Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kulttuuriero?

Vierailija
20.11.2026 |

Erosin hiljattain suomalaisesta miehestä, jonka kanssa olin yhdessä vähän yli vuoden. Olen kotoisin Etelä-Amerikasta ja olen asunut Suomessa useamman vuoden. Käyn töissä, puhun suomea ja minulla on lapsi, joka asuu luonani osan kuukaudesta. Pärjään omillani, mutta nyt tarvitsisin jonkun, jolle puhua. Haluaisin kuulla, miltä tämä kuulostaa muiden korviin.

Miehellä on kaksi omaa asuntoa, mutta hän vietti suurimman osan ajastaan minun luonani. Vuokrasopimus on minun nimissäni. Suhteen alussa hän tarjoutui maksamaan osan vuokrasta, ja silloin kieltäydyin. Halusin pitää kodin omana paikkani ja hoitaa vuokran itse. Kun hän sitten käytännössä asui luonani pitkiä aikoja, sanoin, että haluaisin jakaa asumiskuluja. Aluksi puhuttiin noin puolesta vuokrasta, ja myöhemmin sovimme 550 eurosta kuukaudessa.

Minun vuokrani on noin 1 050 euroa. Pyysin, että hän maksaisi oman osuutensa kuun 1. ja 5. päivän välillä, jotta voisin suunnitella laskuni. Tässä kuussa en saanut rahaa ajallaan. Kun kysyin siitä uudestaan, hän sanoi, että hänellä oli paljon töitä ja että maksu unohtui. Kun suutuin, hän haukkui minua itsekkääksi. Aiemmin hän oli vedonnut siihen, että oli itse tarjoutunut maksamaan ja minä olin silloin sanonut ei. Minulle jäi tästä se olo, että hän olisi ehkä maksanut, jos olisi saanut päättää itse milloin, mutta heti kun minä pyysin sovittua rahaa, siitä tuli riita.

Oman näkökulmansa mukaan hänkin maksoi asioita. Hän osti ruokaa ja siivoustarvikkeita, ja välillä muutakin kotiin. Minä maksoin oman ruokani ja lapseni ruoan, siivosin ja pesin pyykkiä. Usein tein hänellekin ruokaa. Pidän kodista huolehtimisesta, mutta ajan mittaan alkoi tuntua siltä, että tekemistäni pidettiin itsestäänselvyytenä.

Riidan aikana hän otti puheeksi myös sen, että maksaa kaikki autojensa kulut ja että minäkin hyödyn niistä. Autot ovat hänen, ja hän käyttää niitä töissään. Minulla ei ole ajokorttia enkä osaa ajaa. Työpaikalleni kävelee noin kaksi minuuttia. Hän on vienyt minut töihin pari kertaa, ja joskus olen ollut kyydissä, kun olemme käyneet kaupassa hänen asioillaan. Olisiko teistä tuolla perusteella reilua, että osallistuisin autojen kuluihin?

Suhteessa oli myös paljon sellaista, mistä on vaikea puhua. Hän huusi, rikkoi tavaroita kotonani, löi minua ja kuristi minua. Hän on myös sylkenyt minua kohti, ja olen kokenut seksuaalista painostusta. Olen itsekin raapaissut häntä tilanteissa, joissa yritin puolustautua. Olimme aiemminkin eronneet ja palanneet yhteen. Tällä kertaa olimme molemmat sitä mieltä, että suhde on ohi. 

Mietin edelleen, ylireagoinko, kun pyysin häntä maksamaan sen, mistä olimme sopineet. Miten te olisitte suhtautuneet sovittuun vuokraosuuteen ja noihin autokuluihin? Ja jos joku on eronnut suhteesta, jossa oli väkivaltaa, jäittekö tekin jälkikäteen miettimään, olisitteko voineet estää riidan pyytämällä asian jotenkin toisin? Kaipaisin ihan oikeasti jonkun kokemuksia.

Kommentit (3)

1/3 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ihan näe, missä kohdin ajattelisit kyseessä olevan mahdollisesti varsinaisia kulttuurieroja. Uskoisin vastaavanlaisia riitoja raha-asioista syntyvän lähes missä päin maailmaa tahansa. 

 

Asumiskustannuksiin osallistuminen lienee kohtuullinen pyyntö, jos mies asui ajoittain luonasi. Maksamisen välttely ad hoc -selityksillä tai kohtuuttomilla vertauksilla nakertaisi osaltaan luottamustani henkilöön ja hänen arvostelukykyyn. Koska kyseessä vaikuttaa olevan ensijaisesti jatkuva järjestely ja ihmissuhde, niin olennaista ei ehkä ole se, olisiko henkilö suorittanut maksun, jos sen perään ei olisi kyselty. Suhteen kannalta olennaiselta vaikuttaa se, että tuollaiset asiat voitaisiin setviä yhdessä ilman, että toista pitää erityisesti maanitella tai manipuloida.

 

Ja en varmaankaan lähtökohtaisesti hirveästi pohtisi, olisinko voinut pärjätä suhteessa helposti väkivaltaan nojautuvan henkilön kanssa. En hirveästi fiilistele riehujatyyppiä naisissa, tai miehissäkään, joten se olisi parisuhteessa aika iso no-no.

Vierailija
2/3 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Ja jos joku on eronnut suhteesta, jossa oli väkivaltaa, jäittekö tekin jälkikäteen miettimään, olisitteko voineet estää riidan pyytämällä asian jotenkin toisin? Kaipaisin ihan oikeasti jonkun kokemuksia"

 

Väkivalta on aina sen väkivallantekijän syy, ei sen joka pyytää tai sanoo jotenkin "väärin". Väkivallalle ei ole mitään oikeutusta. Se on aina yksiselitteisesti väärin.

Ja kyllä, on ihan yleistä että väkivallan uhri etsii syitä väkivaltaan itsestään. Mutta on juuri se ajattelumalli josta pitää päästä irti jotta voi irrottautua väkivaltaisesta suhteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viddu mitä trollauksia taas. Tai jos ei, niin hieno mies siinä taas kerran jollain.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän neljä