heti kun testi näytti positiivista, mutta mieheni vanhemmat ei varmaan suhtaudu asiaan kauheen hyvin. Tämän ensimmäisenkin kanssa oli aikamoinen sulatteleminen heidän kohdallaan. Vaikka tiedän, että tämä on meidän elämä ja muitten sanomisista viis, niin silti loukkaa kun tiedän että saa taas elolla odottaa milloin kerrotaan. Meillä on kyllä mennyt hyvin tämän ensimmäisen kanssa ja miehelläni on hyvä vakituinen työ, siltikin vaan tuntuu pahalta ajatella että kaikki eivät ehkä ole niin innoissaan kun uutinen kerrotaan.
No voi vittu sentään että menee taas tasan. Itsellä juuri alkoi menkat ja todellakin kauan jo toista lasta yritetty ja ei tärppää.
kiitos ja anteeksi kun sain purkautua.
ja kaikki ei niitä edes saa. Oma siskoni esim. Siitäkim johtuu osittain tämä oma reaktio, koska tuntuu pahalta että toiset on yrittäneet vuosikaudet saada lasta, siinä onnistumatta ja meille sitten sellainen tulee- vaikkei olla edes yritetty. Viimeksikin omalle siskolle oli tosi kova paikka minun raskauteni (olen pikkusisko). Mutta nykyään välit ovat hyvät ja tykkää hoitaa ja olla aljon läsnä lapsemme elämässä. Plääääh. Mutta ei se ole pelkkää autuutta tämäkään. Totta kai se järkyttää kun tajuat yhtäkkiä alkaa miettimään, että millonkas mulla oli viimeks menkat ja huomaat että pahoinvointi alkaa olemaan osaa joka aamuista rutiinia. Ei muutakun testiä tekemään ja en kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Varmasti tämä tästä iloks muuttuu, onhan tässä hyvin aikaa totutella ajtukseen. Mutta tällähetkellä nyt vaan tuntuu tosi sekavalta fiilikset. Näin. Enkä oikein voi mihinkään muuallekaan nyt avautua.
Itsekin halusin toisen lapsen, mutta mieheni ja minä erottiin. En voi muuta sanoa,kun nauti ukostadi ja lapsistasi