Vaginismus eli emätinkouristus
Haluan aloittaa aiheesta keskustelun löytääkseni mahdollisia kohtalotovereita ja muita jotka voivat jakaa kokemuksia kanssani.
Eli minun tarinani on tämä. Noin vuosi sitten kun oli aika aloittaa seksielämä poikaystäväni kanssa, siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Mieheni ei voinut edes saada penistään sisälleni, sillä kipu oli niin järkyttävä, että yrityksetkin täytyi lopettaa heti. En voi sanoin kuvailla miten vaikea tilanne oli minulle. Mieheni oli ymmärtäväinen, eikä painostanut minua, ja niin aina välillä yritimme jos se vaikka onnituisi, tilanne oli aina sama. Vähitellen siis enmme enää edes yrittäneet siitä seuraavan kivun ja pahan mielen takia. Hakeuduin gynekologille, ja hän antoi diagnoosiksi vaginismus eli emätinkouristus (tarkoittaa lantionpohjan lihasten tahatonta voimakasta jännittämistä heti kun emättimeen yritetään työntää jotain) Yleensä se johtuu esim traumaattisesta kokemuksesta, mutta minun kohdalani sellaista ei ole tapahtunut. Gynegologi ohjasi minut eteenpäin asiaan perehtyneelle asiantuntijalle, ja noin puolen vuoden hoitojakson jälkeen yhdyntä onnistui ensimmäisen kerran. Kivuliasta se oli edelleen, mutta kipua pystyi sietämään, ja lääkäri sanoikin että voi olla etten pääse kivusta eroon ikinä.
Nyt seksielämämme on aika vilkasta, mutta ehkä minulla on vielä henkisellä puolella ongelma asiaan liittyen. En nauti seksistä, ja tuntuu etten koskaan opikaan nauttimaan. Vaikea muuttaa asennetta seksiin, kun aina tietää että se tuottaa kipua. Mieheni kaipaisi suhteeseemme intohimoa, mutta se on minun kohdallani täysin mahdotonta. Miten muuttaa asennetta, kun päällimmäisenä mielessä on aina se kivun tunne. eikä seksi enää edes kauheasti satu, mutta se on vain se ajatus. En voi sanoa pitäväni edes mistään koskettelusta, ainoastaan läheisyydestä. Mieheni on hyvin ymmärtäväinen mutta varmasti kärsii tilanteesta. Niin minäkin. Haluaisin haluta, mutta kun ei. seksi on välttämätön toimitus minulle, ja olen helpottunut kun se on ohi.
Onko kohtalotovereita? Mitään ulospääsyä tilanteesta?
Kommentit (16)
On sivuston nimeltä Vagi-aalto, joka voi auttaa ... mutta se on Englanti
Up
Epäilen että mulla on tämä, ja tuntuu ihan kamalalta tällä hetkellä. Että se on jotain mikä on sitten aina vaivana. Tuntuu että on sitä ja tätä ja tämä, ja mitä vielä?
Miksei vois saada olla vaan normaali
Kärsin tuosta vaivasta nuoruudessani monta vuotta, ja olin aivan epätoivoinen. Gynekologi suositteli viinihuikkaa ja venytysharjoituksia (90-luvulla asiasta ei käyty senkään vertaa keskustelua kuin nyt). Menetin ekan poikaystäväni ja usean mahdollisen kumppanin ja ajattelin kuolevani neitsyenä. Kohdalle osui viimein mies joka ei tarvinnut yhdyntää seksissä ollenkaan (tai näin hän asian mulle muotoili). Paremmin kun tutustuttiin kävi lopulta sängyssä niin että avauduin hänelle sitten fyysisestikin. Äärimmäinen kiihottuneisuus auttoi ja auttaa.
Kärsin asiasta ajoittain vieläkin, mutta olen oppinut hallitsemaan tuota piukeaa lihaksistoa ja joskus joudun vähän näkemään vaivaa asian eteen. Käytännössä siis rentoutan alapään tekemällä ulostyöntävää liikettä jos ei muuten meinaa mahtua sisään.
En osaa sen paremmin neuvoa kun nämä ovat kai aina yksilöllisiä juttuja. Eräs tuossa edellä ehdotti keskittymistä suuseksiin ja käsipeliin ilman penetraatiota. Mielestäni tämä on hyvä idea. Monta orgasmia ja kunnon kiihko päälle. Toisaalta jos asiasta on jo ehtinyt kehittyä iso ongelma henkisesti niin hypnoosista voisi olla apua.
Minulla oli nuorena vaginismi. En saanut tampooniakaan laitettua enkä vuosiin yrittänytkään. Vasta toisen lapsen ollessa jo taapero tulin kokeilleeksi ja huomasin, että hitto sehän onnistui :D ja minullakaan taustalla ei ole seksuaalisia traumoja. Mielenkiintoista tuossa vaginismissa oli, että teininä ensimmäinen poikaystäväni sai sormen sisään ilman kipua, sen pidemmälle ei menty. Pian tämän jälkeen erosimme, sydämeni särkyi jne. Jonkun vuoden päästä siis havaitsin tämän ongelman kun olin päättänyt hankkiutua eroon neitsyydestäni yksissä kotibileissä. Vaginismia ei siis ollut ensimmäisen seksikumppanini kanssa, johon olin rakastunut ja johon luotin sokeasti. Vasta myöhemmin se siis alkoi ja yhdynnät onnistuivat pariin kertaan. En siis yrittänytkään yhden illan juttuja koska tuo oli aika noloa itselleni. Seuraavassa alkuhuumassa yhdyntä onnistui pienestä jännittämisestä huolimatta. Jännittäminen ainakin siihen vaikuttaa ja se haluaako itse, onko kiihottunut jne. Ja lantionpohjan rentoutuaharjoitukset ovat myös hyviä, niiden hallintaa on hyvä harjoitella niinkin. Kun rentoutus on paremmin hallinnassa pystyt luultavasti nauttimaan paremmin. Äläkä häpeä mitään tai intohimo on kuopattu.
*Yhdynnät siis epäonnistuivat pariin kertaan^ sen jälkeen kun eka poikakaveri pisti poikki koska en ollut valmis yhdyntään. Silloin siis alkoi se vaginismi.
Eli siis kyse on siitä mitä lihasten jännittämisestä, aiemmin en ollut ihan krampissa ja myöhemmin olin. Lohdutukseksesi kyse ei ole mitoista, kaikki siis mittojensa puolesta pystyvät yhdyntään ainakin kiihottuneena kun vagina on laajentunut ja kostea. Ja jos lihaksia pystyy olemaan jännittämättä, mutta se vaatii harjoitusta ja rauhallisen kumppanin.
Onneksi olen naisen kanssa, eikä ole s.ksissä niin tärkeää saada sinne mitään mutta mites jos haluaa lapsia, voiko sitä edes kuvitella tai suunnitella?
Saako sen häviämään jos vaan luottaa kumppaniin ja siihen että vaikka sattuu ja tuntuu että koko alapää repeää, ei siinä oikeasti voi käydä kuinkaan?
Täällä myös yksi asian kanssa kamppaileva. Ei siis diagnoosia, mutta olen huomannut, että lihakseni jännittyy paljon missä tahansa penetraatiossa. Seksi sattuu, hiertää, tuntuu parhaimmillaan joskus ihan hyvältä.
Yritän nyt rentouttaa itseäni. Minua on seksuaalisesti häiritty aiemmin moneen otteeseen, joten on aika selvää mistä vaiva johtuu.
Katsotaan miten menee, auttaako rentoutus- ja venyttelyharjoitukset yhtään.
Virtuaalihalit jokaiselle samassa tilanteessa olevalle.
Auttaisikohan seksuaaliterapia tms, jos ongelma on enää lähinnä henkinen. Ja vaikka sovitte ettei yhdyntää hetkeen, hoidatte toisenne muilla tavoin. Tai jos hommaisit hieromasauvan, millä voisit koittaa yksin tutustua kehoosi, kaikessa rauhassa. Ei olisi sitä henkistä painetta toisen tyydyttämisestä. Mut suosittelisin tuota ammattiapua, jos sen henkisen lukon saisit auki.
Sanotaan että 95% yhdyntäkivuista on psyykkisiä. Fysioterapeutti pohtinut onko minulla vaginismus. Olen hoitanut itseäni vuosikausia. Nykyään yhdynnät onnistuu mutta kipu ei ole kokonaan poissa. Onko kellään tietoa botoxisista yhdyntäkipuihin? Saako Suomessa vielä missään botoxia yhdyntäkipuihin?
Kokemuksianne vaginismuksesta kaipaan.
Ette ehkä usko mut alatiesynnytys vei kivut..
Vierailija kirjoitti:
Ette ehkä usko mut alatiesynnytys vei kivut..
Vaikea tulla edes raskaaksi jos yhdyntäkään ei onnistu.
Vuosia kärsinyt tästä 😔 Fysioterapia auttoi hieman, mutta täysin kivuttomaksi seksi tuskin koskaan muuttuu.
Eihän yhdyntä ole pakollista, keskittykää suuseksiin? Käsillä hyväilyyn? Ei miehen takia pidä yhdyntään suostua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän yhdyntä ole pakollista, keskittykää suuseksiin? Käsillä hyväilyyn? Ei miehen takia pidä yhdyntään suostua.
Mulla on tämä ja ymmärrän kyllä että yhdynnän puute häiritsee sekä miestä että naista. Varsinkin pitemmässä suhteessa ja jos joskus miettii perheenkin perustamista ym.
Mulla auttoi fysioterapia, oma venytysharjoittelu ja hengitys. Myös oikean kumppanin löytyminen on tärkeää, kaikkien kanssa ei rentoutuminen onnistu.
Jos kokeilette peppuseksiä, niin onko sama ongelma?
klitorista hieromalla? Hieromasauvalla klitoriksesta? Liukuvoiteen kanssa? Yleensä emätin laajenee kun kiihotustila etenee lähelle orgasmia. Onko miehesi nuollut klitoristasi? Jos pystyt keskittymään klitoriksen hyväilystä nauttimiseen, ja antautua nautinnolle ehkä kouristus alkaisi helpottaa. Ehkä kannattaisi unohtaa ajatus yhdynnästä vähäksi aikaa, vaikka se jotenkuten onnistuukin. Tekisitte toisillenne hyvää suulla ja käsillä ulkoisesti. Kun aika on kypsä, mies voisi esim. nuolemisen aikana ujuttaa pikkusormea pilluun ja seuraavalla kerralla vähän enemmän. Kosteus on tärkeää varsinkin sinun tapauksessasi. Jos tuntuu edes hieman liian kuivalta, kannattaa käyttää säästelemättä esim. ID-glide-merkkistä liukkaria, jonka olen itse parhaaksi todennut.
Pitää liukkautensa pitkään.
Kärsivällisyyttä teille, onneksi kysymys ei ole elimellisestä viasta, vaan vaiva tod näk helpottaa jossain vaiheessa. Jutun pointti on varmaan, että ette ota paineita asiasta ja tilanne on muutenkin mukavan rento eikä jännittynyt. Kiirekään ei saa olla.
-Mies
Sulkapää: