Harmittaa kun ei ole enää lapsuudenkotia
Mutta isä halusi sen myydä ja muuttaa vuokralle. T.valis
Kommentit (15)
Mikset ostanut sitä, jos oli tärkeä?
Voit laittaa ko asuntotyypille siihen kuntaan vahdin oikotielle tai etuoveen. Saat ilmoituksen jos asunto tulee uudelleen myyntiin, ja ostat itsellesi.
Se nyt vielä puuttuisi, jos lapsuudenkoti olisi jäljellä!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan. Myyty pois. Olemassa se talo on edelleen mutta kaukana täältä missä nyt asun.
Joo, on tuokin talo olemassa. Uusi omistaja siihen ihan viereen rakensi uuden talon ja piti tuon vanhan ns kesämökkinä.ap
Vierailija kirjoitti:
Mikset ostanut sitä, jos oli tärkeä?
Voit laittaa ko asuntotyypille siihen kuntaan vahdin oikotielle tai etuoveen. Saat ilmoituksen jos asunto tulee uudelleen myyntiin, ja ostat itsellesi.
Ei ollut rahaa.ap
Minäkin suren samaa asiaa. Kaikilla, jotka tunnen, on jokin pysyvä paikka, esimerkiksi lapsuudenkoti, mummola tai kesämökki. Minä olen menettänyt nuo kaikki. Vanhemmat eivät kyenneet pitämään mistään kiinni - evakkojen lapsina tekivät minustakin evakon. Joskus käyn katsomassa noita paikkoja kaukaa. Tulee mieleen niin paljon kivoja muistoja, mutta myös suru siitä, etten voi enää mennä niihin minulle tärkeisiin paikkoihin.
Ei täällä ole mikään pysyvää. Muutama vuosikymmen menee, ei meitäkään muisteta.
Isälläsi, ap, oli oikea ratkaisu. Siinä vaiheessa kun "loppusijoituspaikka" alkaa häämöttämään, niin omaisuudesta ei ole mitään muuta kuin harmia (läheiselle/perikunnalle). Vanhemmat erosi (jo 70-luvulla), isä asui koko senjälkeisen elämänsä vuokralla. Niin asuin itsekin, kun piti muutella työnperästä. Nyt olen (äidin puolelta) omistusasuja. En pidä siitä yhtään.
....
Joku tietysti sanoo, et myy se ja muuta vuokralle (kurlauttelet vaikka rahat kurlkusta alas :) ). Väärä valinta sekin, vastike sentään vain 300e/kk, vuokralla olisi tuplat. Pitää tyytyä tähän - tänne tulin, tähän jään.
(toistaiseksi ei vielä mitään katkeruutta).
Mulla ei ole ollut edes niitä vanhempia 15 vuoteen. Ei mökkejä ei lapsuudenkoteja. Tuntuu joskus oudolta, muistot haalistuu. Kotimaisematkin on tänä päivänä ihan erilaiset. Talojen julkisivutkin on rempattu.
Vierailija kirjoitti:
Isälläsi, ap, oli oikea ratkaisu. Siinä vaiheessa kun "loppusijoituspaikka" alkaa häämöttämään, niin omaisuudesta ei ole mitään muuta kuin harmia (läheiselle/perikunnalle). Vanhemmat erosi (jo 70-luvulla), isä asui koko senjälkeisen elämänsä vuokralla. Niin asuin itsekin, kun piti muutella työnperästä. Nyt olen (äidin puolelta) omistusasuja. En pidä siitä yhtään.
....
Joku tietysti sanoo, et myy se ja muuta vuokralle (kurlauttelet vaikka rahat kurlkusta alas :) ). Väärä valinta sekin, vastike sentään vain 300e/kk, vuokralla olisi tuplat. Pitää tyytyä tähän - tänne tulin, tähän jään.
(toistaiseksi ei vielä mitään katkeruutta).
Niin. No on nyt sitten ollut rahaa, jolla maksaa vuokrat, kun sai talosta rahaa. Nyt asunut 17 vuotta vuokralla.ap
Minun lapsuuden koti on jo purettu ja paikalla on rivitalo, entä sitten ? Elämässä on muutakin kuin seinät
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vielä puuttuisi, jos lapsuudenkoti olisi jäljellä!
Kyllä monilla esim. mun lähipiirissä on. Asuvat yleensä omakotitalossa. Asuvatkin varmasti niin pitkään kunnes kunto loppuu hoitaa taloa.
Meillä on vielä isovanhempien maalaistalo serkkujen kanssa kesänvietto paikkana. En käy joka kesäkään siellä. Perhemme asui vuokralla ja joitain kertoja muutimme vanhempien työpaikkojen takia , ei siis ole varsinaista lapsuuskotia, enkö sellaista kaipaakkaan.
Isäni myös halusi myydä lapsuudenkotini, kun muutin lukion jälkeen pois kotoa. Isä halusi väkisillä muuttaa johonkin kämyiseen vuokramurjuun, jossa asumiskulut eivät edes olleet halvemmat. No, en sitä kotia kaipaa mitenkään.
Ei ole minullakaan. Myyty pois. Olemassa se talo on edelleen mutta kaukana täältä missä nyt asun.