Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi usein väitetään, ettei vapaaehtoisesti lapseton voi tietää, millaista lapsiperhearki on?

Vierailija
21.11.2026 |

Sanotaan, ettei vela voi sitä tietää, koska ei ole itse ollut vanhempi tai ei ole itse elänyt sellaista elämää. Tuossahan on totta vain se, ettei vela tosiaan ole tai ole ollut itse vanhempi. Mutta voi silti hyvinkin tietää, millaista lapsiperheen arki on ja on voinut ja monissa tapauksissa onkin elänyt sellaista elämää myös itse. Silloin, kun vela oli itse lapsi. Joten ne velan mielikuvat kaaosmaisesta lapsiperhearjesta ja kiukkuisista ja väsyneistä vanhemmista voivat perustua ihan todellisiin omiin kokemuksiin, eivätkä olekaan mitään tuulesta temmattuja päähänpinttymiä.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi minun edes pitäisi tietää? En tiedä myöskään, mitä on olla kolmiloikkaaja.

-vela-

Vierailija
2/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

No joo, mutta kyllä se lapsen ja vanhemman kokemus on aikalailla erilainen kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli 4 pikkusisarusta ja äitini oli perhepäivähoitaja. Tiesin jo teininä, etten halua sellaista elämääni enää ikinä.

Vierailija
4/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Usein se ajatus tuntuu tulevan sieltä omasta, ei niin rakkauden täyteisestä lapsuudesta. Surullista sinänsä. Jos haluaa, voi myös pyrkiä tarjoamaan omille lapsille toisenlaisen lapsuuden, tosin se ei ole aina helppoa ja voi mennä joskus toiseen äärilaitaan. 

Vierailija
5/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi täysin tietääkään, mutta riittävästi tehdäkseen omaa elämäänsä koskevan päätöksen.

 

Hän ei voi kuitenkaan tietää miltä jostain toisesta tuntuu olla vanhempi eikä kaikki kokemukset ole samanlaisia. 

Vierailija
6/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Usein se ajatus tuntuu tulevan sieltä omasta, ei niin rakkauden täyteisestä lapsuudesta. Surullista sinänsä. Jos haluaa, voi myös pyrkiä tarjoamaan omille lapsille toisenlaisen lapsuuden, tosin se ei ole aina helppoa ja voi mennä joskus toiseen äärilaitaan. 

Hyvin usein sitä toistaa samoja kaavoja omassa vanhemmuudesta kuin mitä koki lapsena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on paljon hoitanut vaikka sisarusten lapsia niin onhan siitä lapsiperhe arjesta realistinen kuva. Tai jos on seurannut vaikka Supernanny Suomi -sarjaa.

Vierailija
8/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei lapsen saamisessa olennaista ole se arki, vaan se että koko elämän keskipiste siirtyy itsestä toiseen ihmiseen ja se tuo elämälle tarkoituksen ja merkityksen. 

Kaiken arjen ja väsymyksen jaksaa kun oman elämän tarkoitus on kristallin kirkas ja se on lapsesta huolehtiminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Usein se ajatus tuntuu tulevan sieltä omasta, ei niin rakkauden täyteisestä lapsuudesta. Surullista sinänsä. Jos haluaa, voi myös pyrkiä tarjoamaan omille lapsille toisenlaisen lapsuuden, tosin se ei ole aina helppoa ja voi mennä joskus toiseen äärilaitaan. 

Kyse ei läheskään aina ole se, että lapsuus olisi rakkaudeton vaan esim persoona erot. Omat vanhemmat voivat rakastaa vilskettä ja elämää ja kaaosta. Lapsi voi kaivata rauhaa ja hiljaisuutta.

 

Myös rakastettu lapsi voi myös nähdä vanhemman uupumuksen ja tajuta miten äärirajoilla tämä on. Vaikka olisi rakastettu. 

Vierailija
10/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun edes pitäisi tietää? En tiedä myöskään, mitä on olla kolmiloikkaaja.

-vela-

Tämä. Miksi pitää vakuutella tietävänsä asiaa mitä ei voi tietää? Jokainen vamhempi on ollut myös lapseton, eli on aika ennen niitä lapsia. Jokainen heistä tietää miten elämä muuttuu lapsen myötä, heidän kohdallaan. Mutta kukaan muu ei voi sivusta sitä sanoa. Toinen, jolla on sama elämäntilanne voi olla lähimpänä sitä. Mulla on kolme lasta, mutta en mäkään siltikään voi sanoa, että tiedän mitä se on jos niitä olisi vaikka kuusi tai jos olisi jotain sairautta tms. Enkä tiedä sitäkään millaista on olla vela, enkä halua tietääkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen saamisessa olennaista ole se arki, vaan se että koko elämän keskipiste siirtyy itsestä toiseen ihmiseen ja se tuo elämälle tarkoituksen ja merkityksen. 

Kaiken arjen ja väsymyksen jaksaa kun oman elämän tarkoitus on kristallin kirkas ja se on lapsesta huolehtiminen.

Suomessahan ei tietenkään ole yhtään sillä perusteella huostaanotettua lasta, kun vanhemmat eivät jaksaneetkaan.

Vierailija
12/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen saamisessa olennaista ole se arki, vaan se että koko elämän keskipiste siirtyy itsestä toiseen ihmiseen ja se tuo elämälle tarkoituksen ja merkityksen. 

Kaiken arjen ja väsymyksen jaksaa kun oman elämän tarkoitus on kristallin kirkas ja se on lapsesta huolehtiminen.

Myös muita elämäntarkoituksia on.

 

Mä oon myös ihmetellyt tätä, että jotkut tosiaan ensi kertaa elämässään kokee rakkauden kun saavat lapsen. Itse koin sen ensi kertaa kun sain pikkusiskon. Eli vaikka sinä olisit ollut itsekäs ennen lapsia, kaikki eivät ole samanlaisia. Osa on jo vuosikymmeniä ennen omaa lasta osannut rakastaa pyyteettömästi ja epäitsekkäästi ja uhrautuen jotakin toista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meillä ole ollut kaaosta. Niillä joilla on kaaosta olisi sitä varmasti ilman lapsiakin. Se on vain sellainen ihmistyyppi, joka ei osaa ennakoida, valmistautua, on aina kaikkialta myöhässä, säätää ja sählää. Se onnistuu ilman lapsiakin. 

Vierailija
14/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen väittänyt vain ettei lapseton voi ymmärtää mitä lapsen saaminen naiselle tarkoitta ja merkitsee. Olen itse kärsinyt lähemmäs 10 vuotta lapsettomuudesta ennen kuin sain oman lapseni. 

 

Yllätyksenä tuli se miten oma vartalo ja aivot muuttuivat raskauden myötä ja miten hoivavietti heräsi vaikka en mitenkään lapsirakas tai hoivaava ihminen ole aiemmin ollut. 

Ihmeellistä oli miten vartalo venyi ja maagisesti palautui ennalleen ja miten kiinnostus heräsi lapsia ja lasten kehitystä kohtaan. Elämänkokemus kasvoi mikä tuo lisää viisautta työelämässäkin ammatillisiin ratkaisuihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen saamisessa olennaista ole se arki, vaan se että koko elämän keskipiste siirtyy itsestä toiseen ihmiseen ja se tuo elämälle tarkoituksen ja merkityksen. 

Kaiken arjen ja väsymyksen jaksaa kun oman elämän tarkoitus on kristallin kirkas ja se on lapsesta huolehtiminen.

Myös muita elämäntarkoituksia on.

 

Mä oon myös ihmetellyt tätä, että jotkut tosiaan ensi kertaa elämässään kokee rakkauden kun saavat lapsen. Itse koin sen ensi kertaa kun sain pikkusiskon. Eli vaikka sinä olisit ollut itsekäs ennen lapsia, kaikki eivät ole samanlaisia. Osa on jo vuosikymmeniä ennen omaa lasta osannut rakastaa pyyteettömästi ja epäitsekkäästi ja uhrautuen jotakin toista.

Minä olin 2-vuotias, kun sain pikkusiskon. Paha tuota sanoa rakastinko vai en, kun en edes itseänikään muista. Rakastin meidän monia eläimiä, mummo oli läheinen, oli sydänystäviä teininä, muitakin ihastumisia ja rakastumisia. 

 

Noh. Oma lapsi/lapset on kuitenkin vielä aivan eri juttu. Ei voi verrata. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kaksi